Kanavan Uitto Sour

Kanavan Uitto Sour

• Tyyli: Sour Ale
• Alk.%: 4,7
• Panimo: Kanavan Panimo, Vääksy, Suomi

Kanavan Panimon porkkana-inkiväärinen Juuri Berliner osui ja upposi makuhermoon, mutta kuten olen tässä aina aika ajoin todennut, ei sourmeno yleispiirteiltään enää osu omaan maistelulasiin kuten vielä vuosi tai kaksi takaperin. Valikoimaa tulee toki silläkin saralla käytyä läpi ja ilahduttavankin usein joukosta löytyy Juuren kaltaisia täsmätuotteita, joista jaksaa aidosti innostua. Ei kuitenkaan läheskään joka kerta.

Esimerkiksi tämä tovi sitten maisteltu Kanavan Panimon Uitto Sour Ale oli semmoista tasapäisemmän pään edustusta, jossa ei sinällään mitään vikaa ole, muttei jaksa oikein innostaakaan. Kuten alla olevassa arviossakin totean, nousee etenkin näistä marjattomista ja mehuttomista, vain kevyesti jos lainkaan maustetuista ”perussoureista” suuhuni jonkinlaista lääkemäistä, tunnelmaa turhaksi raskauttavaa katkua. Sanoiksi en sitä osaa pukea, mutta vaalea ja hapan yhdistelmä siitä useimmiten viitteitä antaa. ”Ristiinmaistoissa” kokemusta harvoin kanssani jaetaan, eli liekö sitten oma päähänpinttymä tai makukokemus. Pitäähän joku kuulemma korianteristakin.

Omapahan on ongelmani ja siitä huolimatta pomeranssin kuorella maustettu Uitto vaikutti ihan pinnalla pysyvältä ja perusvarmalta sourilta. Ei vain onnistu nousemaan lajissa erityisesti edukseen, vaikka nautittavuus hyvin kohdillaan olikin. Näitä vain alkaa kaupoistakin löytymään jo aika vino rivi.

Kanavan Uitto Sour

Vaalea, utuava ja valkeavaahtoinen hapanolut. Tuoksu on mukavan hapan, hieman sitruksinen, mutta myös pehmeämpää mallastakin antava. Perusvarmaa menoa.

Maku on ihan kiva, mutta lopun lääkemäisyydeksi tai pahvisuudeksi mieltämäni vivahde ei oikein iske. En osaa tarkemmin sanoa, mikä tuo maku on, mutta se esiintyy aika usein etenkin marjattomien tai maustamattomien perussourien seassa. Suoranaista pahvisuutta tai välttämättä virhemakuakaan se ei ole, mutta hieman epämukavan tunkkaiseksi se etenkin tuon maun jälkipuolen tekee.

Noh, eteenpäin. Happamuutta on aika kivasti ja se esiintyy sitrusmaisena kirpeytenä, ehkä juuri pomeranssinkuorisenakin. Vehnästä pyöreyttä, taustalla raparperia, yrttiä ja hapanta, vaalea marjaisuutta. Ihan jees, ei kuitenkaan nouse omiin suosikeihin.

Pisteet: 31/50

Tornion Joulu Porter

Tornion Joulu Porter

• Tyyli: Porter
• Alk.%: 5,2
• Panimo: Tornion Panimo, Tornio, Suomi

Tornion Panimon näytepaketti sisälsi myös jouluista teemaa pomeranssinkuorella ja vaniljauutteella maustetun Joulu Porterin muodossa. Joulumausteet ja olut eivät mielestäni yhteen juuri sovi, mutta nyt liikenteeseen on lähdetty sopivan tasapainoiselta kuulostavalla kombolla – kanelit ja tähtianikset on siis suosiolla unohdettu.

5,2-prosenttisen oluen rungosta löytyy myös hieman kauraa, mikä selittänee vahvuusluokkaan varsin muhkean suutuntuman ja yleissyvyyden läsnäolon. Kauppaportterit ovat tosin vähän sellainen olutluokka, mistä ei positiivisista poikkeuksista huolimatta kärkipään lajikumppaneita haastavia oluita juurikaan löydy. Tornion jouluolut on hyvä, muttei muistettava, joskin suositeltu ruokapöytysopivuus varmasti peliä muuttaisikin.

Joulu Porter kunnioittaa panimon portteriperinnettä. Nykypäivää oluessa edustavat mausteet, jotka tuovat lämpöä pimeneviin iltoihin.

