Kotiolut: Heavy Barley Wine

Heavy Barley Wine

Juu-u. Kesäkiireet ja tyhjä pää ovat usein huono yhdistelmä, mutta pidetään sitä taiteilijan vapautena tässä kohtaa. Sain nimittäin kesällä maistooni naapurin siskonmiehen keittelemän barley meadin, avasin sen, nautin sen, arvioin sen ja kadotin kuvat. No kuvat onneksi löytyivät sittemmin jostain bittiavaruuden syövereistä ja sitä myöten päästiin vihdoin puhtaaksikirjoitushommiin. Eero on tietty into piukeena arviota odotellut (tokko edes muistaa pulloa antaneensa enää), joten tässä se nyt sitten on.

Olut on muistaakseni jonkinlainen jatkumo aiemmin naapuriterassilla keitellylle Rosteri IPAlle, vaikka totuuden mukaisemmin taisi jonkinlainen varastonpohjaresepti ollakin? Vahvaa jenkkimenoa oli joka tapauksessa tarjolla, sillä oluen humalointi on hoidettu Columbuksen, Cascaden, Centennialin ja Simcoen voimin. Runko on sataprossasta sahtimallasta ja Barley Wineksi tunnustautuva olut on käytetty mead-hiivalla, joka taisi aika verkkaisesti alkujaan lähteä toimimaan. No, ottihan se lopuulta sitten tuulta alleen ja lopputulos onkin mukavan ryhdikäs, lämmin ja humaliltaan kivasti potkiva 11-prosenttinen nautinto. Olut on pullotettu toukokuun loppupuoliskolla ja nautittu heinäkuun loppuvaiheilla.

Heavy Barley Wine

Rusehtava, samea ja utuinen olut. Tuoksu on alkuun vaimea, siitä huolimatta syvyyksiin viittoileva. Tummahkoa, karamellista maltaisuutta on mukavasti ja matkassa on vähän leipäisempääkin jämäkkyyttä. Ilmassa on tuoksun avauduttua hyvä kirjo greippi- ja havuvivahteista humalakirjoa runsaalla tropiikin hedelmäisyydellä täydennettynä. Lämpö tuo maltaasta esiin lisää makeutta ja yleistä syvyyttä sekä lisäpontta hedelmäisyyteen. Oikein viettelevä.

Maku jatkaa kutakuinkin tuoksun jalanjäljissä, vaikkei samaan loppusyvyyteen ja pyöreyteen ylläkään. Rungossa tummaa, osin paahtunutta karamellia, ehkä tuoksua runsaampaa leipäisyyttä. Trooppinen hedelmä on voimissaan greipin viedessä tuon puolen nimiinsä. Havukkoakin löytyy ja se tehostaa lopun greippisivallusta sopivasti. Jälkipotkussa on myös kevyttä mausteisuutta sekä katkeron mukana nousevaa kuivuutta. Muutoin mennään melko makeaan, muttei liian imelään, tahtiin. Paikoittaista rouheutta löytyy, mikä myös leikkaa pois makeuden pahinta terää.

Tuntuma on melko runsas, huulia tahmaava ja suht soljuva. Alkoholi ei paista läpi, vaikka sopivasti lämmittääkin.

Tuomio: Jenkkihumaloitu, hieman rouhea ja mukavan maltainen Barley Wine. Hidas ja arvokas.

Pisteet: 39/50

Lyme Bay Traditional Mead

• Tyyli: Mead
• Alk.%: 14,5
• Panimo: Lyme Bay Winery, Axminster, Englanti

Viime keväänä Alkon valikoimissa käväisi herkullinen, puolalaisen hunajajätti Spółdzielnia Pszczelarska Apiksen Dwójniak Kurpiowski –meadin. Vastaavaa herkkua odoteltiin täksikin kevääksi saapuvaksi ja vapun alla hyllyyn ilmestyi brittiläisen Lyme Bay Wineryn Traditional Mead. Ratebeerin tyylipersentiili 47/100 ei suuria lupaillut, mutta mielenkiinto ylitti ennakkoluulot ja pullo lähti mukaan. Jokunen tovi siinä kuitenkin vierähti, ennen kuin tämän lounaisenglantilaisen hunajaviinin äärelle päästiin. Järin ruusuinen esitys se ei suoraan sanottuna ollut eikä loppupullolle tullut keksittyä järkevää käyttöä. ”Olisi vain otettu sitä hyvää puolalaista tarjolle…”.

Lyme Bay Traditional Mead

Meripihkainen, hunajaisen oranssi, kirkas ja vaahdoton. Tuoksu hunajavahaisen makea, hieman esanssinen ja ehkä haalean rusinainenkin. Ronskimpi nuuhkaisu tuo nenään raa’empaa alkoholin katkua. Jotenkin tuo hunajaisuus tuntuu hieman ”seisseeltä” ja elähtäneen kukkaiselta…

Maultaan hitusen parempi, joskaan ei järin mairitteleva. Kukkainen, edelleen kenkävahamaisen hunajainen makeus on pääosissa, mutta imeltynyt rusinaisuus on myös nostanut osakkeitaan. Vienoa, pähkinäistä mausteisuutta, ehkä kevyen sitrusmaista katkeruuttakin. Jotenkin häiritsevää tuo hunajan tunnelma kuitenkin edelleen on… Lopussa se vielä tiivistyy pöytään pinttyneeksi siirapiksi.

