Kotiolut: Ukonmalja Elysia Saison

Kultaisen maailmanajan malja...

Tällä kertaa Olutkellarin kotiolutsiivessä makustellaan kieltämättä melko mielenkiintoista juomaa. Ukonmaljan Tommi on nimittäin heittänyt ranttaliksi ja lähtenyt hieman koettelemaan saisonin valmistuksen rajoja. Täydellistä ylilyöntiä ei kuitenkaan ole nähty tarpeelliseksi lähteä virittelemään, vaan twistiä on haettu etenkin mielenkiintoisen maustamisen kautta. Pohjimmiltaan käsissäni oleva olut onkin ihan perusrunkoinen, sahti-, kaura- ja CaraMünich-maltaiden sekä lämpökäsitellyn vehnän varaan koottu kokonaisuus. Humalina East Kent Goldings, japanilainen Sorachi Ace sekä sekundäärissä lisätty Amarillo eli sitrusta ainakin pitäisi sitä myöten joukosta löytyä.

Mutta entäs sitten se maustepuoli? Ripaus mustapippuria ja kenties hyppysellinen tähtianista? Juuei… Keittoon on lisätty hyvä joukko kuivattuja kukkia, kuten seljankukkaa, appelsiininkukkaa ja jasmiininkukkaa sekä saksankurjenmiekan juurta – näistä jälkimmäinen tunnetaan myös kosmetiikkateollisuuden suosimana, parfyymien pohjatuoksuna… Eli aromien pitäisi ainakin olla kohdillaan ja kukkaisia voimavaroja on käytetty hyödyksi vähän joka vaiheessa valmistusta. Tämän lisäksi Tommi hapatti osan vierteestä yogurtin voimin (Valio A+), jota ruokittiin vielä sitruunahapolla koska ” Lactobacillus acidophilus tykkää happamasta”. Pääkäymisen aikana joukkoon lorahti vielä ripaus niittykukkahunajaa yhdessä appelsiininkukan kanssa, joten ainakin paperilla uutiskynnys ylittyy heittämällä. Jännä nähdä, mikä on lopputulos – sitä samaa itse maestrokin päivittelee yksityiskohtaisessa dokumentoinnissaan:

Making of Ukonmalja Elysia Saison

Tarkkaa puuhaa...

Oluella on myös symbolinen merkitys ja se täydentääkin viime aikoina läpi käytyä neljän maailman ajan saagaa. Kesäisen saisonin ollessa kyseessä onkin osuvaa, että Elysia edustaa niin sanottua kulta-aikaa, satya yugaa…

”Kultaisuutta voi löytää oluen väristä. Kukat ja hunaja taas "paratiisimaisuuden" vuoksi. Saison tyylilajina löyhästi sen takia, koska kulta-aika tietyllä tapaa kytkeytyy myös kreikkalaisten Arcadiaan, eräänlaiseen ruraaliseen utopiaan harmoniasta luonnon kanssa.”

Satya yuga taasen on neljän, toisiaan seuraavan maailman ajan joukosta täydellisin, niin sanottu ”totuuden yuga”, jolloin jumalat hallitsevat ihmistä ja hengellisyys on erottamaton osa kaikkea. Hedonia suklaamilkstoutin yhteydessä Tommi kuitenkin teroitti, että ’hengellisyys' tässä kohtaa kuuluisi ehkä ymmärtää laajempana kosmologisena tai -gonisena käsitteenä, eikä sekoittaa varsinkaan 'uskonnollisuuteen'. Joka tapauksessa kulta-aikana jokainen teko on lähellä puhdasta aatetta ja ihmiskunnan sisäinen hyvyys hallitsee ylimpänä voimana. Siksipä vaalea saison onkin sopiva edustamaan valon aikaa.

Itse tekijän mukaan olut on hieman kaksijakoinen ja ajoittain kuulemma muistuttaa wc raikastinta. Tämä viestisi aromikkaasta läpimurrosta, joten mielenkiinnolla otan oluen testiin!