Paahteisen tumma olut, johon joulun taikaa tuovat sitruksinen pomeranssinkuori ja aito vanilja.

Tornion Joulu Porter

Tummanpuhuva, niukkavaahtoinen olut. Syvässä tuoksussa tummaa suklaata, paahtunutta mallasta, kypsää hedelmää ja vaniljaa. Makeutta on hiven liikaa, mutta todella runsaaksi tämä vahvuisekseen osoittautuu.

Maku toistaa tuoksua, joskaan ei niin makean suklaisena kuitenkaan. Suklaata toki piisaa, mutta aivan sacher-kakun mehevyydessä ei liikuta. Makeahkoksi väitän silti. Paahtunutta mallasta on mukavasti, vanilja on toimiva lisä mutta tuosta kypsästä hedelmäisyydestä en niin välitä. Pomeranssinkuoret voi jäljittää siihen suuntaan ja ne ovatkin parhaiten esillä jälkimaussa.

Suht fiksusti joulumaustettu portteri, joka maistuu jouluteemaiselta portterilta. Omaan makuun turhan makeaa, vaikka varsin juotavissa onkin. Tuoksussakin todettu runsaus tekee paljon ja onkin tämän oluen selvä vahvuus. Ei silti oma joulujuomani…

Pisteet: 32/50

Stadin Grand Cru Brune Paques

Pääsiäinen tuli stadiin belgimäisessä muodossa.

• Tyyli: Belgian Strong Ale
• Alk.%: 9,0
• Panimo: Stadin Panimo, Helsinki, Suomi 

”Stadin Panimon tumman ruskea, belgialaistyyppinen vahva pintahiivaolut, jossa on runsas hedelmäisen mausteinen aromi sekä tummaksi paahdettujen maltaiden täyteläinen maku.”

Pääsiäisvalikoimaan saapuneen Grand Cru Brune Paquesin (ja American Imperial Porterin) myötä Stadin Panimon makuja löytyy Alkon valikoimista kaikkiaan yhdeksän tuotteen voimin. Rajallinen hyllytila ja lähtökohtaisesti oluita halveksuva yhtiömuoto huomioon ottaen puhutaan jo jonkinasteisesta urotyöstä kotimaisten pienpanimoiden näkökulmasta katsottuna. Huhujen mukaan Paquesille ei ole juurikaan tekemistä toissa kesänä markkinoilla olleen Grand Cru Bruinin kanssa – ainakin mausteita on vahvahkoon belgiin lisätty korianterin siementen, lakritsijuuren sekä pomeranssin kuoren muodossa. Itse olen mieltänyt StaPan erityisesti jenkkihekuman ilosanoman levittäjäksi ja hyvin toimivaksi sellaiseksi, joten on kutkuttavaa nähdä kuinka belgimäisemmät maut sen sammioihin taipuvat.

Stadin Grand Cru Brune Paques

Kauniin kastanjainen, ruskea ja tasaisen läpitunkematon, hitaannäköinen olut. Vaahtokin on kaunis, mutta melko nopeasti katoava. Tuoksu on tumman hedelmäinen, kevyemmin leipäisen maltainen ja hieman paahtuneen siirappinen. Syvän pehmeyden verhoa raottaa hieman raaka yrtin ja appelsiinin sivallus, joka ei kuitenkaan pintaa syvemmälle iske. Kevyelti mausteenomaista kuivuutta sekä punertavaa marjaisuutta.

Maultaan tuoksua kulmikkaampi, ehkä hieman raa’ankin oloinen, mutta kohtalaisen toimiva kuitenkin. Tummaaa, kevyelti kuivunutta hedelmää, hienoisesti paahtuneen karamellista leipäisyyttä – ehkä myös keksistä tuntua. Pähkinää, mausteista kuivuutta sekä sitrusyrttisen hapanta purevuutta, joka tarraa kitalakeen maun lopulla. Pienen pyörittelyn jälkeen löytyy myös lakritsia, samoin kuin punaviinimäistä marjaisuuttakin. 

Loppua kohden kuivuva, happamahkon kautta purevaan taittuvan lopetuksen omaava kokonaisuus soljuvalla suutuntumalla. Hieman alkoholin lämpöä havaittavissa…

Tuomio: Hieman tasapainoton, muutamia kysymysmerkkejä jättävä, turhan terävästi lämmittävä belgiale. Lajissaan keskinkertainen, ihan juotava olut jolta toivoisi enemmän annettavaa. 

Pisteet: 32/50