keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Alkon Pienpanimo-oluet 2018: Tuju Export Stout N:O 2

Tuju Export Stout N:O 2

Lappeenrantalainen Tuju on vielä vähäisistä olutkosketuksista huolimatta noussut omissa kirjoissani hyvinkin kiinnostavaksi ja potentiaaliseksi panimoksi. Maistetut oluet ovat olleet varsin hyvän tasoisia ja mielenkiintoisia ja ATK:n välityksellä tapahtuvan panimostalkkauksen sekä kuultujen huhupuheiden myötä panimon touhuista on välittynyt varsin rehti, kokeilunhaluinen ja toimiva kuva.

Mutta itse tuotehan se tarinan lopputuleman kuitenkin määrittää ja nyt Alkon pienpanimoviikoille saatu Export Stout oli hyvä tilaisuus vahvistaa käsitystä Tujun tekemisistä. Kuten moni muukin tujulainen, jäi myös Export Stoutin ensimmäinen versiointi minulta testaamatta. Nyt saatavuus oli kuitenkin kohdallaan.

No mutta, exportaalista stouttia oli nyt tarjolla. Kahdeksan prosenttisen rungon omaava olut osuu vahvuudeltaan aika hyvään haarukkaan, ollen ehkä hivenen omaa optimistoutmaun ponnekkuutta voimakkaampi – siis mitä näihin imperial-etuliitteettömiin versioihin tulee. EBUjakin on Alkossa mitattu maireat 60 yksikköä eli lisäsävyä on humalapuolellakin tarjolla. Kokonaisuus onkin varsin toimiva, ”jotain” kuitenkin kaipaava. Myönnän, että odotukset olivat toki korkealla, mutta joka tapauksessa jotain tästä perushyvästä elämyksestä jäi nyt puuttumaan. Hitusen, vähäsen, mutta kumminkin.

Tuju Export Stout N:O 2
Musta, vaaleanruskean vaahdon aikaansaava olut. Voimakas tuoksu tarjoaa runsasta paahteisuutta, kahvia, jopa hiillostakin. Tumma suklaa, paahtuneen limppumainen tausta... Syviä, tummia sävyjä on siis tarjolla.

Maku vastaa tuoksua. Paahtunut maltaisuus, rukiinomainen limppuisuus, kahvi, tumma suklaa ja hivenen nahkainen mokkamaisuus ovat hyvin esillä. Lakritsainen taustapotku puskee esiin puolivälin paikkeilla voimistuen kohti lopetusta. Sieltä paljastuu myös melko voimakasta katkeruutta, mutta myös tuoksun nokisuutta alkaa löytymään.

Tuntuma ei ole niin paksu kuin sopisi odottaa, mikä tuntuu korostavan lakritsin otetta makumaailmasta. Huulet tahmaantuvat hiljalleen, lämpöäkin hieman löytyy. Ei silti aivan nappisuoritus, vaikka hyvä kokonaisuus onkin. Pitäisi valita joko rohkeampi humalaroolitus tai sitten paksumpi yleisilme. Nyt mennään vähän siitä välistä läpi.

Pisteet: 35/50

tiistai 13. helmikuuta 2018

Alkon Pienpanimo-oluet 2018: Lammin Naakka Strong Ale

Lammin Naakka Strong Ale

Lammin Sahdin oluet ylittävät vuosi toisensa jälkeen Olutkellarin kiinnostuskynnyksen eikä tämänvuotinen Naakka ole poikkeus. Sahdin innoittamiin, maanläheisiin strong ale –tunnelmiin istuvien oluiden tarkka lajimääritelmä ei tarkasti todettavaa puuhaa ole, enkä usko että niin on tarkoituskaan. Traditional Ale, Strong Ale tai ihan vaan vahvahko maalaisolut kuvaavat termeinä hyvin näitä lämmittäviä, kauniin maltaisia ja rustiikkisia makukokemuksia.

Vähän jo ehdin toivoa tummempaa, viimevuotista Hippiäistä syvempää ja, noh, lattean ja muhevan sahtimaista olutta tarjolle. Naakka kuitenkin kääntyy enempi hieman vaaleammalle tielle, muttei haittaa kyllä pätkän vertaa. Sen verran kevätmielinen, paikoin kirpakka, raikas ja virkeä olut korkin alta nimittäin paljastuu, eikä tuota toffeista mallaspuoltakaan ole jätetty huomiotta. Hienoa työtä jälleen kerran.

Oivallinen valinta jokusen viikon päästä alkaville kevätauringon kyllästämille ajoille, jossa olut menee helposti vaikkapa naakkojen touhuja ihmetellessä. Sympaattinen ja mielenkiintoinen lintu nimittäin – ainakin näin naakattomassa ympäristössä asustavan satunnaistarkkailijan silmin nähtynä.

Lammin Naakka Strong Ale
Toffeisen ruskea ja samea, sahtiinkin vertautuva olut, joka kuitenkin vaahtoaa hieman. Tuoksussa toffeista maltaisuutta, keskitumman leipäistä, vaalean siirappista otetta. Hieman mausteista kuivuutta sekä päärynän ja makean omenan terästämää, vaaleaa hedelmää.

