Malmgård Dinkel 5,3%

• Tyyli: Erikoisvilja
• Alk.%: 5,3
• Panimo: Malmgårdin Panimo, Malmgård, Suomi

Malmgårdin Panimon spelttiolut on ollut mukana menossa aina panimon alkuajoista lähtien ja etenkin sen vahvempi, Alkosta löytyvä 5,3%:nen versio on olut joka ansaitsee vuolaat kehut. Tasapainoinen, runsaanmaltainen ja kursailemattomasti hyvänmakuinen kokonaisuus istuu mainiosti niin arkeen kuin juhlaankin, mutta on samalla myös eräänlainen laadukkaan olutnautinnon kotimainen prototyyppi. Taso ei tunnu horjuvan ja tunnelmakin on mitä mainioin. Malmgård on muutoinkin toimija, jonka oluita kaatelee lasiinsa hyvin mieluusti – ne kun tuppaavat järjestään olemaan todella laadukkaita...

Ohramaltaiden lisäksi Dinkelin valmistukseen käytetään kartanon oman pellon alkuvehnää eli spelttiä (saksaksi muuten dinkel).

Malmgård Dinkel 5,3%

Kauniin punan omaava, syvän oranssihtava olut. Tuoksultaan se on makean maltainen, keskitumman hedelmäinen, runsas ja hieman pähkinäinen. Oikein hyvä, tasapainoinen ja melko pyöreä.

Maultaan hieman rouheampi mutta samalla myös luonteikkaampi. Kevyttä, vaaleahkoa hedelmää, ilmeisesti speltistä peräisin olevaa kulmikkaan särmikästä maltaisuutta josta löytyy myös pientä makeutta. Lopussa kevyttä leipää, pähkinää ja yrttisen mausteista purevuutta. Tuoksun tavoin runsaanlainen ja kauniin tasapainoinen. Ei suuria sirkushuveja vaan rehtiä ja perusvarmaa tekemistä. Speltillä on selkeä rooli, aivan niinkuin pitääkin... Laadukkaan oluen mittari monessa suhteessa.

Tuomio: Rehti, maistuva ja tunnelmallinen spelttiolut. Hedelmää, pähkinää ja spelttivehnää... Hyvä tasapaino ja laadukas toteutus.

Pisteet: 36/50

Alkon Jouluoluet 2015: Zoller-Hof Donator Heller Doppelbock

• Tyyli: Doppelbock
• Alk.%: 8,5
• Panimo: Brauerei Zoller-Hof, Sigmaringen, Saksa

Sigmaringenin pikkukaupunki on tunnettu 1000-luvulta peräisin olevasta linnastaan, mutta saksalaiseen tapaan Tonavan jokilaaksossa valmistuu myös olutta. Vuodesta 1845 toimineen perhepanimon vaalea doppelbock kuuluu Alkon tämänvuotiseen jouluolutkattaukseen ja ilmeisesti kyseessä on varsin uusi tuote. Ainakaan panimon kotisivuilla ei siitä ole mainintaa ja Ratebeerissäkin arvioita löytyy vain tämän syksyn ajalta – nekin ovat suurelta osin Suomessa kirjoitettuja.

Zoller-Hofin valikoimiin kuuluu perinteisten saksalaisoluiden lisäksi myös kevyempiä virvoitusjuomia ja radlereita. Vaikkei panimon 165-vuotinen historia saksalaisessa mittapuussa järin mittava olekaan, on Sigmaringeninkin pikkupanimossa ehditty kokemaan jos jonkinmoista. Alati nopeasti kehittyvässä maailmassa unohtaa äkkiä ajan ja kehityksen suhteellisuuden, jota pisti miettimään sekin fakta, että Zoller-Hofiin vedettiin sähköt ensi kerran 1890-luvulla eli ensimmäiset neljä vuosikymmentä keiteltiin kynttilän valossa puuvoimalla. Ajatusleikkiin voisi ottaa mukaan jo 1000-luvulla olutta valmistaneen Weihenstephanerin, mutta sen aikajanalle mahtuvat muutokset saattaisivat hämmentää allekirjoittaneen käsitystä vähän liiaksikin. Sinällään tuttuja itsestään selviä tiedonmurusia, mutta harvoinpa näitä pohdiskelee – ja kun se hetki sitten iskee, ollaan vähän aikaa mietaina...

