perjantai 9. helmikuuta 2018

Alkon Pienpanimo-oluet 2018: Suomenlinnan Kealakekua IPA

Suomenlinnan Kealakekua IPA

  • Tyyli: India Pale Ale / New England IPA
  • Alk.%: 6,5
  • Panimo: Suomenlinnan Panimo, Helsinki, Suomi

Alkon tämänvuotisen pienpanimokattauksen korkkaus oli harvinaisen maistuva eikä valinta oikeastaan olisi muuhun olueen edes osua. Pinnalle noussut, samea ja aromattisuudella iloitteleva New England –tyylin IPA-suuntaus on nimittäin rantautunut tänne meillekin ja oluttyyli saatiin mukaan tähän settiin Suomenlinnan Panimon voimin. Tuoreudesta erityisen tarkka lajike ei kaapissa seisottamista suosi, joten tähän pulloon kannattaa tarttua heti tilaisuuden tullen. Vastuullisesti, tottakai.

Suomenlinnan Panimon oluilla on usein jollain tapaa linnoituksen historiaan liittyviä nimiä, mutta tällä kertaa seilataan hivenen kaukaisemmilla merillä. Kealakekua on surullisen kuuluisa lahdenpoukama Hawaijin pääsaaren länsirannalla. Siellä nimittäin piipahti vuonna 1779 muuan James Cook laivoineen. Maineikas tutkimusmatkailija joutui kärhämään paikallisväestön kanssa ja sai surmansa rantavedessä käydyn käsirysyn seurauksena. Itse oluen symboliikka on brutaalia surmatyötä viehkeämpi, mutta Cookin seikkailut ja saavutukset ovat varsin suositeltavaa tutkittavaa.

Kealakekua IPA tuo palan Hawaijin trooppista rantamaisemaa hivenen jo valoa pilkahtelevan talvemme keskelle. NEIPA-aromien lisäksi mukaan on laitettu myös kohtalainen katkerokuorma ja kokonaisuus on vuolaita kehuja keräävä, panimon selvään parhaimmistoon kuuluva olut. Turkoosi etikettiväritys voimistaa mukavasti tropiikin merellistä tunnelmaa ja osuu hyvin yksiin raikkaan makumaailman kanssa.

Suomenlinnan Kealakekua IPA
Oluthan on nimensä puolesta hieman haastava tilattava esimerkiksi olutravintoloissa ja tuntuu tyhmältä tunnustaa, että enshätään lukaisin sen olevan ”Keilakuja”. Sen niminen kävelytien pätkä löytyy nimittäin opiskelukaupungistani eli Kuopiosta, jossa Tekun takapihalta rautatien ylittävästä sillasta alkanut kävelytaival tuota nimeä totteli. Ei kovin trooppista, ei kovin paratiisimaista. Brutaalia ehkä. Mutta onneksi oluesta pystyi nauttimaan täysin siemauksin.
Kealakekua ei kuitenkaan vaipunut historian hämäriin, vaan siellä vieraili useita aluksia vuosien mittaan. Alusten miehistö kävi paikallisten kanssa kauppaa ja usein Kealakekualle jätettiin varastoon erilaisia miehistöjen kaipaamia tarpeita myöhemmin saapuvia laivoja varten.
Me panimolla ajattelemme trooppisia öitä, sumuista merta ja Havaijin lämpöä, kun nautiskelemme Kealakekua IPA:a. Kaadoimme olutta tehdessämme mukaan runsaan määrän erilaisia humalia ja viimeistelimme sen Galaxy-lajikkeella. Saimme tulokseksi oikein kelpo juotavan, mehukkaan mutta kuitenkin sopivan katkeran oluen.
Suomenlinnan Kealakekua IPA
Samea, kaunis ja vaaleankeltainen olut valkealla vaahdolla. Tuoksu on hyvin raikas ja aromaattinen, hedelmäinen ja vahvan sitruksinen.

Makupuoli jatkaa tuoksun viitoittamalla tiellä eli vaaleaa raikkautta ja runsasta tropiikin hedelmää löytyy sitrukset etunenässä. Hyvin miellyttävää maisteltavaa, puhdaslinjaista ja vakuuttavaa. Hedelmäisyydestä voi poimia myös ananasta ja nektariinia, lopussa mukana on hentoa ruohoa ja runsaampaa greippisyyttä, mutta aromeilla tässä sameassa ihanuudessa pääosin pelataan. Runkoakin löytyy ja se on sameudesta pontevuutta ammentavaa, vaaleaa ja paahtoleipäistä, makumaailmaltaan siis varsin harmitonta ja lähinnä humaloinnille tukea antavaa. Kaikin puolin oivallinen aloitus tähän kattaukseen.

Tuomio: Vakuuttava, helposti tuttavuutta tekevä, aromaattinen NEIPA.

