Hämäläinen road trip: Rönnvik, Lepaa, Tuulos ja Keinuhonka

Käytin joulun välipäivät tehokkaasti hyväkseni ja lähdin pienelle päiväretkelle Hämeeseen. Kotimaan matkailu on jostain syystä aliarvostettu taiteenlaji, joka jälleen kerran osoitti mahdollisuutensa ja kiehtovan monipuolisuutensa. Tokihan se tosiasia, että tämänkin matkan pääkohteina toimi erilaiset navetta- ja tallirakennukset saattaa kuulostaa hieman epäromanttiselta, mutta kauheushan tunnetusti asustaa ihmettelijänsä korvien välissä. Kiertoajelu toimi osana hektisen kirjaprojektini kenttätyötä ja kohteiden joulutauosta huolimatta olin saanut sovittua muutaman jutustelutuokion matkan varrelle… Säähän oli jo perinteeksi muodostuneen harmaa, joskin tällä kertaa orastavan talvinen.

Kurkistin Rönnvikin takatiloihin...

Matkan ensimmäinen etappi oli Rönnvikin viinitila Laitikkalan Makukylässä Pälkäneellä, jonne löysin aiemminkin tutuksi tulleen maisemareitin myötä. Kangasalan läpi ei näköjään voi ajaa eksymättä… Tilan emäntä Eila Rönni otti minut vastaan ja esitteli tilan toimintaa, sen tuotteita ja historiaa. Vanha hevostalli on muuntautunut tilavaksi kahvioksi ja tilausravintolaksi, vuonna 1902 rakennetun sikalan toimiessa idyllisen viinipuodin kotipaikkana ja viinehtimön sisäänkäyntinä. Julkisivua verhoava, lehtensä jo varistanut villiviini mahtaa olla komea näky kesän vehreydessään ja syksyn punahehkussaan…

Rönnvikissä on viljelty herukoita 80-luvun alkupuoliskolta lähtien, mikä näkyy myös tilan viinitarjonnassa. Laajaan valikoimaan mahtuu kuitenkin myös mm. suosittu raparperiviini Kamreerin Vaalea, kotimainen rypäleviini Rönnvikin Onni sekä puolikuiva Karviaisviini Egil. Kulunut vuosi oli Rönnvikille menestyksekäs sillä sen tuotteet kahmivat neljä pääpalkintoa kuudesta Vuoden Tilaviini –kilpailuissa. Kierroksella käytiin läpi shampanjamenetelmällä valmistettavien kuohuviinien tuotantoa, tutkittiin tilan tislauslaitteistoa ja kurkistettiin Rönnvikissä vuokralla olevan Olutpajan panimotiloihin. Tilan ”oman” oluen saaminen samassa rakennuksessa toimivaan viinipuotiin on kuulemma kuulunut kaikkein vaikeimpiin operaatioihin mitä alkoholin kanssa vastaan on tullut. Alle 4,7% olut kun vaatii elintarvikekioskin, jollaisessa viiniä ei luonnollisestikaan saa myydä… Näppärää sanon minä.

Vanhan sikalan tiloissa toimii mm. viinipuoti.

Vuokralaispanimon oluiden saanti viinien rinnalle ei ollut ihan yksiselitteinen tarina.

Laitikkalasta matka jatkui Hämeenlinnan suuntaan, vain parinkymmenen kilometrin päässä toimivalle Lepaan viinitilalle. Eli hienovaraisena vihjeenä: Helsinki-Tampere –valtatieltä erkanevan 57:n varrelta löytyy käytännössä kaksi, lähes vierekkäin olevaa viinitilaa.

Lepaata voidaan pitää eräänlaisena kotimaisten viinitilojen kantaäitinä, sillä valtaosa viinintuottajista on saanut oppinsa sen kuvankauniissa kartanoympäristössä. Lepaan viinitila on osa HAMKin koulutusverkkoa ja toimii marja- ja hedelmäpohjaisten alkoholituotteiden valmistuksen ohella tilaviinialan koulutus- ja tutkimuslaitoksena. On myös hyvin todennäköistä, että aiemmin Mustialassa järjestetty pienpanimokoulutus siirtyy lähitulevaisuudessa osaksi Lepaan koulutustarjontaa. Siinä missä Rönnvikin sydän ja sielu löytyi sikalan ja tallirakennuksen uumenista, toimii Lepaan viinitila 1933 rakennetussa kivinavetassa.

Vanhan navetan päätyä...

ja viinikellaria...

Lepaan komea kartanorakennus palvelee mm. juhlapaikkana

Talvisen omenatarhan takaa siintää jyhkeä kampusrakennus.

Eva Palotie ja Taru Silpola kertoivat kattavasti tilan toiminnasta ja esittelivät siinä samalla tuotantorakennuksen aina  sukelluskellomaisesta tislauslaitteistosta matalakattoiseen viinikellariin. Navetan yläkerrasta löytyy puutarhamuseo ja sen pihapiirissä toimii uniikkejä käsitöitä myyvä savipaja.

Viereisen ammattiopiston puutarhassa kasvatetaan yli neljääkymmentä omenalajiketta, jotka yhdessä herukkapensaiden kanssa toimivat viinitilan pääasiallisena raaka-aineiden lähteenä. Laajaan tuotevalikoimaan kuuluu myös runsas kirjo tilaviinejä, kuohuvia ja tisleitä sekä luonnollisesti omenasiideriä. Yhtenä erikoisuutena Lepaalla valmistetaan hillamaisia aromeita mieleen tuovaa ruusukvittenlikööriä, jonka raaka-aineesta kuulin nyt ensikerran. Matkailu todistetusti avartaa…

Oman tilamyymälän ja viinibaarin lisäksi paikan päälle kannattaa kurvata jo pelkän ympäristön vuoksi. Viereinen, jo yli sadan vuoden ajan puutarha-alan ammattiliaisten koulutusympäristönä toiminut kampusalue on kokemisen arvoinen paikka upeine puutarhoineen ja omenapuurivistöineen, mutta myös sen keltasävyinen rakennuskanta miellyttää syvästi insinöörin silmää. Lepaa on aikanaan ollut Hämeen suurin maatila, jonka maiden kerrotaan ulottuneen lähes Tampereelle saakka. Sen kirjoitettu historia juontaa aina 1400-luvulle, mutta tiettävästi paikalla on ollut toimintaa pakana-aikaan jo 800-luvulla. Lisää infoa paikan taustoista ja puutarhan kehittymisestä lyötyy HAMKin omilta kotisivuilta.

Pimeässä hohkava merkki kutsuu luokseen...

Illan jo hämärtyessä oli kotimatkan vuoro. Hämeen kierrosta ei luonnollisesti voi suorittaa kunnialla ilman sahtia eli seuraavaksi auton nokka kääntyi kohti Tuulosta. Lammin Sahdin sivupiste toimii Kauppakeskus Tuulosessa, jossa etsivä löytää tarvitsemansa Kotipizzan kylmäkaapista. Kääriäisen Pekka lanseerasi hiljattain sahtinsa uudenlaisessa, viinipuolelta tutussa hanapakkauksessa, joka kätevyytensä puolesta valikoitui tällä kertaa kotiinviemiseksi. Hyllyssä oli myös Bryggeri Helsingin ja Saimaan Juomatehtaan tuotteita, joista nappasin kassin täytteeksi Bryggerin valmistaman Tuulonen-olut English Style Pale Alen, jonka on valmistuttanut Hanssin-Jukka Perinneyhdistys ry. Tikkakoskelta Tuuloseen esille tuotua konevanhusta ei tuohon aikaan enää päässyt vierestä ihmettelemään, mutta kurkistelin komeasti entisöityä lentokonetta julkisivun suuren lasiseinän läpi.

Sipen Saluunasta löytyy sahdin lisäksi myös muita mallasjuomia...

Uuden karhea pakkausmuoto lähti heti testiin...

Tuulosen pikavisiitin jälkeen suuntasin kulkuni jo kohti pohjoista, jossa pitkään päivään mahtui vielä yksi navettakäynti. Auttoisten kylällä toimiva Keinuhongan nautatila on sosiaalisen median kautta vaikuttanut pysähtymisen arvoiselta paikalta, joten otin sen mukaan matkasuunnitelmani bonusrastiksi. Se sattui muutoinkin sopivasti suoraan reittini varrelle… Odotin paikan päällä pienen lihapuodin ja kioskin tapaista tilamyymälää, mutta yllätyin erittäin positiivisesti astuessani sisään kauniisti entisöityyn navettarakennukseen. Kaksikerroksisen rakennuksen alakerta oli pyhitetty sisustus- ja vaatepuodin sekä tunnelmallisen kahvilan käyttöön. Vintille rakennetussa yläkerrassa oli tarjolla oman tilan naudanlihaa, mutta myös lähituottajien antimia suklaasta jauhoihin ja jäätelöstä pienpanimo-oluisiin. Jyväskyläläisväriä näkyi T*BBQ:n maustesekoitusten muodossa.

