Riegele Aechtes Dunkel

Riegele Aechtes Dunkel

• Tyyli: Dunkel
• Alk.%: 4,9
• Panimo: Brauhaus Riegele, Augsburg, Saksa

Augsburgilaisen Riegelen tummanpuhuva lager tuli jo useammankin kerran vastaani tuossa syksyn ja alkutalven aikana, mutta sen enempiä katsomatta ajattelin sen olevan tuota saman panimon jo kesällä pariin kertaan nautittua Kellebieriä. Kellerin janohan se tuosta toistosta lopulta päällensä iski, mutta kun pulloon sitten tartuin, sain todeta sisällön olevankin Riegele Aechtes Dunkelia. Rehti tapaus kyllä sekin, mielessäni ajattelin.

Tätä ”harvinaislaatuista mutta perinteistä” olutta en ollut vielä panimolta maistanutkaan, joten harhaluulossa eläminen ei sinällään jäänyt kalvamaan. Panimo tosiaan mainostaa Aechtesin olevan siinä mielessä harvinainen tapaus, että sen tummanpuhuva väri on saatu aikaan käyttämällä oluessa kahteen kertaan paahdettuja baijerilaismaltaita. Muutoin olut tarjoilee ns. perussettiä eli mukavan maltaista, tasapainoista ja hyvin saksalaisen makuista lagertunnelmaa.

Ehkä vähän enemmänkin panimon yleisen tason ja tuplapaahtoisuuden puolesta makumaailman sävyiltä ja runsaudelta odotin, mutta kelpo tuotteesta siitä huolimatta puhutaan. Kyllä minä kuitenkin ensi kerralla mielummin sen Kellerbierin hyllystä ehkä silti haluaisin napata…

Riegele Aechtes Dunkel

Ruskeanlainen olut nätillä vaahdolla. Tai oikeastaan hyvinkin ruskea. Ei nimittäin punertava oikeastaan lainkaan, muttei syvän ruskeakaan näky silti ole.  Tuoksu on tummahkon maltainen, kevyen leipäinen ja aika kuivanoloinen. Ei järin runsas, mutta aika kiva kuitenkin.

Maku on kiva, ehkä paikoin vähän ohut. Ajan mittaan avautuessaan ohuuskin katoaa maltaan saadessa pyöreyttä alleen. Leipäistä, edelleen enemmän kuivaa kuin imeltynyttä menoa. Vähän paahdettua mantelimaisuutta, yrttistä purua ja myöhäisemmässä vaiheessa myös sitä kaivattua, kevyen paahtuneen siirappista maltaan sävykkyyttäkin. Hyvää Riegeleen perustasoa, ei mene hutiin.

Pisteet: 33/50

Riegele Kellerbier

Riegele Kellerbier

• Tyyli: Kellerbier
• Alk.%: 5,0
• Panimo: Brauhaus Riegele, Augsburg, Saksa

Augsburgilainen hyvää kirjoa germaanityyleissä toteuttava Riegele kuuluu saksalaisten suosikkieni joukkoon Ayingerin ja Weltenburgin ohella. Sen oluita ei vain aivan kamalasti Suomen markkinoilla tule vastaan, joten oli erittäin otettu, kun havaitsin aiemmin maistamattoman Kellerbieren Muuramen K-Supermarketin olutosastolla. Muuramessa on ajoittain aika kivojakin ylläreitä hyllyssä ja olutvalikoima pikkukunnaksi muutenkin varsin mukava, joten ei siinä sinällään sen suurempaa dramatiikkaa. Riegelen tuotetta ei vain ole vielä juurikaan tullut muualla vastaan.

Kellerbier lähti siis mukaan ja kaatui lasiin erään viikonloppuillan hämärissä, kesäisen sadepäivän päätteeksi. Baijerilaisesta vehnästä ja kolmesta Juran alueen mallaslaadusta koostettu viisiprosenttinen runko on ylevöitetty Opal-humalin. Olut on käytetty brittiläisellä alehiivalla, mikä vähän kummaksutti, mutta mikäpä siinä kerta kokonaisuus toimii näinkin hyvin. Runsaan maltainen, miellyttävästi kohti suuta kaatuva olut osoittautuu mitä mainioimmaksi (keliltään) kostean kesäillan päättäjäksi, illan jo hämyään maisemaan tarjotessa. Oivallinen esimerkki laatupanimon hienosta osaamisesta.

