sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Omnipollo Mazarin


Tilataidetta parhaimmillaan... Tässähän on ihan banksymainen olo kun parantelin kokonaisuutta liekin voimin...
‘Mazarin is my take on a “thinker’s beer”. Rather than being big and undecipherably complex I wanted to create something that would calm a hop yearning nerve without fuddling the brain too much. In other words, a lavishly hopped ale of judicious ABV — an Extra Special Pale Ale if you will.’
Näin sanailee Omnipollon isähahmo, Henok Fentie tämänkertaisesta oluesta. Mazarin on kauraa pohjaansa saanut, Columbus-, Amarillo-, Chinook-, Citra- ja Simcoe-humalin aateloitu American Pale Ale. Muistelen jostain lukeneeni, ettei Henokilla yleensä ole tapana käyttää kolmea lajiketta laajempaa humalakattausta yksittäisen oluen valmistuksessa, mutta tällä kertaa periaate on kuitenkin jätetty sivuun. Tavoitteena olikin saada aikaan lasillinen trooppista mehua hienoisella karamellin kosketuksella ja kuivalla viimeistelyllä… Jalo päämäärä, jota kannatan aukottomasti. Taas on käyty vierailla Belgiassa, tutulla De Proefin panimolla. Tarina on tuttu ja yleensä varsin maistuva.

Pullon etikettitaide kerää jälleen kehuja ja sopii saumattomasti sisustuselementiksi oluen nauttimisen jälkeen. Itse en malttanut edes odottaa ensimmäisen kynttilän sytyttämistä ennen korkin aukaisua, mutta lämpöturmeltumisen pelossa askartelin liekin paperista… Vain taivas on rajana tämän pullon jatkokäyttöä  miettiessä…

Tällä kertaa olut on saanut nimensä panimon graafikon, Cheap Monday-vaatemerkin perustamisessakin mukana olleen Karl Grandinin esikoispojan mukaan. Tämä sopiikin kaavaan sillä panimon ensimmäinen kaupallinen keitos, Leon, sai nimensä puolestaan Henokin esikoisen mukaan…

Omnipollo Mazarin
Kullan keltainen, ehkä hivenen oranssia taittava olut kuohkealla, pitsiä jättävällä vaahdolla. Tuoksu on miellyttävän tuntuinen, voimakas ja hedelmäinen. Runsasta greippiä, hieman mäntyä – yleisesti melko iloista tropiikin hedelmää. Kevyttä, mutta hyvin leimallista karamellia, hienoisesti heinää… Hyvältä vaikuttaa.

Myös maku toimii. Tropiikin hedelmää, ehkä vähän turhan kesyksi jäävää greipin purua – myös ohutta puumaisuutta. Orastavaa karamelliä, kukkaista tunkeuttakin. Lopussa ihan kohtalaista katkeroa, mutta tosiaan vähän kevyeksi edelleen jää. Yleisilmeltään kesäinen, suht raikas ja virkistävä.

Tuomio: Ei suurinta hekumaa tällä kertaa joskin ihan hyvällä linjalla edetäänkin. Osuva kesän vangitsija, josta jää terävin kärki kuitenkin puuttumaan. Helposti suosituksen arvoinen kuitenkin…

Pisteet: 35/50

Eli ehkä se viimeinen sana jäi tällä kertaa oluen muodossa sanomatta, mutta onneksi liekki on helppo sytyttää kotikonstein… Katsotaan tosiaan, mitä käyttöä pullolle keksii, leikitään siihen saakka tällä printatulla liekillä. Ehkä lykkään pullon pihalyhtyyn naapureiden ihmeteltäväksi…


Menee myös ulkotulesta...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti