Kesäpäivä Pihamaalla

Kalkkisten kylänraittia

Kesä ja aurinkoiset maalaisraitit. Niissä on sitä kuuluisaa jotain, mistä en tunnu koskaan saavan tarpeekseni. Juhannuksenkin harvinaisesti kattaneet kesäkuun helteet pitivät sitkeästi pintansa myös menneellä viikolla, joten mikäpä sen mukavampaa kuin käydä toteamassa Lahti mainettaan kuumemmaksi kaupungiksi.

Urbaani asfalttiympäristö ei juurikaan houkutellut viihtymään, joten pakollisten velvoitteiden jälkeen alkoi määrätietoinen pyrkimys väljemmille vesille. Kotimatkaa ei kuitenkaan huvittanut taittaa perinteisiä reittejä pitkin, vaan aikataulun pieni väljyys mahdollisti hieman maalaisromanttisemman reittivalinnan.

Koukkasin siis kaarani oikeaan hieman ennen Vääksyn taajamaa ja laskettelin pohjoiseen Päijänteen itärantojen kautta. Reitti Vesivehmaan läpi Kalkkisten pikkukylälle näkyy olevan pyöräilijöiden suosiossa, eikä syyttä. Kalkkisista taas löytyi pääsyy maisemareitin valintaan: Pihamaan Viinitila.

Pihamaahan on ainakin olutharrastajalle tutumpi Heinolan Heilassa myytävän sahdin ja Pihamaan Panimon oluiden kautta. Kalkkisista löytyvä viini- ja puutarhatila on kuitenkin paikka, jossa viineistä ymmärtämättömänäkin on mukava aina tilaisuuden tullen piipahtaa. Pienessä, mutta kesäisin silminnähden eläväisessä pikkukylässä on muutenkin aina jotain niin puoleensa vetävää.

Tilapuodin siäänkäynti kutsuu varjoon ja johdattaa portaiden kautta myös puutarhan rauhaan.

Kalkkisissa kesäaikaan palveleva viinitilan puoti ja kahvio henkivät juuri sitä tunnelmaa ja nostalgiaa, jonka vuoksi suosittelenkin harjoittamaan kotimaankin viinitilamatkailua aina mahdollisuuksien mukaan. Itselleni se tunnelma kolahtaa todella hyvin ja tilat sijaitsevat usein sivummalla, kaukana kaupunkien hälystä ja kiireestä.

Viinitilojen elämyksellisyys aukeni itselleni nelisen vuotta sitten, kun kirjoitin Juomien Suomi -kirjaa. Sinällään huomionarvoista kirjassa on sekin, että vaikka panimoala on mennyt sen julkaisun jälkeen jo karusti menojaan, pätee opuksen viinitiloja koskeva informaatio ja nimilistauskin edelleen varsin hyvin muutamaa uutta tilaa lukuunottamatta.

Aurinkoinen kesäpäivä oli saanut liikkeelle muitakin ja torstainen iltapäivä kuhisikin kyläkeskuksen ja viinitilan palveluiden antimista nauttivia lomalaisia. Helteisestä kaupungista pakenemisen vuoksi olin jättänyt lounaan väliin, mikä taas tarjosi hyvän syyn istahtaa kahvion puutarhaan eväsleivän ja kahvikupposen ääreen, ennen alakerran puodin tyhjentämistä.

Kalkkisten tilahan on se alkuperäinen Pihamaan Viinitila, josta Viini-Heilalla ja Pihamaan Panimolla sittemmin täydentynyt Pihamaa-kolmikko on saanut alkunsa. Sen on yksi Kalkkisten vanhoista kantatiloista ja pitkän historian voikin hyvin aistia ympäröivistä puitteista ja tunnelmasta.

Kahviossa voi maistella myös tilan vahvempia tuotteita. Sahtiakin pitäisi olla tarjolla, mutta vain anniskeluun.

Evästauko puutarhassa.

