Prairie Screenshot

Prairie Screenshot

• Tyyli: Imperial Pastry Stout
• Alk.%: 11,0
• Panimo: Prairie Artisan Ales, Tulsa, Oklahoma, USA
• Pantu: Krebs Brewing Co. / Pete’s Place / Choc Beer, Krebs, Oklahoma, USA

Prairien Screenshot päätti melko pitkän tauon tulsalaistoimijan oluiden kohdalla. Menneinä vuosina näitä on tullut jokunen nautittua aina silloin tällöin ja kyllähän tähän kahvistouttiinkin ihan mielellään tarttui. Imperial stout with Hazelnut roasted coffee, kertoo meille pullon vähäinen infoteksti eli paahdetta, lämpöä ja kenties pähkinäisiä aromeita on odotettavissa. Pastryhommiksi näemmä myös menee, mutta melko vähällä makeudella tästä lopulta selvitään ja tunnelma on oikeastaan varsin nautinnollinen. Runsaudesta ei myöskään ole pulaa, sillä vahvuuslukemaksi on merkattu 11,0%.  Sen pidemmittä puheitta sitten itse tuotteen kimppuun. Etikettikuvituksessa riittikin tutkailtavaa hitaasti huvenneen arvojuoman ratoksi.

Prairie Screenshot

Sysimusta, hidas ja hennon, ruskean vaahtorenkaan kruunaama olut. Paahtunut, tummanpuhuva ja runsas tuoksu on päällystetty hasselpähkinäisellä leivosmaisuudella. Omnipollon pahimpiin esanssisuuksiin ei silti ylletä eli turhan äitelää, tai edes kovinkaan makeaa se ei tunnu olevan.

Maku on monipuolinen, Nutellalla sivelty, mutta myös kivan kahvinen. Paahteisuutta löytyy takaa kivasti muutenkin, kevyttä vohvelimaisuutta myös. Vaikka varoituksen merkit etikettiin oli painettukin, odotin silti enemmän kahvisuuteen nojaavaa kokemusta. Runsas makumaailma on "pettymyksestä" huolimatta varsin puhuttelevaa mallia, joten mikäs tässä hidasta olutta rauhassa hörpötellessä. Hyvää Prairien laatua, tuttuun tapaan.

Pisteet: 39/50

Tanker Ne Humanus Crede

Tanker Ne Humanus Crede

• Tyyli: Farmhouse IPA
• Alk.%: 5,5
• Panimo: Tanker, Jüri, Harjumaa, Viro

Ällös luota immeiseen. Näin kuuluu Tankerin salaseuramaisen etiketin taakse verhoillun oluen latinoitu nimitys. Tätä virolaispanimon ihmisluottamuspulaolutta löytyi äskettäin mainostetullaPalokan reissulla. Luonteeltaan Ne Humanus Crede on Nelson Sauvinilla ja Amarillolla kuivahumaloitu, bruxellensis-hiivakannalla ryyditetty humalapommi. 

Kokonaisuus on valloillaan olevia mehu-IPOja suoraviivaisempi ja etenkin alkuun vähän karheakin eli ei edusta sitä nykypäivän mehevintä päätä. Olut on sinällään kuitenkin ihan hyvin toimiva, ehkä vähän hapuileva mutta asiansa ajava. ”Aika jees”, mitä nyt tuo hiivatwistin rooli vähän arveluttavaksi ehkä jääkin – makumaailma kun tuntuu kääntyvän aika kärkkääseen ja karheaan suuntaan. Liekö ihan sitä, mitä oli tavoiteltu?

We don’t trust humans, and frankly, neither should you. In this conspiracy-riddled world where bloated apes are calling the shots, any reasonable person turns to beer. And what a beer this is! Brewed and dryhopped with Amarillo and Nelson sauvin hops, fermented with the super aromatic bruxellensis yeast strain and flavoured with lime leaves and lemon zest? Want more flavour? Fuggedaboudit!

Tanker Ne Humanus Crede

Hivenen samea, valkeapäinen ja vaaleahkokeltainen olut. Tuoksu on hieman arvoituksellinen, aika mieto ja lähinnä greipinkuorta, sitruunaruohoa ja yrttiä antava.

Maku tarjoilee kuitenkin enemmän. Aika kuivaksi vedetty, aromaattinen ja lopussa kohtalaisen napakka meno toimii, vaikkei sitä kaikkein syvintä antia ehkä esittelekään. Sitruksisuus on läsnä heti alusta alkaen ja taittuu loppua kohden greippisempään suuntaan. Matkassa kulkee myös kevyttä yrttisyyttä, sitruunaruohoista otetta vaalean maltaan kantaessa koria melko eleettömällä rutiinilla.