Maku on hyvä. Se esittelee hieman sahtimaistakin vibaa, on makean maltainen, lopussa mausteisen kuiva sekä hieman purevakin. Toffeista mallasta, vaaleaa, hieman siirapoitua leipää. Taustalla pehmyttä kinuskia, päärynäistä hedelmää, edempänä kuivuutta ja maaseutufiilistä. Lopussa tosiaan pippurin tahdittamaa mausteisuutta, sitrusyrttistä purentaa sekä rustiikkisempaa mallasta – sahti-kytköksen vuoksi mieleen tulee hento katajaisuuskin, mutta se noussee enempi tuolta maustepuolen kuivuudesta ja sen yhtymästä humalakirjon purentaan. Tuo kolmikko jatkaa touhujaan myös vaaleassa jälkimaussa. Suoraviivaistettuna olut yhdistelee vaalean sahdin, samansävyinen belgikulttuurin sekä mallaspoljentoisten maalaisoluiden ominaisuuksia.

Hiilihapot ovat melko voimakkaan tuntuiset, mikä ohentaa tuntumaa, mutta samalla raikastaa yleisolemusta. Kova tuote kevätauringon saapuessa iloksemme. 

On hyvä, ei turhia kikkaile vaan nojaa tasapainoon ja perussävyihin. Osuva lisä Lammin lintusarjaan.

Pisteet: 37/50

maanantai 12. helmikuuta 2018

Alkon Pienpanimo-oluet 2018: Beer Hunter's Mufloni Hermansson Barley Wine

Beer Hunter's Mufloni Hermansson Barley Wine
  • Tyyli: Barley Wine
  • Alk.%: 11,0
  • Panimo: Beer Hunter's, Pori, Suomi

Beer Hunter’sin muheva Barley Wine on Alkon tuoreen pienpanimokattauksen suurin olut niin pullokooltaan kuin vitamiinilukemiltaankin. 11-prosenttinen Hermansson on pakattu näyttävään, luonnonkorkilla suljettuun kolmevarttiseen, mikä tietty nostaa hintaluokankin 15€ paremmalle puolelle per pullo. Jyhkeä arvo-olut tuli tietenkin ostettua heti ensimmäisellä kierroksella. Porin vanhimman pienpanimon tekemiset kiinnostavat lähes poikkeuksetta, eikä kaikin puolin juhlavaa kokonaisuutta yksinkertaisesti voinut sivuuttaa.

Valitettavasti kokonaisuus tuntuu taipuvan vahvuutensa alla turhankin paljon ja kaikesta makujen syvyydestä huolimatta se taantuu lähinnä erinäisiä makeuden lähteitä esitteleväksi, aivan liian makeaksi ja särmättömäksi lämmikkeeksi.

Mufloni-sarjan oluiden Säppi-teemaan sopien myös Hermanssonin nimi on poimittu majakkasaaren historian lehdiltä:
”Oluen nimi Mufloni Hermansson on saanut nimensä lääkäri Jarl Sarenin toisesta nimestä, joka oli Hermansson. Jarl oli mies, joka yhdessä Reposaaen metsästysseuran kanssa vuonna 1949 toi Säpin majakkasaarelle kolme muflonia, kaksi emää ja pukin nimeltään Alfred. Nyt näitä mufloneita elää saarella villinä noin 60 eläimen lauma.”
Beer Hunter's Mufloni Hermansson Barley Wine

Ruskeanlainen, hieman punakka ja kevyesti vaahtoava olut. Tuoksu on runsaan maltainen, rusinaisen hedelmäinen, appelsiininkuorinen ja paahtuneen leipäinen. Makeutta irtoaa niin kuivatun, kypsän hedelmäisyyden kuin siirappisen maltaisuudenkin muodossa, mutta myös kuivattavaa lämpöä sekä muhevaa syvyyttäkin tuntuu löytyvän mukavasti.

Maku alkaa hieman latteissa merkeissä, mutta syvenee lämmön ja ajan myötä. Rusinaisuus, kypsä ja osin kuivattu hedelmäisyys, siirappikuorrutettu, paahtunut limppuisuus sekä sitrushedelmien kuoriin vertautuva aromikkuus täyttävät suun. Lämpöä, soljuvaa syvyyttä, huulia tahmaavaa makeutta sekä siihen nähden turhan kesyksi jäävää katkeruutta.

Hiilihapotkin ovat varsin pehmeät jolleivat lähes olemattomat, mikä sekin antaa makeudelle turhaa tilaa. Katkerot alkavat toki hienoisen viivyttelyn jälkeen purra terhakammin, saaden myös hienoista mausteista potkua mukaansa, mutta aika siirappinen vaikutelma tästä kuitenkin jää. Aivan liian makeaa… Suorastaan liköörimäinen.

Rouheutta, yleistä makujen jämäkkyyttä, runsaampia hiilihappoja tahi paremmin tasapainottavaa humalahumppaa tämä jää kaipaamaan. Lämpöä ja syvyyttä kuitenkin riittää ja talvikaudessa se usein kantaa jo melko pitkälle. Maali jää kuitenkin saavuttamatta.

Tuomio: Hyvin makea ja lämmin Barley Wine, joka kaipaisi reilumpaa särmikkyyttä.

Pisteet: 32/50