Cool Head x Two Tribes Sour Seas & Sweethearts

Cool Head x Two Tribes Sour Seas & Sweethearts

• Tyyli: Sour Ale
• Alk.%: 5,5
• Panimot: Cool Head Brew, Tuusulu, Suomi / Two Tribes Brewing, Lontoo, Englanti

Oma sour-kiintiö on tosiaan ollut hetkittäin aikalailla tapissaan, joskin muutamia hapanoluita tulee silti silloin tällöin maisteltua. Ei samaan tahtiin kuin männäkesinä, mutta epäsäännöllisen säännöllisesti kumminkin. Seppälän Citymarkettiin oli rantautunut useampikin Cool Headin sour-purkki, joista tämä Nordic Souriksikin kutsuttu Sour Seas & Sweethearts –kollabo kuulosti jännimmältä.

Mukana menossa on lontoolainen Two Tribes ja pohjolan mystiikasta vastaa oluen valmistuksessa käytetyt tyrnimarjat. Mangopyreen ja pohjolan maisemien yhteenliittymää en oikein hahmottanut, mutta hienon parin se luontaisen kirpeälle tyrnille kuitenkin antoi. Ja sävytkin käy kivasti yhteen. Eli ei takerruta siihen sen enempiä, koska homma toimii ja hyvä niin. Meni kotisohvalla pieneksi väännöksi, että kumpiko tämän lopulta saa napaansa hörppiä, kun lähtökohtaisesti hapanoluita vierastava avovaimokin innostui makukombosta.

Sweeet and sour, is there a better combination. Perhaps two awesome breweries making a collaboration. Good people of Two Tribes from London came and brewed this double fruited Nordic Sour with us,  Loaded with sweet, sweet mango and oh so sour Nordic sea buckthorn. So set your sails and head out to sour seas or stay at the beach enjoy the sweet life.

Cool Head x Two Tribes Sour Seas & Sweethearts

Multivitamiinihedelmämehulta näyttävä, käytännössä vaahdoton ja syvän keltainen olut menisi ulkonäkönsä puolesta vähän terveellisemmästäkin aamiaisvirvokkeesta. Kukaan ei taatusti epäilisi mitään.

Hivenen happamasta tuoksusta käy kupletin juoni nopeasti ilmi: happamuus ei ole vallattoman voimakasta, jossei tyrnin ominaisnasevuutta ja kirpeyttä sitten laskea. Itse siitä pidän, joten tämähän vaikuttaa hienolta. Yksistään tyrni ei kuitenkaan rellestele, vaan paksu mangomehukkuus tasapainottaa tunnelmaa hedelmäisempään suuntaan.

Makukin toimii ja on ehkä tuoksua tyrnisempikin. Mangon soseisuus käy myös paremmin ilmi ja aika hienon yhdistelmän nuo keskenään luovat. Happamuus on kohtalaista ja tuntuu kuin se tulisi kokonaan tyrnin puolelta. Lopussa happamuus saa pientä lisäpontta muualtakin ja hieno, hyvin hieno hapanoluthan tämä on.

Osuu kyllä kokonaisuutena kohdilleen, ulkonäköä ja maustamista myöten.

Pisteet: 37/50

BrewDog Hello, My Name Is Holy Moose

Kauden värejä...

• Tyyli: India Pale Ale
• Alk.%: 5,5
• Panimo: BrewDog, Ellon, Aberdeenshire, Skotlanti

BrewDogin Hello My Name Is –saagan tuorein lanseeraus kutsuu pohjoisen heimot saman lasin äärelle. Holy Moose ammentaa inspiraatiota aiemmin Suomeen, Ruotsiin, Norjaan ja Tanskaan suunnatuista HMNI-oluista ja yhdistääkin tämän rapsakan IPAn makumaailmaan Päivistä, Mette-Maritista, Sonjasta ja Ingridistä tutut marjavivahteet eli mustikan, puolukan, tyrnin ja lakan (siis hillan, ehe-ehe). Maltillisen vahvuinen (5,5%) olut on ryyditetty Citra-, Centennial-, Challenger-, Bramling Cross- ja Mosaic-humalin, joten sarjalle tyypillisesti hedelmäisen marjaisaa menoa lienee odotettavissa. Yleisesti marja-IPAt eivät ole puhutelleet hedelmämaustettujen versiointien vakuuttavuudella, mutta ehkä tämä pohjolan metsistä kerätty marjakori onnistuu kääntämään pääni…

Panimon porukka taitaa brändäyksen ja varsin hämmentävä videohan siellä Holy Moosenkin tarinaan oli tekaistu. Teollisuuslagerin terrorisoimat heimot halutaan pelastaa rajat ylittävällä, trans-nordic-IPAlla, mikä ajatuksena vaikuttaakin varsin kiehtovalta. Jahtikauteen istuva hirviotus vie ajatukset pakostakin puolukkamättäiden äärelle, aitoon mökkimaisemaan ja tottahan olut näissä olosuhteissa sitten piti testatakin…

The Holy Moose has brought about a gathering of Nordic clans; with it comes a berry IPA overflowing with tart citrus flavour.

We have created a beer to honour the people of Scandinavia and the Nordic lands. The Holy Moose led us to the key ingredients from each of these proud nations. For Denmark? Blueberries. Finland? Sea Buckthorn. In Norway, he found us Lingonberries. And Sweden, the emblematic Cloudberry. A trans-nordic mash up of our acclaimed Hello my Name is series of brews.

Trans-nordic IPA?

BrewDog Hello My Name Is Holy Moose

Hieman epäilyttävän näköinen, punertavan mehumainen, hieman rusehtava olut. Tuoksu on raikas, sitrusmaisen havuinen, karpalon marjaisa ja syyspakkasen viileä. Erikoinen kombinaatio - ei aivan vakuuta.

Maussa on sellaista päälle liimatun marjakoktailin tunnelmaa... Havuisen greippinen purevuus toimii yhdessä kevyen yrttisen raikkauden kanssa. Humalointi onkin hyvin esillä. Pääasiassa tuoreen puolukkaista, kirpeän hapanta marjaisuutta löytyy niin ikään melko runsaasti - aivan kuin joukkoon olisi isketty hyvällä kädellä puolukkamehua. Ehkä siellä sitä hillankin oranssista sävyä matkassa on, mustikka kaikuu lähinnä jälkimaun puolella.

Noh, yksittäisinä elementteinä kukin marja toimii hyvin ja on yllättävän vaivattomasti esiin poimittavissa. Varsin puhtaita makuja siis. Kokonaisuutena tarkasteltaessa ne kuitenkin osoittautuvat turhiksi lisukkeiksi ko. oluen makupaletissa eikä sekoituksesta muodostu yhtenäistä saati tasapainoista...

Tuomio: Marjaisalla lisällä ryyditetty IPA, joka toimisi paremmin ilman pohjolan metsien antimia. Marjat vain eivät IPOissa tunnu toimivan…

Pisteet:28/50

Tyrnistä happamuutta: Nøgne Ø Tindved

Tyrnisiä makuja...

• Tyyli: Sour Ale
• Alk.%: 7,0
• Panimo: Nøgne Ø (Hansa Borg), Grimstad, Norja
  

Norjalaispanimon tuotanto kerää kehuja lähes poikkeuksetta ja omaan makuun tarjontaa reunustaa tasainen laadukkuus, varmuus ja suuren makujen osaaminen. Tämän hapan alen kohdalle olin ladannut varsin suuret odotukset tai ainakin mielenkiintoni sitä kohtaan oli huomattavasti tavallista reilumpaa. 

Tindved (suom. tyrni) on pieneen 0,25 litran pulloon pakattua sour alea, jonka makumaailma on viimeistelty tyrnimarjoista puristetulla mehulla. Yhdistelmä kuulostaa kutkuttavalta ja kauniin happamalta, eikä tämän kaiken järjen mukaan voi odottaa olevan muuta kuin hekumallisen hapanta ja marjaisaa nautintoa alusta loppuun. Ja sitähän se oikeastaan olikin, hyvin pitkälti…

Nøgne Ø Tindved

Sameahko, tummahkon oranssi, oikeastaan varsin kaunis olut. Tuoksu valloittaa... Se on alkuun jopa parfyymisen aromaattinen mutta rauhoittuu ajan myötä pysyen silti varsin voimaisana. Tarjolla on todella runsasta, happaman marjaisaa tunnelmaa mielestäni varsin selkein tyrnimarjan teesein. Matkassa on hyvä annos satulaista nahkaisuutta, kevyemmin tallimaista maanläheisyyttä, hentoista mausteisuutta sekä orastavaa makeutta.

Myös maku puhuttelee. Se on tuoksua jyhkeämpi, paksumpi ja tuhdimpi, mutta kaipaisi hieman lisää syvyyttä. Tyrnisen oranssinen, hapan marjaisuus on edelleen suuressa roolissa ja toimii erittäin hyvin. Edelleen kevyttä tallia, nahkaisuutta sekä hentoa mausteyrttisyyttä. Rungosta löytyy kevyttä toffeemaista makeutta mutta se nousee esiin vasta oluen ollessa reilummin lämmennyttä...

Tuomio: Reilun tyrninen, runsaan hapan ja puhutteleva sour ale Norjasta. Tyrni toimii tämänkaltaisessa oluessa todella hyvin luontaisen happamuutensa ansiosta. Hienoista lisäpotkua syvyyteen jään kaipaamaan...

Pisteet: 38/50

BrewDog Hello My Name Is Päivi

• Tyyli: Imperial / Double IPA
• Alk.%: 8,2
• Panimo: BrewDog, Ellon, Aberdeenshire, Skotlanti

BrewDog Hello My Name Is Päivi

”Hello my name is Päivi. I will slay your tastebuds with tart, sharp sea buckthorn. I’ll take a 7-string axe to your palate with a chariot of hardcore hops. I will haunt your dreams with rich, toffee malt and impale your heart on a dagger of 6 row barley. Finland, we salute you.”

Näin meille esittäytyy skottipanimo BrewDogin (voitasiinko sanoa) kauan odotettu “Suomi-olut”, Hello my name is-sarjaa jatkava Päivi. Muut pohjoismaat ovat jo omansa saaneet ja ehdittiinpä välissä kohua herättämään myös itärajan takaisessa valtakunnassa. Sinällään jännää, että olutsarja karttoi Suomea näinkin pitkään, sillä käsittääkseni koko Skandinavia on panimolle melko vahvaa markkina-aluetta eikä Suomen pitäisi kovinkaan suurissa määrin naapureilleen hävitä suosion suhteen. Keväällä kuitenkin odotus palkittiin ja kansalaisilta tiedusteltiin oluelle nimeä. Pyhää Päiviä ehdotin itsekin ja mielestäni itseoikeutettu nimiehdotus vei loppu viimein pisimmän korren. Vaikkei sitä suoraan myönnetäkään, viitannee oluen nimi rakkaaseen sisäministeriimme, jota itsekin lämpimästi ajattelin äänestystä tehdessäni. Sensuuri ei kuitenkaan kielto-orientoituneesta kohteestaan huolimatta ehtinyt iskemään, toisinhan kävi aiemmin Norjassa, jossa hovi puuttui Mette-Marit-nimen käyttöön jostain kumman syystä. Vakavaa sakkia nuo öljyn kalastajat… Hienoisena yllätyksenä tosin tuli, että Päivi päästettiin myös Alkon valikoimiin. Vakaasti kansanterveyden asialla oleva monopoliyhtiö kuitenkin haistoi nousseen mediamyllyn perusteella rahastuksen mahdollisuuden ja kuuden euron pullohinta kertoo kaiken olennaisen…

Sarjan ideahan on yksiselitteinen: double IPAa kohdemaahan liittyvästi nimettynä ja ”tyypillisellä” marjalla maustettuna. Tyrni-arpa sattui Suomen kohdalle, joskin kanttarelli-DIPA tai nokkosvahvistettu vastaava olisivat varmasti herättäneet kiinnostusta – marjarintamalla tarjolla olisi myös ollut esimerkiksi pihlajanmarja, mustikka ja vaikkapa mesimarja. Sarjan aiemmat oluet ovat olleet hienoisia pettymyksiä, omaan makuun melkolailla turhan suoraviivaisia ja vähän heppoisesti marjoitettuja kokonaisuuksia. Päiviä on kuitenkin bodattu seitsemällä humalalajikkeella Bravo-, Challenger-, Centennial-, Citra-, Comet-, Equinox- ja Simcoe-köynnösten voimin – mallaspuolikin on kasattu kuudesta eri laadusta. Josko tällä olisi paketista saatu jämäkämmän oloinen? Se selviää vain maistamalla.

Aiheet oluen ympärillä kirvoittaisivat mieltä vaikka minkälaiseen sanailuun, mutta etiketin viisas lausahdus laannuttaa mielen kysymään vain hiljaa ”missä meidän baari viipyy?”:

”Live life with a katkero in your beer – not bitterness in your heart."

BrewDog Hello My Name Is Päivi

Väriltään Päivi on auringonlaskun oranssi, hienoista mahonkisen ruskeaa sävyä viestivä, vaalea vaahtoinen olut. Tuoksultaan melko voimakas, joskaan ei aivan niin syvä kuin olisi voinut toivoa. Greippinen katkeruus on voimaisaa, melko räväkkää ja hienoisen pihkaistakin. Jälkimainingeissa mukaan astuu hienoista, raa’ankin raikasta sivuvirettä, jonka sattuneesta syystä assosioin tyrniin – ilman reseptiikan tuntoa sekä vasta pakkasesta kaivettua tyrnirasiaa tuon aromin tarkempi määritys olisi kyllä ollut varsin hankalaa. Hieman häviävää alkoholin katkua, kohtalaisesti makeaa maltaisuutta.  Yleisesti ottaen melko suoralinjainen ja kursailematon kokonaisuus ilman suurempia rimpsuja.

Maussa valloillaan on aavistuksen raa’an greippinen katkeruus, jonka jälkipotkusta nousee tuoksussa mainittua pihkaisuuttakin. Tyrnin makua on taasen hieman hankala selkeästi osoittaa, mutta pirskahteleva happamuus, jota katkeron seasta löytyy, lienee varmin merkki sen läsnäolosta. Hieman raaka lakka tosin kävi ensimmäisenä mielessä… Sinällään oman leimansa tuo vivahde makuun toki antaa, vaikkei se yksiselitteisesti yhteen maaliin osoitakaan.

Vahvuus ei mausta saati tuntumasta oikein paista, ehkä hieno alkoholin lämpö jälkimakua kalvaa mutta yleiseltä tuntumaltaan Päivi on vähän heppoinen. Muutoinkin makujen syvyys aiheuttaa pettymyksen, tällä voimakkuudella taustatukea olisi mukava saada hieman enemmänkin. Makeahko mallasrunko sinnittelee mukana, muttei jää suuremmin mieleen.

Tuomio: Aiempien HMNI-oluiden tapaan ehkä turhankin yksioikoinen ja harmillisen arvuuttelevan marjaisuuden varaan liiaksi jätetty tapaus. Makua oluesta löytyy, mutta yksioikoisuus ja kirjon varsin ohut rintama jättävät kokonaisuuden hieman keskenkineräisen oloiseksi. Kääntöpuolelta voidaan kuitenkin kehua Päivin raikkautta ja katkeraa suoraviivaisuutta. Maistuva, ihan mukiinmenevä double IPA, joka kuuden euron pullohinnallaan on raakaa rahastusta.

Suosittelen, mutta lähinnä ”ainutkertaisen” tilaisuuden vuoksi.

Pisteet: 35/50