Aika avaa makuja ja tuo kaivattua tolkkuakin tunnelmaan, joka on aluksi aika karhea ja kärkäs. Sitrus saa hieman syvyyttä taakseen ja epämääräinen yrttisyyskin suuntaa vaalean hedelmäisyyden verhotessa sitä alleen. Karheutta ja mausteisuuttakin jälkeen kumminkin jää. Loppuunsa aika napakanlaisesti iskevä ja suoraviivainen koitos, muttei ihan huippuunsa yltävä kumminkaan.

Pisteet: 33/50

Kotiolut: Jyskän Stjørdalsøl

Jyskän Stjørdalsøl

Jyskän Panimossa on viime aikoina keskitytty ahkerasti muinaisoluiden maailmaan ja nyt niitä päästiin maistelmaan joulupyhien molemmin puolin. Kotimaan sahtiperinteestä kertovan Sahti-kirjan kirjoittajiin lukeutuva olut- ja sahtimoniosaaja Mika Laitinen julkaisi tänä vuonna sahtiaiheisen kirjan myös Amerikan markkinoille ja on tehnyt useamman reissun mm. Norjan puolelle paikallisten perinneoluiden juurten perässä. Tuomaan päivänä tutustuinkin yhteen näiden reissujen innoittamaan tuotokseen, Stjørdalsøliin.

Mika teki jouluksi kolmekin erilaista, sahdinkaltaista norjalaisin perinnehiivoin käytettyä olutta. Stjørdalsølin voimanlähteenä toimii Geiranger-kveik. Kaksi muuta ”kveiksahtia” on käytetty sitrushedelmäistä aromia korostavilla Stalljen- ja Otterdal-kveikeillä, joista Geiranger eroaa makuprofiililtaan selvästi, sillä se tuottaa olueen mallasta, katajaa ja viljaisuutta korostavaa karamellin makua. Stjørdalsøl on myös hyvin savuinen olut, sillä 60%  sen maltaista tulee Stjørdalin alueelta perinteisestä kotimallastamosta, missä maltaat on kuivatettu leppäsavulla. Vajaampi puolisko viljoista koostuu Pilsner-maltaista ja olutta on maustettu sahdin tapaan katajalla. Vierrettä ei keitetä ja sen vahvuus painuu noin seitsemään prosenttiin.

Maltaiden leppäsavuinen aromi on todella runsas ja monipuolinen, mutta huomattavasti esimerkiksi Urbockin pyökkimallasta ”vaaleamman” tuntuista. Todella miellyttävää, mutta samalla luonteikasta. Erittäin mielenkiintoinen ja hitaasti nautittava olut!

Mikan edesottamuksia muinaisoluiden parissa kannattaa seurata hänen ylläpitämänsä Brewing Nordic -sivuston kautta, jossa on tarinaa myös Stjørdaliin suuntautuneesta opintomatkasta:

Commercial Farmhouse Maltsters and Brewers Around Stjørdal

Jyskän Stjørdalsøl

Punertavanruskea, vaahtoakin hieman muodostava olut. Maltainen tuoksu avautuu lämmön myötä. Leppäsavu maalailee aika leveällä pensselillä ja tuo mieleen vanhan rantasaunan savua tupruavan aromin. Hieman makeuttakin, vaikka rustiikkinen maalaistunnelma ehkä kuivaan vähän kääntyykin.

Maku on hieno. Katajainen, pehmeään mutta syvään savuverhoon sukeltava tunnelma antaa alkuun myös karamellisoituneen maltaan makeutta, mutta kuivuu loppua kohden savunkin nostaessa profiiliaan. Lämpö tosin tukevoittaa maltaan makeampaakin puolta, mikä syventää kokemusta entisestään. Jälkimaussa on myös mausteisuutta, lisää katajaa ja monisyistä, puhuttelevaa savuisuutta, joka on tunnistettavasti Urbockia vaaleamman tuntuista. Onpas tunnelmallinen lataus tässä oluessa!

Fiskarsin Fixer Upper Farmhouse APA

Fiskarsin Fixer Upper Farmhouse APA

• Tyyli: American Pale Ale
• Alk.%: 3,5
• Panimo: Fiskarsin Panimo, Fiskars, Suomi

Fiskarsin 3,5-prosenttinen Fixer Upper lähti testiin muutamien kautta rantain kuultujen kehujen siivittämänä ja heti alkuun voin tunnustaa, että tähän kehujien joukkoon on helppo liittyä. Oluen Farmhouse-etuliite ei viittaa valtoimenaan rynnistävään bretta-laumaan (mitä en suinkaan olisi paheksunut), vaan liittää sen panimon tammenpuhuvaan maalaisolutsarjaan.