Yläkerrasta löytyy pienpanimo-oluita...

Vintti on entisöity taidokkaasti...

Alakerran vanha karjakeittiö hehkuu lämpöä...

Uuden vuoden pihvilihojen lisäksi mukaan lähti kilon verran tilan jauhelihaa, Luopioisissa toimivan Sarkasen tilan jäätelöä sekä Keinuhongan ”omaa” Sonni-olutta. Sonni-olut on Vakka-Suomen Panimon valmistama etikettiolut, joka on samaa tavaraa kuin panimon oman vakiovalikoiman Prykmestar Pils. Tarjolla oli myös erinäisiä oluita ja siidereitä VASPilta ja Pihamaan Panimolta, joita tarjoiltiin myös alakerran kahviossa. Hyvä päätös antoisalle päivälle ja ehdottomasti kannatettava pysähdyspaikka jatkossakin.

Yleisesti Tampereen ja Lahden välinen maaseutu vaikuttaa erittäin vireältä ja palvelurikkaalta alueelta. Muhkeat kivirakennukset ja maalaiskartanot tuovat maisemaan silmää miellyttävää lisäarvoa ja mutkaisia pikkuteitä ajettaessa tuntuu, että jokaisesta notkosta löytyy kyltti joka opastaa erinäisten maaseutumatkailupalveluiden tai nähtävyyksien äärelle. Siitäpä tärppiä kesäretkille, jolloin ympäristö näyttää entistä monipuolisemmat kasvot…

J-P

Tässä vielä karttalinkit reitin kohteisiin:

Rönnvikin viinitila

Hämeenlinnantie 270,36660 Laitikkala

ronnvik.com

Lepaan viinitila

Viinitilantie 12,14610 Lepaa

hamk.fi/lepaa

Lammin Sahti / Kauppakeskus Tuulonen

Tuulosentie 1,14810 Tuulos

sahti.fi

Keinuhongan tila
Keinuhongantie 54,17610 Auttoinen

keinuhonka.fi

Olutpaja Talviolut

• Tyyli: Porter
• Alk.%: 4,2
• Panimo: Olutpaja, Laitikkala, Suomi

Talvisia makuja portterin muodossa… Olutpajan neljäs olut testissä näin talven tulon kunniaksi ja ihan pätevää tekemistähän Rönnvikin viinitilan maltaisemmalta puolelta tuntuu järjestään tulevan. Hiemanhan tässä jo alkaa odottelemaan maitokauppavahvuutta ryhdikkäämpiä makuja, mutta niitäkin lienee luvassa jahka panimolle ikää muutamaa kuukautta enemmän ehtii kertymään. Harrastaja on tänä päivänä vain kovin malttamaton…

Olutpaja Talviolut

Varsin tumma, colaisen ruskea olut kohtalaisen runsaalla vaahdolla. Tuoksu on paahteisen maltainen, ohuelti leipäinen ja mukavan suklainen. Hienoista kahvista happamuutta, kevyttä nahkeutta. Paahtunut aromimaailma on myös osin palaneen rajamailla seikkailevaa, omaan nenään mieluisaa joskin melko kuivaa.

Maussa edelleen runsasta, paahtunutta maltaisuutta, tuoksua kevyempää leipäisyyttä ja hyvä annos melko kuivaa suklaisuutta. Hienoisen palanutta, hiiltynyttä aromia, kevyttä kahvin kitkeryyttäkin… Rungoltaan odotetusti hieman kepeä, silti saappaansa hyvin täyttävä. Ihan tasapainoinen kokonaisuus kaiken kaikkiaan.