Ukonmalja Elysia Saison

Rusehtavan oranssi, keskiasteisesti vaahtoava olut. Tuoksu kiehtoo, eräällä tapaa se tuo mieleen Schneider Weissen kuumottavan aromipommin, Meine Hopfen-Weissen, mutta vähän omintakeisemmalla twistillä. Elysia on runsas, parfyymisen aromaattinen, vahvan kukkea paketti – periaatteessa tuntuu kuin tuoksuttelisi voimakasta, kuivatuista kukista koottua hajustesekoitusta… Joukossa on myös kevyen hunajaista makeutta sekä valkopippurisen kuivaa mausteisuutta, mutta myös mainituille kuivuuden lähteille vastapainoa ja pirteyttä antavaa sitrusta, ehkä myös muuta hedelmää. Hyvinkin kesäinen, vaalea ja kutsuva aromi, joka kieltämättä johdattaa vanhan maalaistalon pihapiiristä alkavan kukkaniityn reunalle paahtavan hellejakson koetellessa maaseutua – ei ehkä suoranaisesti tilannetta muistuttavan tuoksunsa, vaan pikemminkin siihen oivasti sopivan tunnelmansa puolesta.

Maku taasen… kuin eläisi muistojen intiaanikesän uudestaan. Maaseutu, polttavan kuuma heinäkuun aurinko ja seisahtunut ilma. Vanhan, kesäpaikkana toimivan torpan kammarissa on viereisen niityn kukkaisista kuivattu tuoksusekoite, jonka tuhti, tiivistynyt aromikkuus täyttää tilan. Siihen sekoittuu rutikuivana niitetyn heinikon nostattamaa pölyä… Tämä on ensireaktioni ja yhtymäkohtia tuoksun tuntemuksiin löytyy runsaasti. Kaunis ja aidon tunteikas hetki, jollain tapaa myös nostalginen ja raitafilmin läpi katsotun näköinen – eräänlaista menneiden aikojen maalaisromantiikkaa tuhdin aromaattisessa, melko ronskistikin ylilyödyssä muodossa. 

Yleisesti maku on runsas ja mainittu, kuivatun kukkea, hivenen heinäistä kuivuutta kantava aromikkuus on vahvoilla. Valkopippurinen mausteisuus lisää kuivuutta, mutta kevyen vaalea hedelmäisyys antaa luonnetta hienoinen sitrus etunenässä – hentoa makeutta ja runsaampaa sitruksen väriä on siis tarjolla myös. Makeutta, joskin hillittyä sellaista, ilmenee myös tuorehunajaisessa, kohtalaisen vaaleassa muodossa. Kokonaisuudessa huomioitavaa on se, ettei runsas kukkaisuus äidy missään vaiheessa tunkkaiseksi saati raskaaksi – melko taidokasta leikittelyä kaiken kaikkiaan keveyden, ylitsepursuavan runsauden ja kuivuuden onnistuneen tasapainottamisen välillä. Lopusta löytyy kevyttä happamuutta, jälkimaussa ilmeisesti hiivan mausteista vivahteikkuutta sekä tiiviimpää kukkaisuutta. Pyöreä, aromaattinen, kesäisen kuiva.

Tuomio: Kaunis, tunteikas ja todella aromaattinen kuvaus loppukesän kuivatuilta kukkavainioilta. Minut tämä olut vie vanhan kesämökin viereiselle niitylle. Oluen ylitselyövä maustaminen on onnistunut nerokkaalla tavalla ja näin sen luonnekin on sen mukainen. Ei ehkä tasapainoisin kokonaisuus, mutta ehkä juuri sen vuoksi näinkin loistavasti toimiva, rohkea ja ennakkoluuloton esitys.

Pisteet:

• Tuoksu: 8 
• Ulkonäkö: 4 
• Maku: 8 
• Suutuntuma: 4 
• Yleiskuva: 15

Yhteensä: 39/50