Jo jonkin aikaa ruukkikylässä vaikuttaneen Simon McCaben kädenjälkiä esittelevä maalaisoluiden sarja kyllä sisältää niitä brettamakujankin, samoin kuin happamia ja rustiikkisiakin makuelämyksiä. Fixer Upperin taika piilee sen käymisastiassa, tammisessa foederissa, joka antaa oluelle mukavaa lisäsävyä – itselleni tammen läsnäolo tuo tässä mieleen valkoviinimäisen marjaisuuden.

Joko ruukkikylän IPA-vapaa vyöhyke on uhattuna? Aivan sama, tämä ainakin on hyvää!

Tammifoederissä käytetty kuivahumaloitu amerikkalaistyylinen pale ale. APA on kuivahumaloitu Citra, Eldorado ja Centennial humaloilla. Helppo juotavuus, ronskit humalat yhdistyy maltaiseen runkoon kevyessä oluessa hienosti. Tuoksusta löytyy humaloiden tuomaa sitruksisuutta, hedelmäisyyttä ja miellyttävää maalaisuutta käymisprosessista.

Fiskarsin Fixer Upper Farmhouse APA

Vaaleankeltainen, utuinen ja runsasvaahtoinen olut on oikein nätti. Tuoksu tarjoaa kevyttä sitrusta, valkoviinimäistä virittyneisyyttä ja vaaleaa hedelmää. Aika toimiva, joskaan ei järin runsas tunnelma.

Maku antaa enemmän ja on todella hieno. ”Perinteinen”, jenkkiryyditetty humalapommi tämä ei totutussa muodossa ole, vaan makumaailma kumpuaa tropiikin peruskirjoa syvemmältä. Valkoviininäisiä piirteitä löytyy, mikä sopii kuivanlaiseen olemukseen ja lopun suht napakkaan greippikatkeroon hienosti. Jälkiliuku on oikeastaan odotettua katkerampi, samoin makumaailman runsaus vahvuuteen suhteutettuna.

Farmhouse -viittaus ei tarkoita tällä kertaa sesoonlisää tai vaikkapa brettavierasta, mutta tammivisiitin vaikutukset on sitäkin paremmin esillä. Vaalea sävyjen leikittely on hyvin vähäpigmenttistä, hennon hedelmäistä, napakkaa ja todetun kuivaa. Liekö valkoviinituntemukset sitten tynnyrin, käytettyjen humallajikkeiden sekä oletettavan olemattoman jäännössokeripitoisuuden yhteenhitsaama, hieno lopptulema, vaiko vain omaa kuvitelmaa - oli miten oli, pidän tästä oluesta hyvin paljon.

Pisteet: 37/50

Fat Lizard Saison Rose

Fat Lizard Saison Rose

• Tyyli: Saison
• Alk.%: 5,5
• Panimo: Fat Lizard Brewing Co., Espoo, Suomi

Pienen kotikuntani paikallinen K-kauppias on näköjään ottanut liskobisset vakituiseen valikoimaansa eli keväällä kehumani invaasio on saanut kesänkin aikana jatkoa uusien oluiden voimin. Kesälaitumille kirmatessani havaitsin hyllyyn saapuneen myös kehuttua, vadelmalla ilostettua kesä-Saisonia, jota ilman en kaupasta voinut poistua. Uuden alkoholilain syytä tämäkin, sillä oluen väkevyyshän on uusi kauppavahvuus huomioiden ”ihan tapissa”.

360-tölkkipakattu Saison Rose on Alkossakin suurpulloissa nähdyn 6,3-prosenttisen oluen pikkuveli ja täyskaima. Kauppavahvuinen Saison Rose on kaukaista sukua myös Je suis Saisonille, jonka reseptiikkaan myös tuo vahvempi roselainen pohjautuu. 6,3-prosenttinen Saison Rose on Je suisin kahden saisonhiivan sijaan käytetty sekä saison- että samppanjahiivan voimin ja siihen on nimen mukaisesti lisätty myös vadelmapensaan aarteita – kauppa-rose lienee tästä sitten vain hieman alaspäin skaalattu vadelmaunelma. Ja niin, eikö nämä kaksi vadelmasaisonia olisi voitu nimetä vähän paremmin erottuvasti? Sekaisinhan tässä meinaa mennä, kun hommaa yrittää selkeästi esittää.

Samppanjahiivaa ja vadelmaa löytyy siis tästäkin purkista ja humalapuoli noudattelee panimon totutun fressiä jenkkilinjaa Magnumin ja Citran muodossa. Tölkin esittelyteksti paljastaa, että oluen on ajatuksena olla kepeän salonkikelpoinen seurajuoma, missä se minusta hienosti onnistuukin. Tästä huolimatta sille on paikkansa myös kepeämmissä tilaisuuksissa ja maaseudun rauhassakin, vaikka (uskoakseni) tahatonta vastakkainasettelua rahvaaksi viitatun maalaismaiseman ja seurapiirisopivaksi siistityn citybulevardin välille tekstissä näemmä muodostetaankin.