This unfiltered, unpasteurized fermenting cellar ale is shaped by temperature and time. It all begins with Kellerbier’s special ale yeast which harmonizes with Bavarian Wheat and three select Jura Malts to produce an artisan classic that has earned Kellerbier international awards and gold medals.

Riegele Kellerbier

Samea, kaunis, syvänkeltainen, runsasvaahtoinen olut. Maltainen tuoksu kiehtoo. Mukana on melko voimakasta ruohoisuutta, leipää, toffeeta, kuivaa heinäisyyttö sekä mietoa hedelmää.

Maku on sellainen, että tekisi mieli ottaa useampikin tuopillinen. Maltainen maku tarjoilee leipää, tuoksun kuivaa heinäisyyttä, ruohoista humalaa ja vähän hedelmääkin. Makeutta on taustalla kohtalaisesti, suutuntuma on aika muheva ja runsas. Lämpö nostaa esiin myös toffeeta. Kyllä vaan Riegelen hommat tuntuu toimivan lajissa kuin lajissa.

Pisteet: 37/50

Riegele Speziator

• Tyyli: Doppelbock
• Alk.%: 7,5
• Panimo: Brauhaus Riegele, Augsburg, Saksa

Jo on jokunen hetki vierähtänyt edellisestä tarinoinnista augsburgilaisen Brauhaus Riegelen maistuvien oluiden ääreltä. Tällä kertaa esiin kaivettiin doppelbockien ator-päätettä nimessään tunnustava, runsas ja miellyttävän maltainen Riegele Speziator, joka ei jätä niin sanotusti kylmäksi hitusen koleammillakaan keleillä. Perusvarmoja ja perinteisiä germaanioluttyylejä mieluusti läpikäyvä, hyvinkin laadukkaita makuja tarjoileva panimo on yksi omaan suuhun ehkä parhaiten kolahtaneista saksalaisista Ayingerien ja Weltenburgereiden ohella.

Aiemminhan blogissa on esitelty panimon premiumimpaan BierManufkatur –sarjaan kuuluva, samanvahvuinen Ator 20 -doppelbock, joka sekin keräsi kehuja osakseen. Sen tarkemmin en näiden kahden oluen eroista ole perillä, mutta nähtävästi jotain eroja spesiaalihinnoitellun sarjan ja ”perusvalikoiman” välillä kuitenkin on. Tai sitten kyseessä on vain oivallinen, sopivasti hintaa nostava vedätys meitä hifistelijöitä kohtaan. Mene ja tiedä, hyvin ovat joka tapauksessa maistuneet nekin. Itse panimosta kirjoitin tujusti iskevän Amaris 50 -pilsin yhteydessä seuraavaa:

Augsburgilainen Brauhaus Riegele on itselleni täysin uusi tuttavuus, joskin sen historia ulottuu aina 1300-luvulle saakka. Panimon nykyinen nimi on kuitenkin peräisin hieman tuoreemmalta ajalta, tarkemmin sanottuna vuodelta 1884, jolloin Sebastian Riegele hankki sen itselleen. Panimo muutti ilmeisesti 1900-luvun alkupuolella kaupungin laitamille. ja sen ”uusi” art noveua-tyylinen rakennuskanta on kuuleman mukaan alueen maamerkki. Riegele on Augsburgin suurin yksityinen panimo ja toimii edelleen perheyrityksenä – jo viidennessä sukupolvessa!

Riegele Speziator

Ruskea, hivenen punertava ja valoa kauniisti taittava olut. Tuoksultaan runsaan maltainen, makeahkon limppuinen ja hivenen paahtunutkin. Hienoa, ehkä pippuriin vivahtavaa kuivuutta, kevyttä yrttistä tuiverrusta. Oikein, oikein mainio viileässä illassa.

Maultaan runsas, syvä ja lopetukseltaan jopa intensiivinen. Tummaa, paahtuneen siirappista limppua, jossa pintaan kevyesti paahtunut imelyys tiivistyy kohden loppua nostaen esiin myös kevyen korventuneen, joskin toimivan aromin. Lopetuksessa on korkeimman huipun jälkeen aistittavissa kohtalaista yrttiruohoisuutta sekä vienoa maustemaisuutta valkopippurin ja pähkinän vivahteella. Maltaan muhkeaa mahtiahan tämä olut on alusta loppuun ja monivivahteinen makumaailma yleiseen runsauteen ja kevyeen lämmittävyyteen tekevät tästä mainion takkatulioluen. Runsaat doppelbockit usein todistavat, että lagereistakin löytyy hidasta arvokkuutta, Riegele nousee tähän kastiin heittämällä.

Tuomio: Ensiluokkainen, runsas ja monipuolinen doppelbock hitaaseen nautiskeluun. 

Pisteet: 38/50

Riegele BierManufaktur Noctus 100

Schwarzes Geheimnis

• Tyyli: Imperial Stout
• Alk.%: 10,0
• Panimo: Brauhaus Riegele, Augsburg, Saksa

Hieman haikein mielin kaivelin varastoista viimeisen kappaleen laadukkaan augsburgilaispanimon satoa. Matka Riegelen premium-brändätyn BierManufaktur-sarjan matkassa on ollut onnistunut ja ennen kaikkea maistuvaa tekemistä. Kuten jo moneen kertaan on tullut todettua, ei tarjolla ole ollut suurempia koukkuja saati kikkailuja, vaan antamani suositukset on ansaitusti kerätty hyvän laadun ja tasapainon konstein. Saksalainen laadukkuus, tasapainoinen ja syvä makumaailma takaavat maistajalleen muhkean olutelämyksen perusteesien äärellä – ajoittain hieman kärjistetyn runsaassa muodossa tosin. Itse olen viihtynyt, uskon että niin on moni muukin. Omalta osaltani matka on kuitenkin vielä kesken, sillä myöhempään hetkeen jää vielä kolme rapeampaa elämystä maisteltavaksi, mutta hankkinen ne testiin joskus tulevaisuudessa…

Päiväystä olisi vielä vuoden verran jäljellä, muutoinkin oluen tiedot on kätevästi luettavissa etiketistä...

Näin talven tulon kunniaksi olin säästänyt itseoikeutetusti muhkean imperial stoutin, Noctus 100:n! Nimen lukuarvo kuvastaa tällä kertaa oluen tummuutta (100 EBC) ja kauniin pyöreän tasalukujen kirjon täydentää sen häränsilmään osuva vahvuuskin (10%). Jyhkeä runko rakentuu ohramaltaiden lisäksi vehnämaltaan, kaurahiutaleiden ja paahdetun ohran varaan, Riegelen asteikolla 5/10 katkeruuden tullessa Hallertauer-, Opal- ja Hersbrucker-humalten käytöstä. Tuttuun tapaan oluen speksit löytyvät takaetiketistä siistin taulukon muodossa ja muutoinkin pullon ulkomuoto on silmää miellyttävä. Listaan alle vielä panimon muut maistetut oluet, lista saa toivon mukaan jatkoa sitten aikanaan.

• Riegele BierManufaktur Ator 20
• Riegele BierManufaktur Augustus 8
• Riegele BierManufaktur Robustus 6
• Riegele BierManufaktur Amaris 50
• Riegele Augustus Weizendoppelbock

Riegele BierManufaktur Noctus 100

Harvoin näkee oluessa näin ruskeaa vaahtoa! Itse olut taasen on läpimusta, todella tumma ja syvyyttä uhkuva. Kunnioitettava näky… Tuoksultaan yllättävänkin rujo, jännästi hieman tynnyrimäistäkin aromia henkivä – johtunee kevyestä, kuivan vaniljan aromista kenties. Muutoin tarjolla on likööristä karamellia, kitkerähköä, tummaa suklaisuutta sekä piilevää espressoa. Aika tiivis, potentiaalisen oloinen ja pidättäytyvyydestään huolimatta toimiva.

