Teerenpeli Kellariolut N02 Imperial Stout

Teerenpeli Kellariolut N02 Imperial Stout

• Tyyli: Imperial Stout
• Alk.%: 10,0
• Panimo: Teerenpeli, Lahti, Suomi

Teerenpelin Kellariolut-sarjan kaksi ensimmäistä osaa tuli haettua loppuvuodesta suoraan panimon omasta kaupasta. Joulun tiimellyksessä maisteltu No1 Luostari osoittautui varsin toimivaksi belgivedoksi, mutta sitäkin paremmin maaliinsa osui saagan kakkososana tunnettu No2 Imperial Stout. Kymppipinnainen, panimopuodissa hitusen yli kolme euroa potulta kustantanut, hitaasti hupeneva nautiskeluolut omaa melkolailla täydellisen hinta/laatu -suhteen. Se ei välttämättä aivan sinne paksuimpien ja suurimpien lajiedustajien joukkoon kurkottele, mutta kattaa varmaotteisen, paahteen ja intensiivisen makumaailman kolottelua erittäin hienosti – useamman pullon kotivara onkin osoittautunut jo varsin toimivaksi ratkaisuksi.

Olut on valmistettu kohtalaisen laajaa mallaskirjoa käyttäen. Kymmenen maltaan liitto vaatii taakseen viisitoistatuntisen keittorupeaman, mikä takaa varsin laajan ja syvälle luotaavan makukirjon. Olutta on kypsytelty puolisen vuotta ennen sen hyllyyn nostamista, joten ihan sieltä hätäisimmästä ja vähiten panimoresursseja kuluttavasta tuotteesta ei ole kysymys. Siksi tuo alhainen hintakin kummastutti ja vähän myös omatuntoakin santsihapuilun lomassa soimaili.

Joulun jälkeen tehty ensimaisto, joka arvioksikin päätyi, tarjosi vielä vähän yliterävän ja nuoruuden intoa tihkuneen, joskin runsaan ja suurimakuisen kokemuksen. Tuntuman runsaus ja tasapaino pysyivät kyllä matkassa, mutta levottomuuden pystyi silti aistimaan. Tein helmikuussa yhden ”seurantamaistelun” ja pääsin todistamaan odottamaani (ja kaipaamaani) tasoittumista, makujen ja syvyyksien toimivaa yhteenhitsautumista sekä yleistä ajan mukanaan tuomaa tasapainottumista. Ei olisi lainkaan hassumpi asia, mikäli vastaavanlainen imppi saataisiin vähän vakiompanakin markkinoille.

Oluen speksit ovat seuraavanlaiset:

Maltaat

Pilsner, Pale ale, Dark wheat, Dark ale, Dextrin malt, Caramel 100, Caramel 300, Chocolate light, Chocolate wheat, Carafa Special III

---

Humala

Mosaic

---

Väri

200 EBC

---

Katkerot

60 EBU

Teerenpeli Kellariolut N02 Imperial Stout

Varsin musta, ruskean ja kevyen vaahdon nostava olut. Tuoksu on paahtuneen maltainen, suklainen ja hieman lakritsinen. Humalointiin tuntuu, mutta maltaat edellä tuoksutellaan.

Maku on niinikään paahtunut, tumman suklainen ja limppuinen, paikoin mämmiäkin kevyesti antava. Mukaan mahtuu myös lakritsia ja lopun kohtalaisen napakkaa katkeruuttakin. Makujen runsaus puhuttelee, mutta suutuntuma ja yleinen muhkeus ei pääse tarrautumaan kunnolla aloilleen oikein missään vaiheessa. Lämpö toki auttaa asiaa, mutta tuo mukanaan myös makeutta.

Huulet tahmaantuvat ja paahtunut siirappi voitelee jälkimaussa maltaisia makuja. Maun voima on tosiaan hieman koholla syvyyteen nähden, mikä terävöittää lopputulemaa hieman liiaksi, kunnes syventyy siirappisuuden kasvun myötä. Lopputulema on kokonaisuudessaan kuitenkin varsin hyvä, muttei lajin kärkeä hätistelevä.

Uusintamaiston mietteet:

Kuten jo alustuksessa totesin, tekee aika tälle hyvää – sen voin näin jälkiviisaana lisämaiston perusteella itsekin jo todeta. Suutuntuma ja yleinen syvyys on alkanut saamaan jo hienosti jalansijaa samalla, kun maun ehkä se intensiivisin ja levottomin kärki on jo laventunut, pehmennyt ja muuttunut terävyydestä monipuolisuutta lisääväksi vivahteikkuudeksi. Suklaisuus korostuu nyt leivosmaisena, brownievivahteisena elementtinä, paahteisuus tarjoilee kahvisen kutsuvaa särmää ja limppuakin on, mutta makeutta ei kaivattua enempää. Selkeää kehitystä jo lyhyessä ajassa.

Joulukuun ensimaiston pisteet: 38/50

Helmikuun toisinnon pisteet: 40/50