Schloss Sigmaringen jouluisessa asussaan... (kuva: Schloss Sigmaringen)

Weihenstephanerista puheen ollen… Panimon nykyaikaistamista aina 1960-luvulta ajanut Peter Fleischhut hankki aikoinaan oppinsa Weihenstephanin panimokoulusta ja oli eläköitymiseensä saakka Zollerin kantavia voimia. Kuten monissa muissakin saksalaispanimoissa, myös täällä perinteinen oluen valmistus kohtasi modernin tekniikan ja loi entistä vahvemman pohjan saksalaiselle laadukkuudelle – Peterillä oli prosessissa suuri rooli. Ekologisuus ja ympäristöajattelu ovat asioita, joihin törmää saksalaistenkin panimoiden kohdalla usein. Zoller-Hofin raaka-aineet tulevat lähialueilta ja energiakin tuotetaan tätä nykyä vesivoimalla – panimon vesi nousee omasta kaivosta ja toimintajärjestelmää kehitetään entisestään kohti ekologisempaa päämäärää.

Paikallisuuden muovaava vastuullisuus lieneekin se juttu, millä Donator on Alkoon tiensä löytänyt. Vaalea doppelbock ei ehkä hienoisista odotuksistaan huolimatta ole järin maistuva makukokemus vaikkakin sen kerrotaan pitävän jonkinasteisesta säilyttelystä. Ehkä tummemman sävyinen doppeli olisi muutoinkin ollut osuvampi valinta tähän sesonkiin, mutta näin tällä kertaa. Oluen reseptiikasta löytyy paikallissävytteistä mallaskirjoa sekä Hallertau-, Magnum-, Polaris- ja Tettnanger Perle-humalia.

Zoller-Hof Donator Heller Doppelbock

Sameahko, oljenkeltainen ja normaalisti vaahtoava olut. Tuoksu on runsaan maltainen, vaalea ja melko leipäinen. Mukana on tuhti mutta pidättäytyvä siivu kuivahedelmäistä esterisyyttä sekä hieman näkyvämpi osanen hunajapohjaista makeutta... Taustalla väijyy ruohonsävyinen, yrttinen raikkaus.

Maultaan kaksijakoinen. Toisaalta sen runsas, ronskin maltainen makupaletti on mukavan syvä, tuhdinoloinen ja ajoittain jopa pehmeän syvällinen, toisaalta siitä paistaa läpi oluen vahvuus ylivahvan lagerin puistattavana yleistunnelmana. Vaaleaa limppua, kuivahedelmäistä makeutta ja hunajaista maltaisuutta, mutta myös alkoholista sivujuonnetta.

Tuomio: Vahva ja vaalea doppelbock, joka kääntyy lopulta omia makumieltymyksiä vastaan. Ei oikein iske, vaikka mukavan tuhtia ja pontevaa tuntua tarjoileekin. Vahvuus vain paistaa liiaksi läpi. Ehkä se vuosi pitäisi odotella, mutta onhan näitä muitakin olemassa...

Pisteet: 26/50

Sahtia pakkasesta

Juhannussahti juhannuksena

Sahdin säilöminen pakastamalla on tullut vastaan pariin otteeseen ja pitihän se sitten kokeilla kun juhannussahdista näytti jäävän ylitse vähän ylimääräistä. Sen suuremmin en aiheeseen ole perehtynyt, mutta ainakin Maltainen-blogia kirjoittava Laitisen Mika on todennut tavan hyväksi ja toimivaksi. Löytyypä pakastetusta sahdista pieni maininta myös miehen yhdessä Hannu Nikulaisen ja Johannes Silvennoisen kanssa kirjoittamasta Sahti-kirjastakin. Myös sahdin valmistuksen SM-kisojen takakonttitarjonnassa oli kuuleman mukaan ollut pakastamiseen erikoistuneen tekijän juhlajuomaa…

Pakastamani sahti oli ”säilöntähetkellä” iältään jotain viikon ja kahden väliltä – sen tarkemmin en tuota osaa arvioida. Kyseessä oli kotitekoinen juoma, joskaan ei itseni valmistama. Pakastimessa se ehti majailemaan hieman alle viisi kuukautta.