Maultaan hieman tuoksua vapautuneempi, joskin edelleen tiivis ja melko intensiivinen. Tuttua vaniljaa, melko runsaasti hivenen kitkerää, kuivaa ja tummaa suklaata, kahvista paahteisuutta sekä alkoholin lämpöä – vienoa, vahvemmanlaisen nautintojuoman ylikypsää hedelmääkin löytyy loppumausta, samoin nestemäistä lakritsia. Tuntumaltaan hieman karu, ei vahvuuden odotuksiin vastaava, mutta tasapaino kuitenkin säilyy. Hitusen tuo tahmaa, mutta suussa soljuvuus on hieman pettymystä uhkuvan ”perusomainen”. Katkeroa löytyy lopusta kohtalaisesti, mutta luonne jää lopulta vajavaiseksi.

Tuomio: Noctus ei onnistu nousemaan muun olutsarjan tavoin lajinsa tasapainoisen edustuksen tunnusmerkiksi, joskin hyvä olut edelleen on kyseessä.  Runko jää vähän turhaksi jälkeen ja alkoholin lämpö ottaa kurkunpäässä hivenen liikaa roolia.

Tuomio: 36/50

Riegele BierManufaktur Ator 20

• Tyyli: Doppelbock
• Alk.%: 7,5
• Panimo: Brauhaus Riegele, Augsburg, Saksa

Tasaiseen tahtiin näitä reigeleläisiä on tässä tullut testattua ja tällä kertaa on syksyyn sopivan doppelbockin vuoro. Oluttyyli selviääkin nopealla vilkaisulla suoraan pullon kyljestä, sillä Riegelen elitistisempään BierManufaktur-saagaan kuuluva mallasherkku tunnustaa nimeä Ator 20. Atorhan on yleinen pääte, jota viljellään doppelbockien nimissä – esim. Ayinger Celebrator ja Paulaner Salvator… 

Sarjan oluille on yhtenevää niiden nimistä löytyvä lukuarvo, joka kuvaa aina kunkin oluen jotain määräävää ominaisuutta. Atorin tapauksessa numero 20 viittaa sen kantavierteen vahvuuteen (20° P). Lopputulemana on tummahko, vahvuudeltaan 7,5%:nen syysjuoma eli varsin sopuisaa lämmikettä on pöytään tänään kannettu. Ruokasuosituksiin kuuluu useampikin hirviruoka (mm. hirvigulassi), mutta myös paistettu possu istuu pöydän ääreen varsin sopuisasti. En epäile yhtään…

Riegele BierManufaktur Ator 20

Todella tumman ruskea, hivenen punaista sävyä ilmentävä olut. Vaahto on kauniisti rakentunut, melko runsaaksi äityvä, mutta suht ripeästi tasaantuvaa sorttia. Tuoksu on mainio, melko makea, vahvan maltainen. Runsasta, pinnaltaan imeltynyttä limppua, mämmiä ja rusinaa – hieman paahdetta, ehkä kevyttä pähkinää. Syksyinen, luonteikas ja väreiltään syvä.

Myös maku toimii ja koko paketti on erittäin kauniisti tasapainossa. Runsaasti tummaa, imeltynyttä limppua, rusinaista hedelmäisyyttä sekä kevyempää mämmin aromia. Hieman pähkinää ja lopussa kohtalaisen hillittyä, yrttistä purevuutta. Tuntumaltaan hieman tahmaava, suussa sopivasti soljuva ja juuri sopivasti syvyyttä mukaan tuova.

Tuomio: Erittäin laadukas, tasapainoinen ja maistuva esitys, joka antaa maltaan mahdille sen ansaitseman kunnioituksen. Melko makeahan tämä on, mutta paahtuneessa muodossa tuo on vain edukseen. Hieno, jylhä olut!

Pisteet: 39/50

Riegele Augustus Weizendoppelbock

• Tyyli: Vehnäbock
• Alk.%: 8,0
• Panimo: Brauhaus Riegele, Augsburg, Saksa 

Augsburgin ylpeys, Brauhaus Riegele omaa käsittääkseni varsin laajan olutvalikoiman ja jokunen panimon olut on tässä ajan mittaan tullut nautittuakin. Koko vastaan tullut kirjo on kuitenkin edustanut panimon premium-leimattua BierManufaktur-sarjaa, joka tosiaan on vaikuttanut hyvin viimeistellyltä, varmoja, syviä perusmakuja hienosti tarjoilevalta brändiltä. Tutustumisen arvoisia tuotteita ilman muuta. 

