BrewDog Hello My Name Is Päivi

• Tyyli: Imperial / Double IPA
• Alk.%: 8,2
• Panimo: BrewDog, Ellon, Aberdeenshire, Skotlanti

BrewDog Hello My Name Is Päivi

”Hello my name is Päivi. I will slay your tastebuds with tart, sharp sea buckthorn. I’ll take a 7-string axe to your palate with a chariot of hardcore hops. I will haunt your dreams with rich, toffee malt and impale your heart on a dagger of 6 row barley. Finland, we salute you.”

Näin meille esittäytyy skottipanimo BrewDogin (voitasiinko sanoa) kauan odotettu “Suomi-olut”, Hello my name is-sarjaa jatkava Päivi. Muut pohjoismaat ovat jo omansa saaneet ja ehdittiinpä välissä kohua herättämään myös itärajan takaisessa valtakunnassa. Sinällään jännää, että olutsarja karttoi Suomea näinkin pitkään, sillä käsittääkseni koko Skandinavia on panimolle melko vahvaa markkina-aluetta eikä Suomen pitäisi kovinkaan suurissa määrin naapureilleen hävitä suosion suhteen. Keväällä kuitenkin odotus palkittiin ja kansalaisilta tiedusteltiin oluelle nimeä. Pyhää Päiviä ehdotin itsekin ja mielestäni itseoikeutettu nimiehdotus vei loppu viimein pisimmän korren. Vaikkei sitä suoraan myönnetäkään, viitannee oluen nimi rakkaaseen sisäministeriimme, jota itsekin lämpimästi ajattelin äänestystä tehdessäni. Sensuuri ei kuitenkaan kielto-orientoituneesta kohteestaan huolimatta ehtinyt iskemään, toisinhan kävi aiemmin Norjassa, jossa hovi puuttui Mette-Marit-nimen käyttöön jostain kumman syystä. Vakavaa sakkia nuo öljyn kalastajat… Hienoisena yllätyksenä tosin tuli, että Päivi päästettiin myös Alkon valikoimiin. Vakaasti kansanterveyden asialla oleva monopoliyhtiö kuitenkin haistoi nousseen mediamyllyn perusteella rahastuksen mahdollisuuden ja kuuden euron pullohinta kertoo kaiken olennaisen…

Sarjan ideahan on yksiselitteinen: double IPAa kohdemaahan liittyvästi nimettynä ja ”tyypillisellä” marjalla maustettuna. Tyrni-arpa sattui Suomen kohdalle, joskin kanttarelli-DIPA tai nokkosvahvistettu vastaava olisivat varmasti herättäneet kiinnostusta – marjarintamalla tarjolla olisi myös ollut esimerkiksi pihlajanmarja, mustikka ja vaikkapa mesimarja. Sarjan aiemmat oluet ovat olleet hienoisia pettymyksiä, omaan makuun melkolailla turhan suoraviivaisia ja vähän heppoisesti marjoitettuja kokonaisuuksia. Päiviä on kuitenkin bodattu seitsemällä humalalajikkeella Bravo-, Challenger-, Centennial-, Citra-, Comet-, Equinox- ja Simcoe-köynnösten voimin – mallaspuolikin on kasattu kuudesta eri laadusta. Josko tällä olisi paketista saatu jämäkämmän oloinen? Se selviää vain maistamalla.

Aiheet oluen ympärillä kirvoittaisivat mieltä vaikka minkälaiseen sanailuun, mutta etiketin viisas lausahdus laannuttaa mielen kysymään vain hiljaa ”missä meidän baari viipyy?”:

”Live life with a katkero in your beer – not bitterness in your heart."

BrewDog Hello My Name Is Päivi

Väriltään Päivi on auringonlaskun oranssi, hienoista mahonkisen ruskeaa sävyä viestivä, vaalea vaahtoinen olut. Tuoksultaan melko voimakas, joskaan ei aivan niin syvä kuin olisi voinut toivoa. Greippinen katkeruus on voimaisaa, melko räväkkää ja hienoisen pihkaistakin. Jälkimainingeissa mukaan astuu hienoista, raa’ankin raikasta sivuvirettä, jonka sattuneesta syystä assosioin tyrniin – ilman reseptiikan tuntoa sekä vasta pakkasesta kaivettua tyrnirasiaa tuon aromin tarkempi määritys olisi kyllä ollut varsin hankalaa. Hieman häviävää alkoholin katkua, kohtalaisesti makeaa maltaisuutta.  Yleisesti ottaen melko suoralinjainen ja kursailematon kokonaisuus ilman suurempia rimpsuja.

Maussa valloillaan on aavistuksen raa’an greippinen katkeruus, jonka jälkipotkusta nousee tuoksussa mainittua pihkaisuuttakin. Tyrnin makua on taasen hieman hankala selkeästi osoittaa, mutta pirskahteleva happamuus, jota katkeron seasta löytyy, lienee varmin merkki sen läsnäolosta. Hieman raaka lakka tosin kävi ensimmäisenä mielessä… Sinällään oman leimansa tuo vivahde makuun toki antaa, vaikkei se yksiselitteisesti yhteen maaliin osoitakaan.

Vahvuus ei mausta saati tuntumasta oikein paista, ehkä hieno alkoholin lämpö jälkimakua kalvaa mutta yleiseltä tuntumaltaan Päivi on vähän heppoinen. Muutoinkin makujen syvyys aiheuttaa pettymyksen, tällä voimakkuudella taustatukea olisi mukava saada hieman enemmänkin. Makeahko mallasrunko sinnittelee mukana, muttei jää suuremmin mieleen.

Tuomio: Aiempien HMNI-oluiden tapaan ehkä turhankin yksioikoinen ja harmillisen arvuuttelevan marjaisuuden varaan liiaksi jätetty tapaus. Makua oluesta löytyy, mutta yksioikoisuus ja kirjon varsin ohut rintama jättävät kokonaisuuden hieman keskenkineräisen oloiseksi. Kääntöpuolelta voidaan kuitenkin kehua Päivin raikkautta ja katkeraa suoraviivaisuutta. Maistuva, ihan mukiinmenevä double IPA, joka kuuden euron pullohinnallaan on raakaa rahastusta.

Suosittelen, mutta lähinnä ”ainutkertaisen” tilaisuuden vuoksi.

Pisteet: 35/50