Tuntumaltaan melko tuhti, soljuva ja tahmaava. Alkoholi pääsee turhaksi lävitse eikä syvyyttäkään löydy tarpeeksi.

Tuomio: Oudon esanssinen, häiritsevän vahamainen kokonaisuus. Vaikka kyseinen mead ihan juotavaa onkin, ei sitä kovin mieluusti tee. Vaatisi vähintään jonkin ruokaisan kumppanin… Ei jatkoon…

Pisteet: 20/50

Simapaja Innkeeper’s Daughter

Kotimaista meadia kansallismaisemissa...

• Tyyli: Mead
• Alk.%: 6,2
• Panimo: Simapaja, Helsinki, Suomi

Pienpanimokulttuuri elää tosiaan uutta nousukautta ja uusien toimijoiden kirjo on värikäs. Joukkoon mahtuu myös lähinnä hunajasimojen, meadien, valmistukseen keskittyvä pienpanimo/meadery, Simapaja. Haastelin jo aiemmin panimon perustaneen Mats Bergströmin kanssa toiminnan ideasta ja taustoista – tuon jutun voit käydä lukemassa täältä:

Uusi, hieman toisenlainen pienpanimo - Simapaja Oy

Ensimmäinen hunajasima löytyykin jo Alkon tilausvalikoimista eikä seuraavaakaan ilmeisesti tarvitse enää pitkään odotella. Tilautin omani jo hyvissä ajoin ja vihdoin pääsiäisenä pääsimme porukalla tutustumaan makean Innkeeper’s Daughter –meadin saloihin. Kyseinen meadi koostuu perinteiseen tapaan  hunajan ja veden sekoituksesta, käymisen suorittavasta hiivasta sekä mausteena toimivasta mandariinista. Jäännössokeria löytyy Alkon mittausten mukaan 55g/l, joten sitä voi kukin peilata esimerkiksi omaan suosikkivalkkariinsa. Simapajan kotisivuilla makeasta hunajasimasta kerrotaan seuraavaa:

Hunajasimaa ikäännytetään vähintään neljä viikkoa ennen myyntiä. Siman maku kuitenkin paranee, kun sitä säilytetään pitempään.

Simaa säilytetään kuin viiniä: mieluiten viileässä ja kyljellään niin, että korkki pysyy kosteana. Toisin kuin viiniä, avattua pulloa ei kuitenkaan tarvitse käyttää kerralla, vaan se säilyy juomakelpoisena pitkään, jopa kuukausia. Maulle suotuisa ikääntyminen jatkuu myös avatussa pullossa, joskaan ei aivan yhtä tehokkaana kuin avaamattomassa.

Simapaja Innkeeper’s Daughter

Vaalea, haalea, hieman samea ja kuohuviinin lailla kupliva. Tuoksu on makean kukkainen, mesimäisen hunajainen. Paljon valkoviiniltä lainattua, jopa hieman kuohuviinin tuntua. Ananaksista hedelmää, hieman appelsiinistä pirskahtelevuutta, aavistuksen hiivainen. Makeahko, silti miellyttävän kevyt – ehkä siinä suurin mielleyhtymä viinien maailmaan.

Maultaan hieman riisutumpi makeuden suhteen – hunajaisuus on edelleen mesimäistä, vaaleaa mutta samalla jotenkin haaleaakin. Hiilihapot ovat kohollaan tuoden yleiskuvasta mieleen jonkinlaista makeahkon valkoviinin ja pirskahtelevan kuohuviinin sekoituksen. Appelsiinia, ananaksista hedelmää.

Tuntumaltaan yllättävän kevyt, piilevän makea, lopussa tahmaava mutta hieman happaman kuivakin. Kohtalaisen runsaat hiilihapot, viinitermein ehkä lähempänä puolimakeaa? (Tästä oli seurueen kesken eriäviä mielipiteitä.)

Tuomio: Kesäinen, melko kevyt, ei niin makea kuin olisi odottanut. Mettä, vaaleaa hunajaa, appelsiinia ja ananassävyistä hedelmää valkoviini-kuohuviinitunnelmissa.

