Olutala kurimuksessa

Panimoilla, kuten monilla muillakin yrityksillä on nyt todella tiukkaa.

Kaikki varmasti tietävät kansainvälisen ja kansallisenkin nykytilan varsin hyvin, joten sitä ei tässä kannata lähteä kertaamaan. Tulevaisuuden edessä on kuitenkin tällä hetkellä sankka epätietoisuuden verho, mikä vaikuttaa oikeastaan kaikkeen eikä vähiten bloginkin aihetta koskettavien tahojen toimintaedellytyksiin, elantoon, toimeentuloon ja jatkuvuuteen. Ja sitä kautta myös oman lasin sisältöönkin.

Olutaihe ei varmastikaan ole se yhteiskunnallisesti suurin tai tärkein asia tällä hetkellä ja kansallisenakin prioriteettinä melko olematon. Koen kuitenkin velvollisuudekseni nostaa asiaa osaltani esiin, sillä alalta kuuluva hätähuutojen ääni voimistuu päivä päivältä ja tilanteen vaikutukset tulevat olemaan pahimmassa tapauksessa kovin pitkäikäisiä. Kuluttajilla on kuitenkin valta ja mahdollisuus tehdä asialle jotain.

Useampi panimo uhkaa hiljentyä lopullisesti.

Seitsemisen vuotta sitten alkanut pienpanimobuumi on nostanut panimomäärämme noin kolmestakymmenestä toimijasta jo pitkälti yli sadan. Kauppojen olutvalikoimat ovat kasvaneet, pienpanimotuotteille on varattu omia osastojaan ja trendejä seurataan tiiviisti. Myös muutama yksityinen olutkauppakin on tähän maahan jo saatu eikä sovi unohtaa olutravintoloiden määrän ja tarjonnan runsasta monipuolistumista samaan aikaan. Nyt tuo kaikki on kuitenkin vaarassa kadota jopa huomattavissa määrin.

Kaupat ilmoittivat jo kaventavansa nimikemäärää, olutravintolat humisevat hiljaisuuttaan ja pienpanimot pohtivat, mitä kaikella jo pannulla oluella pitäisi tehdä, kun myyntikanavat hiljenevät yksi toisensa jälkeen. Lisääkin pitäisi panna, jotta toiminta voisi jatkua. Vallitseva tilanne tulee pahimmillaan karsimaan suurenkin määrän panimoita ja ravintoloita, mutta voi vaikuttaa myös paljon tarjontaansa kehittyneiden kauppojenkin tulevaisuuden tarjontaan. Pienen segmentin kuriositeettioluet kun eivät välttämättä ole se ensimmäinen jälleenpanostuksen kohde, kun toimintaan syntyneitä lovia lähdetään kauppasektorilla paikkaamaan.

Pientoimijat, ne pidempi-ikäisetkin, tarvitsevat nyt kuluttajien apua.

Samaan aikaan yhdessä pienpanimovallankumouksen kanssa kasvanut harrastajajoukko elää omaa todellisuuttaan, jossa kotimaan tarjonnan kaventuessa ulkomaiset verkkokaupat nousevat entistä suurempaan rooliin - etenkin kun verkkokauppa ja kotitoimitukset on kotimaisten toimijoiden ulottumattomissa. Yhtälö voi johtaa tilanteeseen, jossa alan paluu menneen tammikuun tasolle voi viedä todella pitkään. Ehkä jotain on kuitenkin tehtävissä – meidän kuluttajienkin osalta.

Osta siis olutta pienpanimoiden omista puodeista. Useilta pienpanimoilta löytyy nykyisin oma panimopuoti, josta olutta voi ostaa ilman turhia välikäsiä. Näinä aikoina mahdollisuuden hyödyntämisen tärkeys korostuu ja panimokauppoja kannattaa hyödyntää kunkin mahdollisuuksien mukaan. Oluen lisäksi puodeissa on tarjolla erinäistä olutrekvisiittaa ja lahjakortteja, joita voi hankkia omakseen usein myös etänä. Monet panimot pitävät kauppojaan nyt auki laajennetuin aukioloin. Oman lähipuotisi löydät pienpanimokartan avulla:

Kartta Suomen pienpanimoista

Paikallispanimoita kannattaa nyt suosia entistä kovemmin.