Huoneenlämpöön nostettaessa ruskea, hileisesti jäätynyt köntti alkoi välittömästi vapauttamaan nestettä. Sulamisen käynnistyttyä siirtelin sen hetkeksi vielä jääkaappiin. Tuoksu oli jo tässä vaiheessa mainio, sahtihampaan kolotusta voimistava ja pehmeän hedelmäinen. Sohjoontunutta sahti pyöritellessäni pohdiskelin sen tarjoamia mahdollisuuksia jälkiruokapuolella, mutta lopullinen läpimurto jäi vielä tekemättä. Potentiaalia siitä löytyisi, pitäisi vain lähteä rehdisti kokeilemaan…

Juomakuntoon sulettuaan sahti näytti siltä miltä pitikin. Tuoksu oli edelleen mainio, aiemmasta voimistunut ja makeahkon pyöreä. Makumaailma oli tasoittunut siitä, mitä olin kirjannut ylös juhannuksen kokemuksista. Orastanut alkoholin maku, osittainen kuivuus ja kulmikkuus ilmenivät nyt tummahkona lämmitävyytenä, kevyenä loppunipistyksenä ja tunnistettavana mausteisuutena. Juoma oli aiempaa soljuvampaa, pehmeämpää ja hedelmäisempää mutta samalla myös hieman ohuemman makuista.

Lisäys: Sahti kannattaa kuuleman mukaan sulattaa rauhassa, mieluusti jääkaapin viileydessä. Näin arvojuoman kaikki aromit saadaan säilymään parhaan mukaan (ks. kommenttiosio).

Sahti noin minuutti pakkasesta nostamisen jälkeen.

Kaksi minuuttia edellisestä ja kohta pääsisi jo työstämään sohjosta jälkiruokaa...

Täysin sulanut maistiainen illansuussa...

Eroja tuoreeseen tavaraan siis löytyi, mutta kyse oli maun pienistä nyansseista – sahdin perusominaisuuksia saati laatumääreitä pakastaminen ei maistamisen perusteella ollut muovannut. Ehkä pakastaminen kuitenkin kannattaisi tehdä mahdollisimman tuoreeltaan, itse kun kaadoin rasiaan loput viiden litran tonkasta, jota oli auottu useampana päivänä juhannuksen ympärillä… Mutta, joka tapauksessa:

Sahdin pakastaminen on hyvä tapa säilöä kansallisjuomaamme. Se hieman pyöristää makuja, mutta säilyttää silti aromit tehokkaasti.

Sori Brewing Madonna of Sori

Italian rantafiilistä Suomen syksyssä...

• Tyyli: Session IPA
• Alk.%: 5,3
• Panimo: Sori Brewing, Tallinna, Viro

Sorin yllätyspaketista paljastui mielenkiintoinen, kotitekoisella sitruunaliköörillä eli limoncellolla maustettua session IPA. Sen humalointi nojaa alusta loppuun Mosaicin vakuuttavuuden varaan oluen nimen ja idean henkiessä Italian auringon sävyjä. Ajatus limoncello-IPAn valmistamisesta lähti matkaan saapasmaan vierailulta. Del Ducaton kanssa tehdyn kollaboraatioreissun yhteydessä panimon väki piipahti Italian Rivieralla Sorin kylässä ja loppu onkin historiaa – tai ainakin vahvaa viittausta historiaan…:

In the 16th century, the statue of the Madonna was stolen by pirates. During fights, they threw it into the sea and the statue disappeared. The statue was found again from Sori beach around 50 years later, unharmed. During WWII, the town of Sori was bombarded and the statue ended up in the sea. 11 years later the statue found back to the beach of Sori, again unharmed.