Pisteet: 35/50

Puolalaista meadia: Apis Dwójniak Kurpiowski

• Tyyli: Mead
• Alk.%: 16,0
• Panimo: Spółdzielnia Pszczelarska Apis, Lublin, Puola
  

Täksi kevääksi saimme Alkon valikoimiin mielenkiintoisen uutuuden, puolalaisen meadin. Mead, paikallisesti Miód, on hunajasta ja vedestä sekoitettu, villihiivoin käytetty alkoholijuoma jolla on Euroopassa vahvat perinteet – jo antiikin-Kreikassa tiedetään hunajaviinin virranneen ja useissa kansanuskomuksissa sekä –taruissa on tämän juoman eri muodoista useita mainintoja. Esimerkiksi skandinaavisissa viikinkitarustoissa hunajaviini, sima, on viisasten juomaa jonka kääpiöt Fjalar ja Galar tekivät hunajasta ja jumala Kvasirin verestä. Viikingit ammensivat taistelutahtoa tästä voimajuomasta ja luultavasti se myös lämmitti mieltä Itämeren tyrskyissä… Pohjois-Euroopassa juomalla olikin vahva valta-asema aina viinin juonnin yleistymiseen saakka. Suomessakin mead kääntyy vanhastaan simaksi, joskaan nykymuotoisen vappusiman kanssa sillä ei paljoakaan tekemistä ole… Vappujuomaksi se kuitenkin soveltuu varsin mainiosti, vaikken munkkien kanssa sitä ehkä lähtisi nautiskelemaan. Meadeilla on sahdin ja lambicin tapaan EU:n nimisuojajärjestelmän mukainen Aito perinteinen tuote-suojaus (ATP), joka pyrkii ylläpitämään ja korostamaan tuotteen koostumusta sekä tuotantotapaa, riippumatta maantieteellisestä sijainnista... 

Puolalaista nektaria...

Spółdzielnia Pszczelarska APIS w Lublinie on perustettu vuonna 1932 ja sen tuotevalikoimiin kuuluu kaikkiaan kymmenen erityyppistä hunajaviinilaatua, meadia. Nyt tarjolla olevan Kurpiowskin vierre valmistetaan käyttämällä hunajaa ja vettä suhteessa 1:1 ja sitä kypsytellään hartaasti neljän vuoden ajan. Lisäksi valmistukseen on käytetty mustaherukkamehua, mutta määristä tai lisäysvaiheesta ei suuremmin tietoa ole. Yksi litra valmista tuotetta sisältää kunnioitettavat 610grammaa mehiläishunajaa, joten kuudentoista prosentin vahvuudellaan voitaneen puhua pikemminkin jälkiruokaviinistä kuin oluesta – eipä tätä kukaan olueksi ole väittänytkään, joskin lajin edustajistoa onkin mm. Ratebeeriin ja Olutoppaaseen listattukin. Viinihullun mukaan ainakin kyseinen yksilö on maultaan lähempänä eurooppalaisia, makeita Moscatel-viinejä – ehkä niihinkin pitäisi pyrkiä tutustumaan… Nähtävästi hunajaviininsä voi juoda sellaisenaan tai sitten enemmän tai vähemmän jonkin muun kanssa sekoiteltuna – kaneli lienee melko suosittu mausteaine ainakin… Nautintojuomien lisäksi APIS tuottaa myös useasti palkittua mehiläishunajaa.

Meadit tuppaavat kuuleman mukaan myös säilymään hyvin myös avattuina ja ainakin parin viikon jääkaapissa seisottelun jälkeen tavara on edelleen hyvinkin juotavaa. Näinpä kokonaista nektaripulloa ei tarvitse hätäpäissään lähteä yhden illan aikana tyhjentelemään – korkki vain takaisin nuppiin ja pullo viileään.

Apis Dwójniak Kurpiowski

Kastanjan ruskea, tasainen ja arvokkaan oloinen juoma kaatuu lasiin verkkaiseen tahtiin. Tuoksu on melko voimaisa, osin jopa kukkean pisteliäs ja liköörin kaikuinen. Tummaa makeutta löytyy kohtalaisen paljon, muodoltaan se muistuttaa hunajan ja siirapin sekoitusta. Alkoholi hieman lämmittelee, muttei suuremmin horjuta tasapainoa. Makeudesta huolimatta se ei ole päällimmäisin elementti tuoksun puolella.

Mausta makeutta sitten löytyykin, lähinnä hunajan muodossa. Lämmittävässä henkäyksessä on myös eleganttista Jaloviinan kuivaa hedelmäisyyttä – ilman alkoholin varsinaista makua – sekä hentoinen kosketus viinimarjamaista tummuutta. Ehkä myös ohuelti kanelimausteistakin, pisteliään kukkeaa mielenyhtymää tunnelmasta voisi vedellä. Aivan lopusta voi nopealla nielauksella nostella esiin tuota alkoholinkin poltetta, mutta maltillisella lähestymisellä tuo ei lämmittävää tunnelmallisuutta voimaisammaksi nouse. Suutuntumaltaan runsaanlainen, hidas, nautiskeltava ja pääosin pehmeäkin. 

Tuomio: Varsin hunajainen tapaus, mutta luonnettakin makeuden keskeltä löytyy. Hyvinkin kaukana oluesta, kuten raaka-ainekirjokin jo osviittaa antaa. Arvokas, hidas ja nautinnollinen – unohtamatta alkukantaista luonteikkuutta. Mielenkiintoinen, kokeilemisen arvoinen, ihastumisen mahdollistava. Hyvä valinta jälkiruokajuomaksi tahi makeaksi konjakin korvikkeeksi…

Pisteet: 39/50