Premium-sarjan sijaan rahvaampaa, erittäin maistuvaa vehnäbockia...

Nyt kuitenkin päätin raottaa esirippua panimon ”tavallisen” valikoiman suhteen… Rehellisesti sanoen minulla ei ole mitään hajua, kuinka nyt maistossa oleva perusvalikoiman Augustus Weizendoppelbock eroaa aiemmin esitellystä, BierManufaktur-sarjan Augustus 8-vehnäbockista. Vahvuudet oluissa ainakin näyttäisivät täsmäävän, spesiaalimpi veikkonen tosin vie Ratebeer-arvioissa pidemmän korren (87/80 vs. 82/71). Noh, ehkei tuo pistetieto meille kummempia eväitä pohdiskeluun anna, mutta ainakin oluet on jaettu kahdeksi eri tuotteeksi maailmanlaajuisessa oluttietokannassa… Panimon omat sivut eivät kuitenkaan käsissäni pitämääni olutta tunnusta, mutta ilmeisesti sen tuotanto onkin lähinnä suunnattu Italian vientiin päin. Kuten Augustus 8:n yhteydessä tulikin jo mainittua, on saapasmaan kansalla näppinsä pelissä Augsburgin historiassa – kaupungin kauniin soljuva nimi onkin muotoutunut nykyiseksi alkuperäisestä Augusta Vindelicorumista. Eli ohut polku Alppien yli vientimarkkinoilla sitäkin kautta tuntuu olevan. 

Riegele Augustus Weizendoppelbock

Kaunis, syysillan pihavalaistuksessa kylpevä olut. Sameaa ruskeutta, reunoilta kuultavaa oranssin kajoa sekä viettelevän tunnelmallista punasävyisyyttä. Vaahto sopivan runsasta, pehmeän paksua ja viipyilevää.

Tuoksu on mieluisa, joskaan ei kovin runsas. Syvyyttä se kuitenkin huokuu keskitumman maltaisuuden voimin. Sahtimaisia piirteitä löytyy hyvin ja ehkäpä siksi makeahko, kevyen hapan ja mausteisen hiivainen olut kutsuu aromillaan. Hitunen rusinaa, samoilla mittasuhteilla vähän muutakin hedelmää - käynyttä banaania on varsin kohtuullisesti mukana yleiskuvassa.

Makumaailma on hienon tasapainoinen, syvä ja oikein toimiva. Tummahko, makeahkon maltainen, melko tuhdisti pippurista mausteisuutta omaava olut on läsnäolevasta, ehkä hivenen kärkevästäkin makeudestaan huolimatta yleisilmeeltään hieman kuiva. Käynyttä banaania kuitenkin löytyy kivasti, myös rusinaista hedelmää löytyy. Jälkimaku on mausteinen, kohtalaisesti pureva sekä sahtimaista maltaisuutta henkivä. Tuntumaltaan runsas, kuivahkosta olemuksesta huolimatta mukavan pehmyt ja viehkeä.

Tuomio: Hieno ja kohtalaisen monipuolinenkin weizenbock. Makeutta löytyy lopulta aika runsaastikin, mutta tuo luonteenpiirre kuitenkin piilottelee mausteisuuden ja sahtiinkin viittaavan maltaisuuden takana. Hieno, tasapainoinen ja maistuva olut.

Pisteet: 37/50

Muistiinpanoihin nojaten suurimmaksi eroksi näyttäisi nousevan suutuntuma, joka jäi erityisen hyvin mieleen Augustus8:n tapauksessa – sama soljuvuus ei toteudu tällä kertaa, vaikka hyvällä pohjalla seilataankin. Riitaa on hankala panna puoliksi, mutta ehkäpä oluissa jotain eroja on. Hyvää tavaraa kumpikin, näyttäisi tämä ”perusmalli” vetävän pisteen erolla homman edukseen – ehkäpä se onkin juuri tuon tuntuman ja makujen syvyyden kaunis tasapaino, mikä kiehtoo. Menitkö jo sekaisin kumpi Augustus on kumpi? Minä ainakin menin…