Pisteet: 39/50

torstai 8. helmikuuta 2018

Garage x La Pirata Downfall

Garage x La Pirata Downfall

Paluu joulunajan sameisiin tunnelmiin. Espanjalaisduo Garage Beer ja La Pirata ovat heittäneet omat lusikkansa NEIPA-oluiden kehittyvään soppaan. Kataloniasta ponnistavat panimot kuuluvat maan moderniin kärkijoukkoon ja ainakin itse odotin paljon tältä kollabolta. Vähän karkeaksi kuitenkin jäi…

Keltaisen räväkkään etikettiin puettu Downfall on humaloitu (aromi ja 2x kuiva) Citralla ja trooppista menoa tursuavalla, kokeellisella AU035 (Experimental 035) –lajikkeella. WLP4000 Vermont Ale –hiivalla käytetty kokonaisuus onkin tutun samea, rumanlainen ilmestys, josta löytyy trooppista aromaattisuutta, mutta myös lopun kärkevyyttä.

Garage x La Pirata Downfall
Samea, haalealta ananashedelmäsmoothielta näyttävä, aika ruma olut valkealla vaahtokerroksella. Tuoksusta löytyy ananaksen sijaan havuja, greippiä ja sitrusta. Perusvarma, toimiva ja kehuttava kokonaisuus, josta löytyy niin aromaattista leikittelyä kuin syvempääkin muhevuutta.

Maku on tuoksua purevampi, hyvin greippinen, sitruksisen pirteä ja lopussa kevyen yrttinenkin. Havuja piisaa, enkä laske pois pientä pihkankaan otetta. Hyvin raikas, suussa hieman hiutaleinen, muhkea mutta kesäinen. Nyt muuten löytyy tuota ulkomuodon ananasta sekä keltaista luumua. Hiljalleen lopun karkeus paljastuu enkä erityisesti pidä tuosta piirteestä, vaikkei se ylettömän vahva olekaan.

Tuomio: Varman linjan NEIPA sieltä kärkipään kirijoukosta, josta tuo lopun karkeus sen hiljalleen tiputtaa.

Pisteet: 34/50

keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Takatalo & Tompuri Kaski Tuplahumala Pils

Takatalo & Tompuri Kaski Tuplahumala Pils

Lakiuudistus on tuonut kauppoihin paikallisesti hyvin vaihtelevan määrän uusia tuotteita ja yllättävän moni pienpanimokin on jo jotain tarjolle ehtinyt saamaan. Virolahteilaisen maatilapanimon eli Takatalo & Tompurin tuotanto on ollut varsin suunmukaista, vaikka tähän saakka vastaan on tullutkin vain vanhan kaupparajan sisään mahtuneita tuotteita. Lakimuutoksen myötä paikalliseen olutmekkaan, Länsiväylän K-Supermarkettiin oli saapunut myös _oikeamman vahvuista_ pilsiä.

Lakiin punnerretun, pienen vähittäismyyntivahvuuden korotuksen suurimmat hyötyjäthän löytyvät juuri näistä Saksan suunnan lager- ja vehnäoluttyyleistä, minkä myös Tuplahumala kaikessa toimivuudessaan hienosti todistaa. Nimi viitannee panimon miedomman Kaski Pilsin suuntaan eli lieneekö tässä hieman runsaammin, jollei sananmukaisesti tuplasti, humaloitu ja vahvempi versio edellä mainitusta.

Lakialla aura maata kaivaa,
talveksi maan lepäämään laittaa,
hämärässä kuiskaa,
vielä kyntäkää,
koska kohta aurat nostetaan.
Pojat Takatalon ja Tompurin,
sadon olueksi muuttavat
ja tuplasti humalaa lisäävät.
Oluessa tässä,
maistuu humalan ikiaikainen,
tuplasti vahvempi,
tuumaavat esi-isät myhäillen.

Takatalo & Tompuri Kaski Tuplahumala Pils
Vaalea, olkisenkeltainen ja kaunisvaahtoinen Pils. Tuoksusta nousee runsas, tuoreen ruohoinen tuulahdus, jossa on varsin napakkaluontoinen rutistus mukana heti kättelyssä. Sen vehreys tuo mieleen myös taitettua kukanvartisuutta eli hyvää rutistusta vasten vaaleaa mallaspohjaa vaikuttaisi olevan tarjolla.

Ja onhan sitä. Tuore ruohoisuus nousee esiin heti oluen kaatuessa suuhun - fyysistä kosketusta tuskin ehtii edes tapahtumaan, kun katse etsii lumiselta pihamaalta ruohonleikkuria. Purevuus tehostuu loppua kohden melko rapeaksi, mutta ruohomatto levittäytyy tehokasta näykkäystä laajemmallekin, kokonaisvaltaisemmaksi vihersävyksi mikä toimii mielestäni hienosti. Vaalea mallasrunko tukee menoa lajityyppiin sopivalla hienotunteisuudella ollen lähinnä viljavan vaalea, aukottomasti toimiva kanvaasi tuoreen humalan iloittelulle.

Hieno ja runsasmakuinen Pils perusteesit hienosti tuntien, vehreää lisää sopivasti annosellen. Laatua, laatua. On hyvä!


Pisteet: 36/50