Omani testasin rypsipeltoa myötäilevän kärrypolun varressa, mutta kilistelisin sen kanssa mieluusti pingviiniksikin sonnustautuneena…

We took this Belgian Ale out of the farmhouse and gave it a makeover that can go anywhere there is good company and special occasions. Adding raspberries it’s absolutely dressed to kill! Using Champagne yeast as well gives both funk and sophistication that’s just as comfy being shared with bankers, bosses or beach bums.

Fat Lizard Saison Rose

Samea, oranssisen punainen, runsasvaahtoinen ja kaunis olut. Vadelma on TUoksussa vahvasti esillä. Vaikka marja selvänä päävärinä vaikuttaakin, ei sen läsnäolo kuitenkaan ole mehevän mehukasta dominointia, vaan hienosti yleisvaaleaa tunnelmaa ohjastavaa, tyylikkäänä kuohuvan marjaviinimäistä sävykkyyttä. Alla varsin vaalea ja kuivahko mallaskenttä, hieman mausteista potkua ja rentoa kesätunnelmaa.

Maku vastaa tuoksun kutsuun eli vadelma maistuu ja banjo soi. Tyylikäs makukokonaisuus on omiaan syrjäyttämään väkinäisen pönöttävät kesäkilisteltävät. Saison Rose sopii hienosti prameammankin tilaisuuden yllätykselliseksi alkumaljaksi, mutta petaa mutkattomuudellaan ja kepeydellään sijansa myös rennompaan kesäoleiluun.

Vadelman lisäksi mausta löytyy kevyttä saisonmausteisuutta, pientä katkeron puraisua ja ohuen hapantakin sivallusta. Nimi loi myös mielikuvan ruusuista, joiden aromia olen myös marjaisasta maustakin löytävinäni. Sitruksista sävyä, kuplivaa kepeyttä…

Kesän makuja ja tunnelmia, tyylillä, taidolla... 

Pisteet: 37/50

Sori Brewing X Uitje Öökull

Sori Brewing X Uitje Öökull

• Tyyli: India Pale Ale
• Alk.%: 5,8
• Panimot: Sori Brewing, Tallinna. Viro / Uiltje Brewing Co.,  Haarlem, Hollanti

Sori ja sympaattisen pöllölogon takaa oluita tehtaileva hollantilaispanimo Het Uiltje tekaisivat joku aika sitten toimivan Farmhouse IPAn. Pöllöpanimohan alkaa olemaan kohtalaisen tuttu näky täällä meilläkin, tai ainakin ravintolapuolen valikoimissa sitä kuuluu näkyvän vaihtelevan tasaisesti. Vekkuli logo on herättänyt mielenkiinnon meikäläisessäkin, mutta ensikosketus tulee otettua vasta tämän Tallinnan tuliaisen myötä.

Het Uiltje tarkoittaa pöllöä hollanniksi ja näinpä metsien tarkkasilmäinen vartija on päätynyt myös oluen nimeen - öökulli kun on vironkielen vastine pöllöotukselle. Vai mitä sitten luulit? Jenkkihumaloitu olut on käyetty ranskalaisella Saison hiivakannalla ja humaliksi on valikoitu Citraa sekä Cascadea. Näin ikkään:

This beer is a Farmhouse IPA fermented with French Saison yeast and dry hopped with American Citra and Cascade. Citrusy hoppy and earthy fruity IPA that is perfect paired with light foods like salads and woks.

Sori Brewing X Uitje Öökull

Sameahko, vaaleankeltainen ja kaunisvaahtoinen olut. Tuoksussa vahvaa saisontunnelmaa, sitrusta ja kuivaa reunusta. Viljavaa mallasta, melko vahvaa pippurimausteisuutta, yrttiä... Varsin voimakas vaikutelma.

Maku tarjoilee hyvän annoksen IPAn humalailoittelua sekä Saisonin seikkaperäisempää, vaaleaa ja kirpakkaa tunnelmaa. Jälkimmäinen lienee enemmän esillä - odotetusti. Mikäli loppua kohden nousevaa katkeron puraisua ei lasketa, kulkee juna alusta loppuun samoilla raiteilla: kirpeää sitrusta, siihen sulautuvaa saisonmausteisuutta, vehreää yrttiä, kuivakukkaista aromaattisuutta ja viljavaa, vaaleaa mallasta. 

Olemus kuivuu melko vahvasti etenkin jälkimaussa, mikä toimii kokonaisuudessa erinomaisesti. Aika rouhea meno hyvässä hengessä, eikä makumaailmaakaan vivahteikkuuden saati voimakkuuden tasosta voi moittia.

Tuomio: Hyvin toimiva ja ryhdikäs IPAn ja Saisonin hybridi.

Pisteet: 36/50