Itse viinitilatoiminta alkoi mansikkatilalla tasan kaksikymmentä vuotta sitten. Ainakin Juomien Suomen julkaisun aikaan noin 60% viinien raaka-aineista oli peräisin tilan omilta viljelyksiltä, enkä usko että tuosta on sen koommin turhia tingitty. Vaikka moottoritien äärellä sijaitseva Heila Lähiruokatori ja sen sisällä toimiva Viini-Heila (aloittanut 2008) ovatkin parempien kulkuyhteyksien äärellä ja auki vuoden ympäri, kattaa kesäisin palveleva kantatila noin puolet Pihamaiden viininmyynnistä. Ja kyllähän siellä kuhina taas tuntui käyvänkin.

Tilava, satavuotiaaksi ehtineeseen vanhaan navettarakennukseen rakennettu viinipuoti tarjoaa vierailijoilleen kattavan valikoiman Pihamaiden viinejä, oluita ja siidereitä. Myynnissä on myös tilan omia mansikoita sekä muita puutarhan antimia ja laaja kirjo lähialueen muiden tuottajien eväksiä.

Viinipuodin satoa.

Tarjolla on viinitilan omia tuotteita sekä Heinolassa toimivan Pihamaan Panimon oluita ja siidereitä.

...

Yksi asia Kalkkisten tilalta kuitenkin puuttuu. Sahtia ei näet viinipuodista saa, mutta on sitä sentään kahvion anniskelutuotteena. Tämä siksi, että Pihamaan Sahdin valmistus on keskitetty Viini-Heilan tiloihin Heinolaan, eikä sitä saa myydä kuin valmistuspaikan välittömästä läheisyydestä. Muutaman sadan metrin päässä Heilasta sijaitsevan Pihamaan Panimon oluita ja siidereitä sen sijaan saa Kalkkisistakin, sillä niiden vahvuus jää alle vähittäismyyntirajan (5,5%). Tilalle on sahdin ja oluen valmistuksen sijaan keskitetty pientä tislaamotoimintaa ja liköörin valmistusta, mutta valmistetaan siellä myös viinien lisäksi myös aitoja siidereitäkin.

Nappasinkin viinipuodista matkaan pullolliset kuohuvaa ja rosehtavaa kesäviiniä sekä muutaman Pihamaan Panimon oluen. Ja hankalahan mansikkatilalta on poistua ilman mansikkalootaa ja säkillistä herneitä. Kuuman päivän katkaisseen lepohetken jälkeen oli aika jatkaa taas matkaa ja viinitilan sijainnissahan on se hyvä puoli, että Keski-Suomeen suhaavalle löytyy maalaisteitä ihmeteltäväksi aina Kärkisten sillan maisemiin asti, kun Sysmän suuntaan lähtee.

Maisemaa Kalkkisten sataman suuntaan, mistä on veneilijälläkin kävelymatka viinitilalle. Vasemmassa reunassa kajastaa myös korkea Kalkkisten silta.

Noita Wineryn pirskahtelevat pét natit: Riesling & Pinot Noir

Kaunis kaksikko

Paavolan konsulttikaapeista löytyi poikkeuksellisesti myös ei-mallaspohjaisia kuriositeetteja, kun fiskarilaisen Noita Wineryn kupliva pét nat -kaksikko oli nostettu esille. Tämähän kelpasi, sillä olin jo ennättänyt tyytymään kohtalooni näiden sivuuttamisesta, kun noitalaiset alkujaan ilmoittivat kärräävänsä juomat oman kylän ohella vain helsinkiläisten ulottuville. Iloinen yllätys siis.

Pét natteja ei ole aiemmin tullut maisteltua, mutta innostusta siivitti viime kesän Wine Gardenissa hurmannut Noita Blaufränkisch -natuviini, jolle toivoin kepeämpää, mutta edelleen viinitalon maistuvaa linjaa täyttävää jatkumoa myös näiden kuplajuomien muodossa. Pét nat eli pétillant naturel tarkoittaa luonnollisesti kuplivaa eli mitään keinotekoisesti hiilihapotettua kevytviiniä ei pulloista pidä löytymän. Se saa hiilihapponsa kesken käymisen tapahtuvan pullotuksen myötä - methode ancestral - pullokäyvää tavaraa siis. ”Naturally carbonated with CO₂ produced during fermentation by nature yeast” kertoo meille etikettikin.