Sori Brewing Madonna of Sori

Pyhä Madonna on kova uimari...

Oranssisen kultainen, ronskisti vaahtoava olut. Tuoksu on monipuolisen sitrushedelmäinen. Mukana on niin raastettua sitruunankuorisuutta kuin kevyempää mandariinin hedelmälihaa. Muutoinkin tuoreen sitruksinen, kevyen havuinen ja yleistrooppista sävyä tarjoileva. Kokonaisuus on runsas, aromaattinen mutta myös mallaspohjaltaan mukavan solidi. Keksimäistä makeutta, kevyttä ranskanleipää.

Maultaan myös oivallinen. Greippinen purevuus nousee esiin hyvissä ajoin ja virkistää nipistyksellään loppumaun kohoavassa hekumassaan. Tarjolla on tuoksun tapaan raastettua sitruksen kuorta, havuja ja edelleen Mosaicin kohdalla omaan suuhun mustaviinimarjapensaan lehtien pirteää tuoreutta henkivää otetta. Rungosta löytyy vaaleaa, kevyen karamellista taustavoimaa varsin runsaalle aromien tenholle.

Tuomio: Puhdaspiirteinen, runsas ja monipuolisen sitrushuuruinen IPA joka hurmaa tuoreudellaan ja yleisen vakuuttavalla olemuksellaan. Hieno olut!

Pisteet: 40/50

Sata suomalaista olutta 2015 - osa 5/5

Ja näin! Mielenkiintoinen ja antoisa matka on saatu tämän raportin myötä päätökseen. Satasen raja paukkui rikki hieman ennen syyskuun puoliväliä eikä laisinkaan hassummalla oluella. Matka on kuitenkin jatkunut tästäkin eteenpäin, joten lisäraportteja lienee vielä odotettavissa - miksi lopettaa sataan kun voi yhtä hyvin katsoa, kuinka monta kotimaista mallasjuomaa vuoden aikana voi lasiinsa kaataa. Ehkä vuoden loppuun voisi jonkinlaisen yhteenvedonkin raapaista, katsotaan sitä sitten lähemmin. 

Sata suomalaista olutta 2015 - osa 1/5

Sata suomalaista olutta 2015 - osa 2/5

Sata suomalaista olutta 2015 - osa 3/5

Sata suomalaista olutta 2015 - osa 4/5

Sata kotimaista olutta #81-100

#81 Pihamaan Savujussi, Heinola
Kevyen savuinen, vaalea maalaisolut Pihamaalta.
Suositus: 1,5/5

#82 Pihamaan Vaalea, Heinola
Kesäisen vaalea, helposti lähestyttävä ale-olut.
Suositus: 2/5

#83 Pihamaan Tumma, Heinola
Kevyen suklainen, tummahko brown ale maaseudun rauhaan.
Suositus: 2,5/5

#84 Koulu Juhla-Aura, Turku
Miellyttävä, sopivan rapea pils perinteikkään Aura-oluen reseptiikkaa myötäillen.
Suositus: 3/5

#85 Mathildedalin Mathilda, Mathildedal
Toimiva ja sopivan virkistävä kauppa-vehnä.
Suositus: 3,5/5

#86 Mathildedalin La Mer, Mathildedal
Perusvarma APA melko tuoreelta panimolta.
Suositus: 3/5

#87 Mathildedal Teijo, Mathildedal
Hyvälaatuinen ja maistuva IPA Mathildedalista.
Suositus: 3,5/5

#88 Rekolan Amerikan Eno, Fiskars
Suoraviivainen ja raikas IPA Fiskarsin suunnalta.
Suositus: 3/5

#89 Rekolan Katajan Kuiske, Fiskars
Tunnelmallinen, rukiin ja katajan pyhää liittoa esittelevä nautiskeluolut.
Suositus: 4,5/5

