keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Kotiolut: Heavy Barley Wine



Heavy Barley Wine

Juu-u. Kesäkiireet ja tyhjä pää ovat usein huono yhdistelmä, mutta pidetään sitä taiteilijan vapautena tässä kohtaa. Sain nimittäin kesällä maistooni naapurin siskonmiehen keittelemän barley meadin, avasin sen, nautin sen, arvioin sen ja kadotin kuvat. No kuvat onneksi löytyivät sittemmin jostain bittiavaruuden syövereistä ja sitä myöten päästiin vihdoin puhtaaksikirjoitushommiin. Eero on tietty into piukeena arviota odotellut (tokko edes muistaa pulloa antaneensa enää), joten tässä se nyt sitten on.

Olut on muistaakseni jonkinlainen jatkumo aiemmin naapuriterassilla keitellylle Rosteri IPAlle, vaikka totuuden mukaisemmin taisi jonkinlainen varastonpohjaresepti ollakin? Vahvaa jenkkimenoa oli joka tapauksessa tarjolla, sillä oluen humalointi on hoidettu Columbuksen, Cascaden, Centennialin ja Simcoen voimin. Runko on sataprossasta sahtimallasta ja Barley Wineksi tunnustautuva olut on käytetty mead-hiivalla, joka taisi aika verkkaisesti alkujaan lähteä toimimaan. No, ottihan se lopuulta sitten tuulta alleen ja lopputulos onkin mukavan ryhdikäs, lämmin ja humaliltaan kivasti potkiva 11-prosenttinen nautinto. Olut on pullotettu toukokuun loppupuoliskolla ja nautittu heinäkuun loppuvaiheilla.

Heavy Barley Wine
Rusehtava, samea ja utuinen olut. Tuoksu on alkuun vaimea, siitä huolimatta syvyyksiin viittoileva. Tummahkoa, karamellista maltaisuutta on mukavasti ja matkassa on vähän leipäisempääkin jämäkkyyttä. Ilmassa on tuoksun avauduttua hyvä kirjo greippi- ja havuvivahteista humalakirjoa runsaalla tropiikin hedelmäisyydellä täydennettynä. Lämpö tuo maltaasta esiin lisää makeutta ja yleistä syvyyttä sekä lisäpontta hedelmäisyyteen. Oikein viettelevä.

Maku jatkaa kutakuinkin tuoksun jalanjäljissä, vaikkei samaan loppusyvyyteen ja pyöreyteen ylläkään. Rungossa tummaa, osin paahtunutta karamellia, ehkä tuoksua runsaampaa leipäisyyttä. Trooppinen hedelmä on voimissaan greipin viedessä tuon puolen nimiinsä. Havukkoakin löytyy ja se tehostaa lopun greippisivallusta sopivasti. Jälkipotkussa on myös kevyttä mausteisuutta sekä katkeron mukana nousevaa kuivuutta. Muutoin mennään melko makeaan, muttei liian imelään, tahtiin. Paikoittaista rouheutta löytyy, mikä myös leikkaa pois makeuden pahinta terää.

Tuntuma on melko runsas, huulia tahmaava ja suht soljuva. Alkoholi ei paista läpi, vaikka sopivasti lämmittääkin.

Tuomio: Jenkkihumaloitu, hieman rouhea ja mukavan maltainen Barley Wine. Hidas ja arvokas.

Pisteet: 39/50

5 kommenttia:

  1. Apuva, eihän tähän vaan sattuis olemaan mitään suuntaa-antavaa reseptiä? Mallasmäärän saan laskettua mutta humala-aikataulua? Jotain? Kaikki ainekset löytyis valmiina niin kiinnostelis kovasti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäpäs koetan selvittää, mutten uskalla luvata varmaksi mitään. Tästä on aikaa jokunen vuosi ja keitto taisi osin olla suunniteltu kaappien tyhjentämiseksi.

      Poista
  2. Mutta tuo on kyllä yksi parhaista mitä olen tehnyt...����

    VastaaPoista
  3. Hienoa, että kiinnostusta löytyy. En valitettavasti kasvaneen välimatkan vuoksi ole enää vähään aikaan tuonut keittojani arvioitavaksi, mutta harrastus on jatkunut kyllä. Ja huutelen näin ninettömänä suojellakseni yksityisyyttäni, mutta kylläpä paronilla tuntui keinot olevan
    saada minuun yhteys, pisteet salapoliisityölle.

    http://www.reittausblogi.info/2014/09/resepti-reittausblogi-ipa-4-enemman.html?m=1
    Resepti keittoon tuosta ja humalat noin x1,5. Mallasta sopivan reilusti.
    Hiivaksi MANGROVE JACK'S MEAD M05.
    Puoliksi onnistuneen mäskäksen jälkeen taisin jatkaa vierrettä hieman panimosokerilla. Tämän oluen kanssa kävi vähän sillain, että taikuri itsekin yllättyi tempustaan... -Eero

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nice, kiitos tekijälle kommenteista. Lomakiireissä en suorinta kanavaa ehtinyt etsimään, mutta menee se näemmä puskaradionkin kautta. Hieno juttu. Ja hyvä, että harrastus on jatkunut myös uusissa maisemissa :)

      Poista