tiistai 25. marraskuuta 2014

Kotiolut: Ukonmalja Ktooninen Magma Mango-Chili Triple IPA



Tämän kuvan pohjilta olin rakennellut kovat odotukset
(kuva: Ukonmalja / Tommi Särkkä)

Tällä kertaa tarkastelussa on Ukonmaljan tuotantoa, jonka markkinointi ei ainakaan oppikirjamaisen positiivista ollut. Otan nyt suoran lainauksen itse maestron lähettämästä sähköpostista oluen tiimoilta:

Vaikkei tämä tuohon neljän maailmanajan saagaan kuulukaan, symbolisella tasolla tämä on tietyllä tavalla Pateria Witin vastapari. Siinä missä Pateria edusti olymposlaista, ylöspäinsuuntaavaa, maskuliinista, aktiivista, hengellistä voimaa, edustaa Ktooninen Magma ktoonista (maanalaista), alaspäinsuuntaavaa, feminiinistä, passiivista, materiallista voimaa -- essence vs. substance, viitaten osittain vaikka Aristoteleen (en tiedä/muista äkkiseltään mitä nuo suomeksi olisivat). Idean olueen tuli vähän arkisemmin: joulunaikoihin tuli joku luontodokumentti, missä kuvattiin tulivuorenpurkausta. Siitä se ajatus sitten lähti. Olut meni ihan päin helvettiä. Omasta mielestäni se ainakin on totaalisen karmeaa. Varmaan pahin katastrofi ikinä.

Suoraa tekstiä ja hieman hymyssä suin lueskelin pullon mukana tullutta lappua, joka ytimekkäästi ohjeisti maistamaan tilkan ja viemäröimään loput. Meillä oli joskus aiemmin jo puhettakin mangomaisen chili triplan valmistuksesta ja olenkin mielenkiinnolla odotellut projektin lopputulemaa. Pirujen maalailuista huolimatta mielenkiintoa riittää silti ja oikeastaan ”mukava” nähdä, millainen on Tommin mielestä pahin katastrofi ikinä – onhan itsekriittinen virtuoosi ennenkin manaillut oluidensa äärellä, jotka ovat lopulta toimineet paremmin kuin hyvin. Arvostan tekijän suoraselkäisyyttä, sillä sana on kuulemma vapaa eikä edes julkinen nöyryytys tuntuisi missään… Noh, tokko tässä suuremmin syyttävää sormea aletaan esittelemään – maistetaan ja katsotaan mitä mietteitä oluen äärellä mieleen nousee. Rehtiä ja rehellistä peliä molemmin puolin.

Kurkistetaan kuitenkin ensin verhon taakse… Kyseessä on tosiaan mangolla ja erinäisin chilein maustettu triple IPA.  Se rakentuu monipuolisen mallasrungon varaan, josta löytyy sahtimallasta, Amberia, CaraHelliä, CaraMünichiä, lämpökäsiteltyä vehnää ja ripaus turvesavustettua mallasta. Sorachi Acea meni mukaan jo mäskin sekaan, mutta samaista humalalajiketta löytyy myös aromipuolelta. Katkerot ovat peräisin Chinookista ja Columbuksesta, aromikirjon täydentyessä vielä Galaxyllä sekä katkeroistakin tutulla Chinookilla. Keittoon meni lisäksi myös vaaleaa kandisokeria sekä hieman tummaa ruokosokeria ja lopussa päästettiin irti vielä kuivattu mango sekä Aji Cristal-chilit. Mangokattaus täydentyi käymisastiaan lisätyllä soseella ja potkua irtoaa samaan aikaan lisätystä kuivatusta Ancho-chilistä. Sekundääriin Tommi lisäsi vielä Amarilloa, Galaxyä ja Simcoeta, joten melkoinen soppa on tämä purkaus jo syntyessään! Ja chiliähän meni vielä sekundääriin Anchon ja Kashmirin muodoissa – viikko tästä ja matkaan tarttui vielä lisää mangososetta… Hurjan kuuloista menoa kieltämättä eikä raaka-aineissakaan juurikaan näytetä säästellyn – pelkästään humalia meni oluen tekoon puolisen kiloa, mikä on kunnioitettava määrä kun valmista olutta jäi käsiin 13-litraa!

Oluen rakentuminen on purettu laajemmin auki Ukonmaljan omassa blogissa, josta löytyy myös mietteitä oluen kehittymisen ääreltä – suosittelen lukemaan:

Ukonmalja – Ktooninen Magma Mango-Chili Triple IPA


Ukonmalja Ktooninen Magma Mango-Chili Triple IPA
Kuraisen ruskea, ei järin houkutteleva näky. Vaahtoa muodostuu parin sentin verran, se on saippuamaisen hajanaista ja katoaa hämmästyttävän nopeasti. Tuoksu ei ole hassumpi – oikeastaan se aika mukavakin! Pihkaa, mäntyä ja greippiä, mutta myös kevyttä, aika ohkaista tropiikin hedelmää. Myös karamellista mallasta löytyy hieman ja reunoilla väijyy kuivahko, chilinen henkäys. Hieman tunkkaisuutta, yleisesti kuitenkin mukavan syvä ja aika rehti.

Maultaan ei sitten niinkään mairitteleva elämys – periaatteessa sitä voisi kuvailla sanoin: raaka ja alkoholin värittämä. Alussa on toki kivasti trooppista hedelmää sitruksen tahdittamalla purevuudella ja löytyypä joukosta kevyttä karamellista maltaisuuttakin. Kokonaisuus kuitenkin riisutaan nopeasti aseista alkoholin ja erikoisen, etenkin loppua leimaavan kitkeryyden noustessa esiin. Makukirjo käytännössä sulaa alun jälkeen olemattomiin, joskin lopusta löytyy aika voimaisaakin chilin lämmittävyyttä. Aika tasapainotonhan tämä on ja kovinkaan nautittavaksi en lähtisi luonnehtimaan. Humalointi tuntuu kaikonneen lähes tyystin…mangoakaan en onnistu löytämään.

Onnistuneinta antia on selkeästi chilin saaminen makupalettiin kivan polttelevana, mutta siinäpä se oikeastaan onkin. Lopulta noudatin lapun antamaa ohjetta... Valitettavasti näin tällä kertaa, mutta uskoisin tapahtuman sisuunnuttaneen Tommin siinä määrin, että entistä kovempaa tykitystä on jatkossa luvassa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti