Vierailu Teerenpelin panimopuotiin

Teerenpelin panimokaupassa on asiaankuuluvaa sisustusta ihan omasta takaa ja osa siitä muistuttaa myös yrityksen tislaustoiminnasta.

Lahtelainen Teerenpeli on yksi Suomen vanhimmista, edelleen toimivista pienpanimoista. Lotilan teollisuusalueella majaansa pitävät teerenepelit ovat avanneet panimon yhteyteen myös oman olutpuodin, jonka antia lähdin edellisellä Lahden käynnilläni tarkastamaan.

Panimolle löytäminen meinasi olla näin ulkopaikkakuntalaisena vähän hakusessa, sillä mitään vinkkiä antavaa kylttiä kun ei Liimaajankadun liittymässä panimon suuntaan ole. Onneksi pohjatyötä oli tullut tehtyä kartan äärellä jo vähän etukäteen. Perille siis päästiin ilman harha-askelta, jollei sellaiseksi lasketa panimon pihaan pölähtämistä.

Panimomyymälä näet sijaitsee viereisellä tontilla, panimosta erillään olevasta rakennuksessa, jonka pihaporttiin kiinnitetyn infotaulun onnistuin jollain tapaa ohittamaan. Paikan päälle halajavien kannattaa tarkistaa aukioloajat ja muut infot Teerenpelin kotisivuilta, mistä tuon tarkan osoitteenkin löytää:

Teerenpelin panimomyymälän kotisivu

Pakkaamon, toimistojen ja varaston yhteyteen rakennettu myymälä on varsin tilava ja avoin. Tarjolla on kaupoistakin hyvin löytyvien perustuotteiden lisäksi vaihteleva valikoima erikoiseriä, eikä hinnoittelu aiheuta kuluttajalle päänvaivaa. Perustuotteet irtoavat mukaan sopuhintaan 2,50-2,70€/plo, eikä esimerkiksi savuisesta Julmajuhostakaan kuriteta lompakkoa kuin kolmen euron muodollisella maksusuorituksella.

Joulutunnelmaa kaupalla.

Lukittu viskikaappi.

Julmajuho oli tällä kertaa valitettavasti loppu, mikä hieman harmistutti, sillä sitä olisi kelvannut hamstrata talteen useampikin pullo talvea vasten. Iloinen yllätys oli kuitenkin panimon Kellariolut-sarjaan kuuluvan N01 Luostari -belgioluen ja jyhkeän N02 Imperial Stoutin löytyminen kylmäkaapista. Hintaa ensimmäiselle kertyi tasan kolme euroa, eikä kymppipinnainen Imppikään kustantanut kuin 3,60€ pullolta. ”No ette te näistä paljoa pyydä”, totesin ääneen kassallakin, kun paperikassillisen tätä kaksikkoa mukaani pakkasin.

Olen muuten jostain syystä ollut siinä uskossa, että Teerenpelinkin vuosituotanto olisi jo yli tuon maagisen 500 000-litran rajan, mutta erheellinen mielleyhtymä selittynee panimon pitkällä iällä ja tuotteiden hyvällä näkyvyydellä sekä seitsemän kaupunkia käsittävällä ravintolaketjulla.

Panimokaupan yhteydessä ei ole anniskelua, vaikka näin ensin ajattelin nähtyäni tilaa jakavat baaripenkit ja hanarivistön. Rekvisiittana ja henkilökunnan koulutustilana toimiva kalusto on kuuleman mukaan jostain baarirempasta jäänyttä vanhaa sisustusta, joka kieltämättä olisi kutsunut istumaan huurteisen äärelle. Sijainti ehkä vähän hankaloittaisi taproomin järkevää pyörittämistä, mutta kenties aika tulee vielä joskus valmiiksi siihenkin.

Myymälän yleiskalusto on aika perinteinen panimomyymälän malli, joskin tilavuus ja vitriinissä komeilevat Teerenpeli-viskit vähän pesäeroa luovatkin: pari tynnyriä, kirjallisuutta ja oheistuotteita, kuten panimon paitoja ja laseja. Ei mitään ylimääräistä tai rönsyävää, kun niitä ryynejä tai säilykkeitä ei enää tänä päivänä hyllyihin tarvita seisomaan.

Kirjoista ja visiitistä tulikin mieleen, että Mikko Salmen Viskiä ja Teetenpeliä -kirja oli itselläni vielä avaamatta ja opus tulikin kahlattua läpi heti seuraavana iltana. Suosittelen siihen tutustumista muillekin, se paljastaa aika hyvin, millaiselta pohjalta ja intohimolta koko yrityksen toiminta lähtee.

Innostava käynti kaiken kaikkiaan ja toivon mukaan myös paikallisväestö löytää puodille hyvin.

Nämä kiinnosti eniten, eikä ollut hinnalla pilattu. Kellarioluita päätyi Olutkellarinkin kellariin useampia.

Baari on vain rekvisiittaa eli Lotilankadulta ei virallista taproomia löydy.