Kokonaisuudessaan ruukkikylän Pét Natien tarina menee käsittääkseni kutakuinkin näin: kun sato burgenlandilaisella luomutilalla kypsyy, alkaa niiden matka kohti pohjolaa. Rypäleet lastataan aikailematta sadonkorjuun jälkeen lämpötilakontrolloituun konttiin, jossa ne matkaavat määränpäähänsä Firskarsin ruukkikylään. Perillä niistä valmistetaan ensin viiniä, jonka jälkeen rypäleistä puristetaan vielä tarvittava määrä makua oluiden ja siiderien mausteiksi tai kuten tässä tapauksessa Pét Natien raaka-aineeksi. Kolmannen kerran niitä tarvitaan vielä kylän oman moonshinen eli pontikan tekoon. Tehokasta ja kunnioitettavaa raaka-aineen hyötykäyttöä.

Noidan Pét Natit tosiaan tehdään viininvalmistuksesta jäävistä rypäleistä, joista on vielä tiristettävissä mehua ja sokereita kevyempien juomien valmistukseen. Samaan tankkiin lisätään myös omenamehua ja etenkin tuo vaalea Rieslingin taittuu hyvin kuivista siidereistäkin pitävän suun äärelle. Suodattamattomuuden vuoksi pullon pohjalle jää myös sakkaa, joka kuulemma kannattaa sekoittaa mukaan makujen syvyyttä korostamaan. Suositeltava kokemus ja etenkin Riesling-versiota pitää etsiä lisää keväistä auringonpaistetta odottamaan.

Noita Riesling Pet Nat

5,5%

Sameahko, vaaleankeltainen ilmestys. Tuoksu on etenkin alkuun hyvin omenasiideriin viittaava, omenainen, kuiva, vaalean rypäleinen ja sitruksisen pirskahteleva. Oikeinkin lupaavaa.

Maku on hyvä, joskin aika kevyt. Terävähköt hiilihapot ja Rieslingin tunnistettava pirskahtelevuus osuvat hyvin yksiin. Rypäleiden tunnistettavasta makumaailmasta huolimatta juoma on helppo sekoittaa kuivaan ja kirpakkaan omenasiideriin. Onpas toimiva ja tasapainoinen, kaiken kaikkiaan raikas, kevyt ja pirteä kesäjuoma.

Menisi epäilemättä myös Geuzejen ystäville, siideristeistä puhumattakaan.

Noita Pinot Noir Pet Nat

5,5%

Vähän Muumi-limsan näköinen juoma. Vaiko vaapukkamehua? Tuoksu on Rieslingiä voimakkaampi, punaviinin ohella vähän puolukkainen.

Suussa kuplia on vaaleaa edeltäjää vähemmän, maku on tuoksun tavoin runsaampi ja punakka - sekä rypäleitä että marjoja tarjoava. Hyvin toimii tämäkin ja tietty karpalomainen tausta tekee tästäkin hyvin raikkaan, hieman kirpeän punaviinimäisen. Varsin toimiva, mutta Riesling on tästä kaksikosta enemmän oman suunmukainen. Samaa sanoi vaimokin.

Taukopaikkana Heila Lähiruokatori ja pienpanimokauppa Hilpeä

Hilpeä pienpanimokauppa Heila Lähiruokatorin yhteydessä

Etelään suuntautuneen kevätretken välietappina toimi mennen tullen vakiokohteeksi muodostunut Heila Lähiruokatori. Viime aikoina kohtaamiset ovat jääneet harmillisen vähäisiksi, mutta sitäkin iloisemmiksi. Lähiruokatorin puolella vierähtää aina vähän reilumpikin tovi ja mukaan tekisi mieli kahmia hyllytarpeita vähän liiankin kanssa. Yleensä paikalta lähdetäänkin ostoskassit ja kylmälaukut pullistellen.