Tuomio: Maistuva, rehentelemätön ja brittihenkinen talviolut ilman sudenkuoppia. Paahteinen, hienoisen kuiva ja suklainen lasintäyttäjä. Pieni pehmeys tekisi silti terää…

Pisteet: 33/50

 

Rönnvikin Vaalea

• Tyyli: Kölsch
• Alk.%: 4,2
• Panimo: Olutpaja, Laitikkala, Suomi

Rönnvikin Viinitilalle pitkän odotuksen jälkeen valmistunut Olutpaja tosiaan julkaisi kesän mittaan kaksi ensimmäistä oluttaan, joista tummempaa altbieriä ehdinkin tuossa jo maistelemaan. Nyt alkaneen (lyhyen) loman kunniaksi yllemme saapuivat normisyyskuuta kesäisemmät kelit ja sehän passasi mainiosti yhteen suunnitellun pihan mylläysprojektin kanssa. Tokihan lapion varressa heiluessa janokin pääsee yllättämään ja raskaan rupeaman jälkeen olikin olut paikallaan. Olutpajan ensimmäinen olut, kesäkuun puolivälin korvilla myyntiin tullut Rönnvikin Vaalea on tyyliltään kölschiä ja valikoitui muitta mutkitta kumppaniksi hämärtyvän syysillan ensivalssiin. 

Hartaasti valmistellun panimon ensitahdit...

Kullan keltainen, tuhtia vaahtoa runsaasti muodostava olut. Ihan komia on. Tuoksultaan alkuun varsin neutraali, hieman tylsäkin. Melko nopeasti vaalean puhuvan, kevyen maltaisuuden joukosta nousee kuitenkin miellyttävä, kukkaista ruohon aromia henkivä, hivenen sitruksinenkin yleistunnelma. Jonkin verran makeuttakin löytyy... Paletti on edelleen suht mieto, silti piristävä ja hyvin kutsuvakin. Pidän.

Mausta huokuu hyvä tasapainoisuus... Vaalea maltaisuus on tuntumaltaan miellyttävän pehmyttä, maultaan varsin neutraalia. Vastapainona sillä on pirteä, mielestäni kivastikin purevaa terävyyttä pakettiin tuova kukkaista sekä kevyen ruohoista tuntua yhdistävä kombo. Lisäksi lopussa tirisevää sitruksen vivahdetta, taustalla ehkä kevyttä hedelmäisyyttäkin. Raikas, tasapainoinen ja virkeä olut.

Tuomio: Hyviä perusmakuja erittäin onnistuneen tasapainon omaavansa paketissa. Kesän pihatalkoiden ehdoton työväline, joka ei hellesäässäkään varmasti hyytyisi. Itseäni olut puhuttelee, joskaan suuria erikoisuuksia tarjolla ei olekaan. Yksinkertainen on kaunista, kunhan se vain viimeistellään hyvin.

Pisteet: 35/50

Rönnvikin Tumma

• Tyyli: Altbier
• Alk.%: 4,2
• Panimo: Olutpaja, Laitikkala, Suomi

Pienpanimoiden uutta tarjontaa...

Rönnvikin Viinitila on tunnettu tilaviineistään ja se onkin suosittu ympärivuotinen matkailukohde hämäläisessä maalaismaisemassa Laitikkalan taajamassa Pälkäneellä. Makukyläksi itseään tituleeraava tienoo tarjoaakin matkalaiselle laajan kattauksen maaseudun antimia, sillä viinituotannon lisäksi tarjolla on paikallisen juustolan taidonnäytteitä, lihaisia nautintoja kuin myös leipomuksia sekä erinäisiä luonnonantimia. Tarjontakenttä laajeni tämän kesän aikana maltaisiin makumatkoihin, kun Rönnvikin tilan hartaudella kypsytelty panimohanke sai pitkän, monivuotisen perustusrupeamansa päätökseen. Ensimmäiset oluet ovat jo levinneet hiljalleen jakeluun ja näinpä niitä löytyy jo Jyväskylänkin olutvalikoimista. Länsiväylän hyllystä tuli viikonloppuna poimittua panimon avauskaksikko: Rönnvikin Tumma ja Vaalea!