#90 Vakka-Suomen Prykmestar Wehnäbock, Uusikaupunki
Kestosuosikiksi noussut, jenkkityyliin humaloitu, runsasmakuinen ja miellyttävä weizenbock.
Suositus: 5/5

#91 Bryggeri Helsinki Golden Ale, Helsinki
IPAmaisesti humaloitu Golden Ale Bryggeristä.
Suositus: 3/5

#92 Rekolan Luomu IPA, Fiskars
Tyylikkään etiketin omaava luomu IPA.
Suositus: 2/5

#93 Maku Vehnä, Tuusula
Toimiva ja vahvuuttaan rungokkaampi hefeweizen.
Suositus: 3,5/5

#94 Hiisi Harjun Kettu Red Ale, Jyväskylä
Kettumaisen punertava, rukiisella pohjalla Harjun mäntymetsäistä aromikkuutta henkivä red ale.
Suositus: 3,5/5

#95 Stadin American Lager, Helsinki
Oikeinkin pätevä, apamaisen aromikkaasti humaloitu lager Stadista. Monikäyttöinen, raikas ja virkistävä.
Suositus: 4/5

#96 Alahovin Pale Ale, Kuopio
Mutkaton ja kevyt APA viinitilalta.
Suositus: 2,5/5

#97 Alahovin IPA, Kuopio
Sessioitavaa janojuomaa hieman ujolla intensiteetilla.
Suositus: 2,5/5

#98 Laitilan Wasaborg Savuvehnä, Laitila
Toimiva ja tunnelmallinen tumma vehnäolut savuisella puhalluksella.
Suositus: 4/5

#99 Iso-Kallan Savo Dark Lager, Kuopio
Perusvarma, hyvälaatuinen ja alkusyksyyn sopiva tumma lager.
Suositus: 3/5

#100 Ruokapuoti Lumon Testowit, Tampere
Hapan Virkistävän kirpeä, kotimaisen villi yrttimaailman osuvasti niputtava sour. Valkoviinimäinen, mielenkiintoinen ja lopuksi nahkean napakka.
Suositus: 3/5

Stallhagen Hoptober 4,7%

• Tyyli: American Pale Ale
• Alk.%: 4,7
• Panimo: Stallhagen, Godby, Suomi

Ahvenanmaalaispanimon kekriolut paljastuu tarkemmassa tarkastelussa American Pale Aleksi, vaikka ostohetkellä vähän humaloidumpaa syyslageria ajattelinkin. Sinällään hassua, sillä lukeehan tuo American October Ale lukee itse asiassa keskellä etikettiäkin. Hieman tummenpaa, jenkkihenkistä syyskauden APAa olisi nyt kuitenkin siis tarjolla. Hoptoberista on olemassa myös ravintolajakeluun jalkautettu kuusiprosenttinenkin versio. Ainakin tuon ravintolavahvuisen reseptiikasta löytyy Pilsner-mallasta sekä Saazia ja Magnumia, joten oletettavasti samaa tavaraa on myös tässä  maitokauppavahvuisessakin… 

"Maukas, pehmeä ja aromaattinen sadonkorjuunajan olut. Reippaasti humaloitu, maussa männynhavua, sitrusta ja maltaista karamellia. Tumma meripihkan väri, tiheä toffeemainen vaahtokukka."

Stallhagen Hoptober 4,7%

Kuparinen, kaunisvaahtoinen olut. Tuoksu on leipäisen maltainen, hieman puumainen ja pähkinäinen. Mukana on myös metsäistä havuisuutta sekä sopivaa sitruksisuutta.

Maultaan toimiva. Leipäistä, hieman makeaa maltaisuutta, tuoksun tavoin pähkinää ja kevyttä puumaisuutta. Sitruksinen, kevyen mäntyinen ja yrttinen purevuus nousee esiin maun loppupuolella ollen lopulta melko napakanoloista. Tuntumaltaan toki hieman ohut, joskin raikkaanlainen.

Tuomio: Varsin hyvä, pähkinäinen ja kuparisen maltainen olut sitruksisen mäntyisellä rutistuksella.

Pisteet: 33/50