Edellisestä visiitistä oli kulunut jo reilusti yli vuoden verran, sillä viime keväänä takanurkkaan avautunut, näillä näppäimillä vuoden ikään tuleva pienpanimokauppa Hilpeä tuli nyt koetuksi ensi kerran. Tarjolla oli pikaisesti arvioituna olutta useammalta kymmeneltä kotimaiselta toimijalta, mutta myös vähemmän vastaan tulleita siidereitä mm. tammisaarelaiselta Ekta Bryggeriltä.

Olutvalikoima ei toki Pien-puotien laajuuteen yllä ja valtaosa tuotteista olikin jo edes ulkonäöltä tuttuja. Jotain Kvarkenin, Keppon, Cool Headin tai vaikkapa Jacobstadin oluita olin salaa toivonut löytäväni, niitä kun ei Jyväskylästäkään saa. Ei tällä kertaa tärpänyt Heinolassakaan. Plussaa toki pitkästä kylmäkaappien rivistöstä, joka tarjoaa mökkimatkalaisille kätevästi valmiiksi viilennettyjä vaihtoehtoja ja onhan tuo puoti yhdistettynä saman katon alta löytyvään, täydentävään valikoimaan todella mainio ja pysähtymisen arvoinen.

Olutpuodin hyllyillä riittää hypisteltävää

Juomia voi napata mukaan myös viileästä ja valikoimiin kuuluu oluen ohella mm. Pihamaan ja muiden tuottajien siiderit.

Selän taakse jäi vielä Vallilan Panimolle pyhitetty nurkkaus.

Alkoholilain ympärillä käytävässä keskustelussa toistuu usein monopolista hyötyvien ja siihen vakaasti luottavien maalama uhkakuva kauppojen valikoimien pirkkaviiniytymisestä* ja supistumisesta ahneiden kauppiaiden riistäessä kansalta rahat kustannustehokkailla tuotteilla laadun ja ainutlaatuisuuden tavoittelun sijaan.

Minusta Heila on sellainen kokonaisuus, mistä heidänkin kannattaisi lähteä hakemaan oppia ja näkökulmaa aiheeseen: saman katon alta löytyy todella laaja repertuaari kotimaisten pienpanimoiden oluita ja valtakunnallisesti kadehdittava kirjo lähituottajien antimia. Samasta paikasta saa jo nyt ostaa mukaansa viiniä sekä tietenkin sahtia. Ja kaikki tämä sijaitsee moottoritien varrella Heinolassa, huoltoaseman naapurissa. ”Keidas mökkitien varrella”, on minulle kerran hyllyväliköissä todettu ja näkemys on helppo allekirjoittaa. On toki selvää, ettei valikoima joka paikassa tälle tasolla koskaan tulisi nousemaan, mutta tokko kukaan lähi-Alepaltakaan kummoista pihviliha- tai maustevalikoimaa odottaa. Erikoistuneet liikkeet ovat sitten asia erikseen ja varsin toivottava kehityssuunta.

Niin, ja sahtia, viiniä ja siidereitä saa Heilasta mukaan sunnuntaisinkin, samoin kuin puodin muitakin antimia ja Hilpeän oluita.

Sahtiakin saa...

...ja ainakin sunnuntain iltapuolella kysyntäkin
näyttäytyy tyhjänlaisina hyllyinä.

Sahtia teki mieli tälläkin kertaa ja olin jo perjantain menomatkalla hypistellyt Heilan savuista kymmenvuotissahtia, Pihamaan valmistamaa Rehtiä. Palasimme sunnuntaina apajille vasta alkuillasta ja Rehti-kaappi ammotti suureksi pettymykseksi tyhjyyttään. No can do, ilmaisi ystävällinen kassaneiti, joten nappasin korvikkeeksi pullollisen aina toimivaa Pihamaan Sahtia. Rehtiä varten pitää palata myöhemmin uudestaan…

Heinolan Heila

Työmiehentie 35, 18200 Heinola

heilan.fi

*= nykyään taitaa tuo Pirkka-viinikin olla enemmänkin liberalisointia puoltava kuin demonisoiva ajatus, kun kaupoista löytyy par’aikaa kolme pienpanimon valmistamaa Pirkka-brändin olutta (Amber Ale, IPA ja Premium Pils).