Riegele Augustus Weizendoppelbock

• Tyyli: Vehnäbock
• Alk.%: 8,0
• Panimo: Brauhaus Riegele, Augsburg, Saksa 

Augsburgin ylpeys, Brauhaus Riegele omaa käsittääkseni varsin laajan olutvalikoiman ja jokunen panimon olut on tässä ajan mittaan tullut nautittuakin. Koko vastaan tullut kirjo on kuitenkin edustanut panimon premium-leimattua BierManufaktur-sarjaa, joka tosiaan on vaikuttanut hyvin viimeistellyltä, varmoja, syviä perusmakuja hienosti tarjoilevalta brändiltä. Tutustumisen arvoisia tuotteita ilman muuta. 

Premium-sarjan sijaan rahvaampaa, erittäin maistuvaa vehnäbockia...

Nyt kuitenkin päätin raottaa esirippua panimon ”tavallisen” valikoiman suhteen… Rehellisesti sanoen minulla ei ole mitään hajua, kuinka nyt maistossa oleva perusvalikoiman Augustus Weizendoppelbock eroaa aiemmin esitellystä, BierManufaktur-sarjan Augustus 8-vehnäbockista. Vahvuudet oluissa ainakin näyttäisivät täsmäävän, spesiaalimpi veikkonen tosin vie Ratebeer-arvioissa pidemmän korren (87/80 vs. 82/71). Noh, ehkei tuo pistetieto meille kummempia eväitä pohdiskeluun anna, mutta ainakin oluet on jaettu kahdeksi eri tuotteeksi maailmanlaajuisessa oluttietokannassa… Panimon omat sivut eivät kuitenkaan käsissäni pitämääni olutta tunnusta, mutta ilmeisesti sen tuotanto onkin lähinnä suunnattu Italian vientiin päin. Kuten Augustus 8:n yhteydessä tulikin jo mainittua, on saapasmaan kansalla näppinsä pelissä Augsburgin historiassa – kaupungin kauniin soljuva nimi onkin muotoutunut nykyiseksi alkuperäisestä Augusta Vindelicorumista. Eli ohut polku Alppien yli vientimarkkinoilla sitäkin kautta tuntuu olevan. 

Riegele Augustus Weizendoppelbock

Kaunis, syysillan pihavalaistuksessa kylpevä olut. Sameaa ruskeutta, reunoilta kuultavaa oranssin kajoa sekä viettelevän tunnelmallista punasävyisyyttä. Vaahto sopivan runsasta, pehmeän paksua ja viipyilevää.

Tuoksu on mieluisa, joskaan ei kovin runsas. Syvyyttä se kuitenkin huokuu keskitumman maltaisuuden voimin. Sahtimaisia piirteitä löytyy hyvin ja ehkäpä siksi makeahko, kevyen hapan ja mausteisen hiivainen olut kutsuu aromillaan. Hitunen rusinaa, samoilla mittasuhteilla vähän muutakin hedelmää - käynyttä banaania on varsin kohtuullisesti mukana yleiskuvassa.

Makumaailma on hienon tasapainoinen, syvä ja oikein toimiva. Tummahko, makeahkon maltainen, melko tuhdisti pippurista mausteisuutta omaava olut on läsnäolevasta, ehkä hivenen kärkevästäkin makeudestaan huolimatta yleisilmeeltään hieman kuiva. Käynyttä banaania kuitenkin löytyy kivasti, myös rusinaista hedelmää löytyy. Jälkimaku on mausteinen, kohtalaisesti pureva sekä sahtimaista maltaisuutta henkivä. Tuntumaltaan runsas, kuivahkosta olemuksesta huolimatta mukavan pehmyt ja viehkeä.

Tuomio: Hieno ja kohtalaisen monipuolinenkin weizenbock. Makeutta löytyy lopulta aika runsaastikin, mutta tuo luonteenpiirre kuitenkin piilottelee mausteisuuden ja sahtiinkin viittaavan maltaisuuden takana. Hieno, tasapainoinen ja maistuva olut.

Pisteet: 37/50

Muistiinpanoihin nojaten suurimmaksi eroksi näyttäisi nousevan suutuntuma, joka jäi erityisen hyvin mieleen Augustus8:n tapauksessa – sama soljuvuus ei toteudu tällä kertaa, vaikka hyvällä pohjalla seilataankin. Riitaa on hankala panna puoliksi, mutta ehkäpä oluissa jotain eroja on. Hyvää tavaraa kumpikin, näyttäisi tämä ”perusmalli” vetävän pisteen erolla homman edukseen – ehkäpä se onkin juuri tuon tuntuman ja makujen syvyyden kaunis tasapaino, mikä kiehtoo. Menitkö jo sekaisin kumpi Augustus on kumpi? Minä ainakin menin…