Oluiden lisäksi ne tarjoavat myös erinäistä asiaankuuluvaa oheistuotekirjoa ja lahjakortteja.

Mikäli läheltäsi ei paikallista panimopuotia löydy, suosi kauppaostoksilla kotimaisia tuotteita. Kauppojen tahoilta on jo kuulunut aikeita olutvalikoimienkin supistamisesta, joten painostusta kotimaan tekijöihin voi edesauttaa omilla valinnoillaan. Alkostakin pienpanimo-oluita löytyy ja se toimii vaihtoehtona kun pienpanimopuotia tai paikallista olutta myyvää kauppaa ei lähettyvillä ole. On kuitenkin hyvä muistaa, että valtiollinen monopoli pysyy pystyssä kriisin jälkeenkin, mutta lähikaupan olutvalikoima tai naapurin pienpanimo ei niin tee ilman apua.

Muista myös olutravintoloita ja ylipäänsä ravintola-alan yrityksiä. Niitä koetellaan nyt erityisen kovalla kädellä, eikä tyhjänä seisovaan olutravintolaan olutta paikallispanimoltakaan voida tilata. Olutta saa ruoan tapaan mukaan monesta anniskeluliikkeestäkin (max 5,5%) ja myös niihin myydään nyt lahjakortteja. Lahjakortti lieneekin nyt se liikkumattomuuskehoituksen parhaiten huomioiva tukimuoto ja samalla toivoa tilanteen raukeamisesta antava teko, joka kannustaa katukuvan elävöittämiseen kriisin päätyttyä.

Plevnassa on tunnelmaa.

Ja Siperiaa tulisi kyllä maar suuri ikävä.

Kaikki tuki alalle (kuin alalle) on joka tapauksessa nyt tarpeen. Kuluttajilla on valta ja mahdollisuus tukea toiminnallaan paikallisia yrityksiä ja parantaa niiden mahdollisuuksia selvitä pahimman yli. Olut ei se päällimmäisin asia varmastikaan tällä hetkellä monelle ole, mutta jos sitä mallasjuomaa kuitenkin mieli halajaa, kannattaa aiheelle ja valinnoille laittaa tavallista enemmän ajatusta – mistä haluaisin jatkossakin nauttia?

Mutta loppujen lopuksi jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee, kokee ja kykenee. Mahdollisuuksien ja resurssien mukaan mennään itse kukin. Ja yksi juttu vielä. Kohtuus. Järjestelmän resurssien on nyt riitettävä sinne, missä niitä eniten kaivataan.

Olutpostissa on muuten hyvä katsaus tilanteeseen ja useamman alan toimijan ajatuksia aiheesta. Kannattaa lukea:

Miten olutala selviää?

Pien on yksi alaa muutamassa vuodessa hurjasti kehittänyt taho. Pien on paitsi olutkauppa ja baari, myös maahantuoja, joka on saattanut lyhyessä ajassa markkinoillemme suuremman määrän eurooppalaisten huipputekijöiden oluita, kuin jaksan edes muistaa. Yrityksen saappaita olisi äärimmäisen hankala kenenkään muun täyttää, etenkään kun vastaavaa ei ole tässä maassa koskaan aiemmin edes nähty. Myös Pien tarvitsee kuluttajien apua ja sen säilyminen on kaikkien olutharrastajien etu.

Alefarm The Days Are Long But The Years Are Short

Alefarm The Days Are Long But The Years Are Short

• Tyyli: Saison
• Alk.%: 4,6
• Panimo: Alefarm Brewing, Greve, Tanska

Alefarmin kesäisen maalaisteemoitettu etiketti herätti kiinnostuksen Paavolan konsulttikaappien äärellä. Tuli heti jotenkin heinäkuinen fiilis. Saisoniahan se purkki sitten sisälsi ja olin jo valmis aloittamaan kesäloman. Sen verran kesäkaipuu jo päälle painaa. Tanskalaisten veto on kuivahumaloitua mallia, missä jalansijaa saavat sekä Saaz että Sterling. Mukaan on lykätty myös rosepippureita, eikä kokonaisuutta sovi soimaamaan alkaa. Varsin pätevää tekemistä, eikä etikettiostos näin ollen hudiksi kostautunut.

Alkujaan ajattelin, että oluen nimihän on kuin elävästä elämästä ja sitä se toki onkin. Viimeaikojen globaalit muutokset tuovat ajatukseen vain hieman toisenlaisen twistin. Oluen äärellä päätin kuitenkin keskittyä yksinomaan nautintoon. Siihenhän se lopulta on kuitenkin tarkoitettu.

Alefarm The Days Are Long But The Years Are Short

Vaaleankeltainen, häviävän utuinen, lähes kirkas olut valkealla vaahdolla. Tuoksu on Saisoniksi aika kliini, vaikka hiivan mausteisuus vahvana esiintyykin. Mallaspuoli on kuitenkin aika siivokäytöksistä, eikä tarjoa oikein tarttumapintaa. Sitä myöten melko raikas veto belgimausteisuudella ryyditettynä.

Maku on syvempi ja varsin hieno oluthan tämä on. Runko on vaalea, vehnävä ja hieman rustiikkisen särmikäskin. Hiiva tuo mukanaan saisonmausteisuutta, joka osuu yksin pippurisuuden sekä lopun yrttisen purevuuden kanssa. Ehkä se selkein maalaistalomeininki puuttuu, mutta hyvin tyylikäs ja kaunislinjainen kokonaisuus kyseessä kuitenkin on. Ostaisin iloliemen ilomielin toistekin. Erittäin hyvä.

Pisteet: 38/50

Tanker Ne Humanus Crede

Tanker Ne Humanus Crede

• Tyyli: Farmhouse IPA
• Alk.%: 5,5
• Panimo: Tanker, Jüri, Harjumaa, Viro

Ällös luota immeiseen. Näin kuuluu Tankerin salaseuramaisen etiketin taakse verhoillun oluen latinoitu nimitys. Tätä virolaispanimon ihmisluottamuspulaolutta löytyi äskettäin mainostetullaPalokan reissulla. Luonteeltaan Ne Humanus Crede on Nelson Sauvinilla ja Amarillolla kuivahumaloitu, bruxellensis-hiivakannalla ryyditetty humalapommi. 

Kokonaisuus on valloillaan olevia mehu-IPOja suoraviivaisempi ja etenkin alkuun vähän karheakin eli ei edusta sitä nykypäivän mehevintä päätä. Olut on sinällään kuitenkin ihan hyvin toimiva, ehkä vähän hapuileva mutta asiansa ajava. ”Aika jees”, mitä nyt tuo hiivatwistin rooli vähän arveluttavaksi ehkä jääkin – makumaailma kun tuntuu kääntyvän aika kärkkääseen ja karheaan suuntaan. Liekö ihan sitä, mitä oli tavoiteltu?

We don’t trust humans, and frankly, neither should you. In this conspiracy-riddled world where bloated apes are calling the shots, any reasonable person turns to beer. And what a beer this is! Brewed and dryhopped with Amarillo and Nelson sauvin hops, fermented with the super aromatic bruxellensis yeast strain and flavoured with lime leaves and lemon zest? Want more flavour? Fuggedaboudit!

Tanker Ne Humanus Crede

Hivenen samea, valkeapäinen ja vaaleahkokeltainen olut. Tuoksu on hieman arvoituksellinen, aika mieto ja lähinnä greipinkuorta, sitruunaruohoa ja yrttiä antava.

Maku tarjoilee kuitenkin enemmän. Aika kuivaksi vedetty, aromaattinen ja lopussa kohtalaisen napakka meno toimii, vaikkei sitä kaikkein syvintä antia ehkä esittelekään. Sitruksisuus on läsnä heti alusta alkaen ja taittuu loppua kohden greippisempään suuntaan. Matkassa kulkee myös kevyttä yrttisyyttä, sitruunaruohoista otetta vaalean maltaan kantaessa koria melko eleettömällä rutiinilla.

Aika avaa makuja ja tuo kaivattua tolkkuakin tunnelmaan, joka on aluksi aika karhea ja kärkäs. Sitrus saa hieman syvyyttä taakseen ja epämääräinen yrttisyyskin suuntaa vaalean hedelmäisyyden verhotessa sitä alleen. Karheutta ja mausteisuuttakin jälkeen kumminkin jää. Loppuunsa aika napakanlaisesti iskevä ja suoraviivainen koitos, muttei ihan huippuunsa yltävä kumminkaan.

Pisteet: 33/50