Olutala kurimuksessa

Panimoilla, kuten monilla muillakin yrityksillä on nyt todella tiukkaa.

Kaikki varmasti tietävät kansainvälisen ja kansallisenkin nykytilan varsin hyvin, joten sitä ei tässä kannata lähteä kertaamaan. Tulevaisuuden edessä on kuitenkin tällä hetkellä sankka epätietoisuuden verho, mikä vaikuttaa oikeastaan kaikkeen eikä vähiten bloginkin aihetta koskettavien tahojen toimintaedellytyksiin, elantoon, toimeentuloon ja jatkuvuuteen. Ja sitä kautta myös oman lasin sisältöönkin.

Olutaihe ei varmastikaan ole se yhteiskunnallisesti suurin tai tärkein asia tällä hetkellä ja kansallisenakin prioriteettinä melko olematon. Koen kuitenkin velvollisuudekseni nostaa asiaa osaltani esiin, sillä alalta kuuluva hätähuutojen ääni voimistuu päivä päivältä ja tilanteen vaikutukset tulevat olemaan pahimmassa tapauksessa kovin pitkäikäisiä. Kuluttajilla on kuitenkin valta ja mahdollisuus tehdä asialle jotain.

Useampi panimo uhkaa hiljentyä lopullisesti.

Seitsemisen vuotta sitten alkanut pienpanimobuumi on nostanut panimomäärämme noin kolmestakymmenestä toimijasta jo pitkälti yli sadan. Kauppojen olutvalikoimat ovat kasvaneet, pienpanimotuotteille on varattu omia osastojaan ja trendejä seurataan tiiviisti. Myös muutama yksityinen olutkauppakin on tähän maahan jo saatu eikä sovi unohtaa olutravintoloiden määrän ja tarjonnan runsasta monipuolistumista samaan aikaan. Nyt tuo kaikki on kuitenkin vaarassa kadota jopa huomattavissa määrin.

Kaupat ilmoittivat jo kaventavansa nimikemäärää, olutravintolat humisevat hiljaisuuttaan ja pienpanimot pohtivat, mitä kaikella jo pannulla oluella pitäisi tehdä, kun myyntikanavat hiljenevät yksi toisensa jälkeen. Lisääkin pitäisi panna, jotta toiminta voisi jatkua. Vallitseva tilanne tulee pahimmillaan karsimaan suurenkin määrän panimoita ja ravintoloita, mutta voi vaikuttaa myös paljon tarjontaansa kehittyneiden kauppojenkin tulevaisuuden tarjontaan. Pienen segmentin kuriositeettioluet kun eivät välttämättä ole se ensimmäinen jälleenpanostuksen kohde, kun toimintaan syntyneitä lovia lähdetään kauppasektorilla paikkaamaan.

Pientoimijat, ne pidempi-ikäisetkin, tarvitsevat nyt kuluttajien apua.

Samaan aikaan yhdessä pienpanimovallankumouksen kanssa kasvanut harrastajajoukko elää omaa todellisuuttaan, jossa kotimaan tarjonnan kaventuessa ulkomaiset verkkokaupat nousevat entistä suurempaan rooliin - etenkin kun verkkokauppa ja kotitoimitukset on kotimaisten toimijoiden ulottumattomissa. Yhtälö voi johtaa tilanteeseen, jossa alan paluu menneen tammikuun tasolle voi viedä todella pitkään. Ehkä jotain on kuitenkin tehtävissä – meidän kuluttajienkin osalta.

Osta siis olutta pienpanimoiden omista puodeista. Useilta pienpanimoilta löytyy nykyisin oma panimopuoti, josta olutta voi ostaa ilman turhia välikäsiä. Näinä aikoina mahdollisuuden hyödyntämisen tärkeys korostuu ja panimokauppoja kannattaa hyödyntää kunkin mahdollisuuksien mukaan. Oluen lisäksi puodeissa on tarjolla erinäistä olutrekvisiittaa ja lahjakortteja, joita voi hankkia omakseen usein myös etänä. Monet panimot pitävät kauppojaan nyt auki laajennetuin aukioloin. Oman lähipuotisi löydät pienpanimokartan avulla:

Kartta Suomen pienpanimoista

Paikallispanimoita kannattaa nyt suosia entistä kovemmin.

Oluiden lisäksi ne tarjoavat myös erinäistä asiaankuuluvaa oheistuotekirjoa ja lahjakortteja.

Mikäli läheltäsi ei paikallista panimopuotia löydy, suosi kauppaostoksilla kotimaisia tuotteita. Kauppojen tahoilta on jo kuulunut aikeita olutvalikoimienkin supistamisesta, joten painostusta kotimaan tekijöihin voi edesauttaa omilla valinnoillaan. Alkostakin pienpanimo-oluita löytyy ja se toimii vaihtoehtona kun pienpanimopuotia tai paikallista olutta myyvää kauppaa ei lähettyvillä ole. On kuitenkin hyvä muistaa, että valtiollinen monopoli pysyy pystyssä kriisin jälkeenkin, mutta lähikaupan olutvalikoima tai naapurin pienpanimo ei niin tee ilman apua.

Muista myös olutravintoloita ja ylipäänsä ravintola-alan yrityksiä. Niitä koetellaan nyt erityisen kovalla kädellä, eikä tyhjänä seisovaan olutravintolaan olutta paikallispanimoltakaan voida tilata. Olutta saa ruoan tapaan mukaan monesta anniskeluliikkeestäkin (max 5,5%) ja myös niihin myydään nyt lahjakortteja. Lahjakortti lieneekin nyt se liikkumattomuuskehoituksen parhaiten huomioiva tukimuoto ja samalla toivoa tilanteen raukeamisesta antava teko, joka kannustaa katukuvan elävöittämiseen kriisin päätyttyä.

Plevnassa on tunnelmaa.

Ja Siperiaa tulisi kyllä maar suuri ikävä.

Kaikki tuki alalle (kuin alalle) on joka tapauksessa nyt tarpeen. Kuluttajilla on valta ja mahdollisuus tukea toiminnallaan paikallisia yrityksiä ja parantaa niiden mahdollisuuksia selvitä pahimman yli. Olut ei se päällimmäisin asia varmastikaan tällä hetkellä monelle ole, mutta jos sitä mallasjuomaa kuitenkin mieli halajaa, kannattaa aiheelle ja valinnoille laittaa tavallista enemmän ajatusta – mistä haluaisin jatkossakin nauttia?

Mutta loppujen lopuksi jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee, kokee ja kykenee. Mahdollisuuksien ja resurssien mukaan mennään itse kukin. Ja yksi juttu vielä. Kohtuus. Järjestelmän resurssien on nyt riitettävä sinne, missä niitä eniten kaivataan.

Olutpostissa on muuten hyvä katsaus tilanteeseen ja useamman alan toimijan ajatuksia aiheesta. Kannattaa lukea:

Miten olutala selviää?

Pien on yksi alaa muutamassa vuodessa hurjasti kehittänyt taho. Pien on paitsi olutkauppa ja baari, myös maahantuoja, joka on saattanut lyhyessä ajassa markkinoillemme suuremman määrän eurooppalaisten huipputekijöiden oluita, kuin jaksan edes muistaa. Yrityksen saappaita olisi äärimmäisen hankala kenenkään muun täyttää, etenkään kun vastaavaa ei ole tässä maassa koskaan aiemmin edes nähty. Myös Pien tarvitsee kuluttajien apua ja sen säilyminen on kaikkien olutharrastajien etu.