Olutpaja-nimeä virallisemmin totteleva panimo aloitti tuotantonsa maltillisilla perusoluilla, jotka panimon sydämenä toimivan Timo Jukan mukaan ”mahdollisimman moni tunnistaa oluiksi”. Kaksi ensiolutta onkin yhdistetty vahvasti saksalaisiin oluttyyleihin kölsch ja altbier, jotka perinteisesti tarjoilevat kuluttajille hyviä perusmakuja. Tuotanto alkoi tarkoituksenmukaisesti vaalealla kölschillä:

”Halusimme aloittaa vaalealla mahdollisimman miedolla, koska sillä pystyy katsomaan prosessin, kuten keittohuoneen toiminnot, humaloinnit, käymisaromit jne.”

Pitkäksi venähtänyt projektin aloittaminen voi kieliä monista asioista, mutta Olutpajan kohdalla pääsyyksi voitaneen listata intohimoinen suhtautuminen laatuun, toimivuuteen sekä prosessin luotettavuuteen. Oikeanlaista panimolaitteistoa etsittiinkin syvällä hartaudella… Harvalla panimoyrittäjällä, tai yleensäkään minkään alan yrittäjällä Suomenmaassa on rahoitus valmiina lähes viisi vuotta ennen toiminnan virallista aloitusta, mutta Pälkäneellä talouspuoli on ollut niin sanotusti kondiksessa jo pitkän aikaa – lieneekin osakkaille suuri helpotus päästä vihdoin käsiksi sijoitustensa makuun. Kuten Reittausblogi jo Suomalaiset Pienpanimot-kirjasta ehti kaivelemaan, ei Rönnvikin tilalle mehumaijalla olutta lähdetty keittelemään. Tuotantomäärissä kehutaan päästävän Malmgårdin Panimon kokoluokkaan eli ihan hyvän kokoisesta pienpanimosta on sillä mittapuulla kyse. Puolen litran pulloilla olikin kaupan hyllyssä hintaa siinä kolmen ja puolen euron kieppurassa (tarkkaa summaa en muista, mutta reilusti alle neljän euron mentiin), eli koolla on väliä ainakin jos hintaa halutaan painaa maltilliseksi.

Siniset etiketit huokuvat pelkistettyä yksinkertaisuutta, mikä pätenee pullojen sisältöön varsin hyvänä vertauksena. Rönnvik-sarjan oluet tulevat jatkossakin olemaan rehtejä, yksinkertaisia perusoluita jotka tarjoilevat laadukkaita ja tasapainoisia makuelämyksiä, joissa puhtaus ja työnjälki puhuvat puolestaan. Odotettavissa on kuitenkin myös Olutpajan nimeä kantava, rohkeampi olutsarja jonka ensimmäiseksi olueksi Timo Jukka mainitsee American Pale Alen. Punaetikettisiä oluita odottelenkin mielenkiinnolla, mutta se ei himmennä näiden altin ja kölschin asemaa mielenkiintoisina uutuuksina. Rönnvikin Tumma avasi pelin viikonlopun rauhaisassa illassa uunipunajuurten ja maalaisbrien seuralaisena, Vaalean vuoro tulee olemaan lähiaikoina…

Rönnvikin Tumma

Todella kaunis, punertavaa kajoa lävitseen päästävä tummahko, pähkinäisen ruskea ja syksyinen olut. Tuoksultaan se on hillitty, mallaspainotteinen ja pehmeähkö. Keskitumma maltaisuus on leipäistä, hivenen makeaakin. Seuranaan sillä on kevyttä luumuisuutta, ehkä puutarhurin marjojakin. Ei hassumpi.

Maultaan edelleen maltillinen, miellyttävän maltainen ja tasapainoinen. Runsaasti hieman tummaa, limppuista mallasta, rusinaista, luumun makeutta sekä hentoa, piristävää yrttistä katkeroa joka vaikuttaa etenkin loppumaun puolella. Kevyttä puumaisuutta, hentoa pähkinää sekä varsin minimalistista paahteen tuntua. Tuntumaltaan keskirunsas, ehkä aavistuksen kevyt lähinnä hiilihappojen määrästä johtuen.

Tuomio: Tasapainoinen, maistuvan maltainen ja perusvirheetön kokonaisuus. Yleisilmeeltään melko hillitty, silti vakuuttavan oloinen ja maistuva olut. Laatua, joka sopii niin ruokapöytään kuin vähän kiireettömämpiinkin nautinnon hetkiin, joissa keveydellä on jalansijaa.

Pisteet: 34/50