Aijjai, veljet Gregorius ja Benno haureuden teillä Tuhman Nunnan kanssa... |
Belgialaisvieraita saapui maalaiskartanon maille viime
keväänä ja kuten tapana on ollut, raotettiin ovea tulijalle mieluusti. Vaan eipä
aikaakaan, kun tulijan todellinen luonto alkoi paljastumaan. Seesteisen,
hillityn ja koruttoman kuoren alla piili voimakas tahto ja nautinnon synti,
joka levisi vitsauksen lailla ikiaikaisten kivimuurien sisäpuolella. Huhut
viekottelusta levisivät hovissa, eritoten itävaltaisten veli-Gregoriuksen ja
veli-Bennon huhuttiin hurmaantuneen syntien tielle. Asia pyrittiin salaamaan
ulkopuolisilta ja Tuhma Nunna saatettiin kaikessa hiljaisuudessa viimeiselle
tuomiolleen – pyhäinmiesten päivän enteellinen ilta oli uhriteoille otollinen.
Sen jälkeen aiheesta ei enää puhuttu, mutta tarina jäi elämään erään
päiväkirjan sivuille. Kerrotaan, että itse paroni olisi aiheeseen jollain muotoa sekaantunut...
Syntinen viettelijä on turmiollinen, mutta myös sanomattoman kaunis ilmestys. Syysillan pimeydessä lepattava kynttilän valo leikittelee sen alastomalla, keskitummalla pinnalla värjäten sen syvänkeltaisen pehmeyden punertavalla kajollaan. Mitä pidempään tuota tanssia tuijottaa, sitä syvemmälle sen syvyyksiin katse uppoutuu… Yllään vain vienoa pitsiä, ei mitään suurieleistä – ei mitään, mikä jättäisi varaa arvailuille.Ilmoilla leijuu viettelevä tuoksu. Se täyttää tilan, ajan ja paikan houkuttelevan lämpimällä tunnelmalla, mutta myös jotain paheellista siitä välittyy. Karamellin ja rusinaisen hedelmäisyyden syvää sekoitusta, pehmeää ja runsasta taikaa. Syvä kokemus paistaa läpi vaikutelmasta ja on sanomattakin selvää, ettei olla ensi kertaa pappia kyydissä. Tuhti pehmeys ja kuivatun hedelmäinen makeus kätkevät nimittäin kulmikkaan luonteen, joka kietoo uhrin sormensa ympärille kuin viimeinen mauste ikään... Jokainen liike on tarkkaan harkittu, arvokkuutta ja kiehtovaa syntisyyttä henkivää.Kynttilät, pimenevä ja kostea pyhäyö, ikkunasta kajastava kuun valo… Pyhässä yhdistelmässä piilee jotain pakanallista, voimakkaan vihjailevaa – orastava talven tuntu ei tänä yönä yllä kellarin lämpöön, aion antautua viettelykseen…Ensikosketus on pehmeä, kypsä ja pitkä. Illan tuoksut muuttuvat mauiksi ja tumman rusinaiset sävyt, hitaan karamelliset vivahteet täyttävät suun. Tanssi jatkuu pitkään, se on soljuvaa ja arvokkaan lämmittävää, sopivaa rytmin purua unohtamatta – tuo rytmi on kuin syntinen mauste, joka sinetöi tunnelman. Hetki jatkuu myöhään yöhön ja se ote… se pitää…Tämä yö on kaunis…
Jyskän Panimon Tuhma Nunna 2014 ja taustalla väijyvä Dirty Bastard |
Tuhma Nunna on paikallisen Jyskän Panimon neljäs blogissa
käsitelty olut. Kuten kolme edellistäkin, on se peräisin alkukesän tapaamisesta
Maltainen-blogiakin kirjoittavan Mika Laitisen kanssa. Voimakas belgiolut
odotti malttamattomana sopivaa hetkeä ja pyhäinmiesten päivän ilta osoittautui
tunnelmaltaan kaikkein sopivimmaksi.
Maistuva olut kaiken kaikkiaan ja mielestäni se istuu vahvojen belgien joukkoon saumattomasti. Yleisesti suosin tummempia värejä etenkin näiden vahvempien munkkioluiden saralla, mutta tällä kertaa syvyys, tietynlainen kypsyys ja kuivuutta vastaan dominoinut makeus puhuttelivat kauniisti. Alkoholin lämpö loi tunnelmaa ja muutoinkin kokonaisuus hitaasti nautiskeltava, pohdiskeluun sopiva esitys josta löytyi pehmeyden vastapainoksi myös särmää.
Mika kuvailee olutta seuraavasti:
Maistuva olut kaiken kaikkiaan ja mielestäni se istuu vahvojen belgien joukkoon saumattomasti. Yleisesti suosin tummempia värejä etenkin näiden vahvempien munkkioluiden saralla, mutta tällä kertaa syvyys, tietynlainen kypsyys ja kuivuutta vastaan dominoinut makeus puhuttelivat kauniisti. Alkoholin lämpö loi tunnelmaa ja muutoinkin kokonaisuus hitaasti nautiskeltava, pohdiskeluun sopiva esitys josta löytyi pehmeyden vastapainoksi myös särmää.
Mika kuvailee olutta seuraavasti:
”Jyskän perinteinen tumma vahva belgialainen, tällä kertaa pelkistetympänä ja hieman vaaleampana versiona. Mukana on ripaus kotikaljamallasta, mikä tekee olueen sahtimaisen vivahteen. Pantu helmikuussa, alkoholia 9 %.”
Kiitos kauniista ja runollisista sanoista. Tumma belgialainen on ollut minulle kaikkein vaikein oluttyyli tehdä. Olen tehnyt tyylin suhteen monenlaisia kokeiluja ja ne tulevat vielä jatkumaan. Onneksi kokeilut alkavat jo olla aika mukavia juoda ja ainakin jotkut nunnan piirteet ovat jo kiinnittyneet.
VastaaPoistaKiitosta vain maistiaisesta! Minusta paketti oli hyvin kasassa ja vaikka tällä kertaa hieman vaaleamman sävyn Nunna omasikin, oli se minun makuuni "riittävän" tumma :)
Poista