Sahtia pakkasesta

Juhannussahti juhannuksena

Sahdin säilöminen pakastamalla on tullut vastaan pariin otteeseen ja pitihän se sitten kokeilla kun juhannussahdista näytti jäävän ylitse vähän ylimääräistä. Sen suuremmin en aiheeseen ole perehtynyt, mutta ainakin Maltainen-blogia kirjoittava Laitisen Mika on todennut tavan hyväksi ja toimivaksi. Löytyypä pakastetusta sahdista pieni maininta myös miehen yhdessä Hannu Nikulaisen ja Johannes Silvennoisen kanssa kirjoittamasta Sahti-kirjastakin. Myös sahdin valmistuksen SM-kisojen takakonttitarjonnassa oli kuuleman mukaan ollut pakastamiseen erikoistuneen tekijän juhlajuomaa…

Pakastamani sahti oli ”säilöntähetkellä” iältään jotain viikon ja kahden väliltä – sen tarkemmin en tuota osaa arvioida. Kyseessä oli kotitekoinen juoma, joskaan ei itseni valmistama. Pakastimessa se ehti majailemaan hieman alle viisi kuukautta.

Huoneenlämpöön nostettaessa ruskea, hileisesti jäätynyt köntti alkoi välittömästi vapauttamaan nestettä. Sulamisen käynnistyttyä siirtelin sen hetkeksi vielä jääkaappiin. Tuoksu oli jo tässä vaiheessa mainio, sahtihampaan kolotusta voimistava ja pehmeän hedelmäinen. Sohjoontunutta sahti pyöritellessäni pohdiskelin sen tarjoamia mahdollisuuksia jälkiruokapuolella, mutta lopullinen läpimurto jäi vielä tekemättä. Potentiaalia siitä löytyisi, pitäisi vain lähteä rehdisti kokeilemaan…

Juomakuntoon sulettuaan sahti näytti siltä miltä pitikin. Tuoksu oli edelleen mainio, aiemmasta voimistunut ja makeahkon pyöreä. Makumaailma oli tasoittunut siitä, mitä olin kirjannut ylös juhannuksen kokemuksista. Orastanut alkoholin maku, osittainen kuivuus ja kulmikkuus ilmenivät nyt tummahkona lämmitävyytenä, kevyenä loppunipistyksenä ja tunnistettavana mausteisuutena. Juoma oli aiempaa soljuvampaa, pehmeämpää ja hedelmäisempää mutta samalla myös hieman ohuemman makuista.

Lisäys: Sahti kannattaa kuuleman mukaan sulattaa rauhassa, mieluusti jääkaapin viileydessä. Näin arvojuoman kaikki aromit saadaan säilymään parhaan mukaan (ks. kommenttiosio).

Sahti noin minuutti pakkasesta nostamisen jälkeen.

Kaksi minuuttia edellisestä ja kohta pääsisi jo työstämään sohjosta jälkiruokaa...

Täysin sulanut maistiainen illansuussa...

Eroja tuoreeseen tavaraan siis löytyi, mutta kyse oli maun pienistä nyansseista – sahdin perusominaisuuksia saati laatumääreitä pakastaminen ei maistamisen perusteella ollut muovannut. Ehkä pakastaminen kuitenkin kannattaisi tehdä mahdollisimman tuoreeltaan, itse kun kaadoin rasiaan loput viiden litran tonkasta, jota oli auottu useampana päivänä juhannuksen ympärillä… Mutta, joka tapauksessa:

Sahdin pakastaminen on hyvä tapa säilöä kansallisjuomaamme. Se hieman pyöristää makuja, mutta säilyttää silti aromit tehokkaasti.