Kaksi tummaa Muflonia: Beer Hunter's Mufloni Talviporter ja Mufloni Aamupala Stout

Talven lämmittäjä ja paahteinen aamupala...

Tällä kertaa ääneen päästetään arviot kahdesta tumman puhuvasta porilaisesta, joilla kummallakin on täsmällinen tehtävä oluen ystävien maailmassa. Kaksikosta vahvempi, Beer Hunter’sin Mufloni Talviporter on vahvuudeltaan kuuden prosenttiyksikön portteri, jota löytyy hanatavarana kotimaisista olutravintoloista hyvin vaihtelevasti. Aiemminhan arvioissani oli myös maitokauppavahvuinen Huurupukki-portteri, joka osoittautui keveydestään huolimatta varsin päteväksi olueksi – joten vahvemman rungon omaava talviolut saa osakseen ihan mukavat ennakko-odotukset!

Toisesta arviosta löytyy sen sijaan oluen ystävän aamupalapöytään soveltuva, samaisen Beer Hunter’s-panimon Mufloni Aamupala Stout. Periaatteessa se onkin kaurastout sen valmistukseen ohramaltaan lisäksi käytetyn kauran puolesta, mutta tarkemmaksi tyylilajiksi on kuitenkin määritelty dry stout – mikä taas viestii siitä, että hieman kuivempi paahdenautinto on tiedossa. Vahvuutta tällä stout-oluella on tasan neljä prosenttia ja sen esiintyvyys tuntuisi olevan melko laaja ainakin suuremman olutvalikoiman omaavissa ruokakaupoissa kautta maan! Täytyy vielä tähän väliin kehaista pullotettujen Mufloni-oluiden tänä vuonna uusiutunutta etiketin ilmettä. Omaan silmään hieman retrouttakin sisällään pitävä muotokieli ja ennen kaikkea väritykset saavat helposti hymyn huulille eikä suotta – näkyhän on mitä mainioin! Aamupalan etiketti tuo muuten etäisesti mieleen Teräsmiehen rintaa koristavan logon… Tyylikäs se on joka tapauksessa. Mutta päästetäänpäs pukit laitumelle, aloitetaan kuopiolaisravintolassa nautiskellusta Talviportterista:

Beer Hunter’s Mufloni Talviporter

• Tyyli: Porter
• Alk.%: 6,0
• Panimo: Panimoravintola Beer Hunter's, Pori, Suomi

Beer Hunter’s Mufloni Talviporter

Tummuutta uhkuva, beigen vaahtokruunun hanasta matkaansa ottava kotimainen talvilaadun porter. Tuoksultaan miellyttävän paahteinen kahvisine vivahteineen. Tummaa suklaata, ehkä pikemmin kaakaota, mutta myös kevyttä tuhkaisuutta, lakritsia sekä ripaus tummaa hedelmäisyyttä. Maultaan myös mukavan maistuva. Paahteinen maltaisuus ja kahvinen aromikkuus ovat saaneet vahvan kumppanin kaakaojauheen tuomasta, kevyen kuivakkaista tuntumasta. Suklainen ote jääkin jälkimaussa suuhun leijailemaan miellyttävällä tavalla. Hentoisia viitteitä salmiakista löytyy myös, sama pätee kypsään, tummuutta uhkuvaan hedelmäisyyteenkin. Kahvista ja suklaasta huolimatta yleisilme ei ole kuivakka, se on oikein miellyttävä talven kirpakoiden pakkasten valon pilkahdus. Makukirjoltaan keskisyvä, tuntumaltaan voisi tarjota asteen enemmän runsautta, joskaan valittamisen aihetta ei suuremmin löydykään. Mielestäni varsin mukavasti toimiva porter-olut Porista! Kahvisen portterin ystäville - tositarkoituksella (saattaa sisältää myös suklaata).

Pisteet: 36/50

Ja seuraavaksi vuorossa kotioloissa, etiketistä poiketen iltapalana nautiskeltu Aamupala (kaura)Stout, joka löytyy siis melko laajasti ruokakauppojen oluthyllyistä!

Beer Hunters Mufloni Aamupala Stout

• Tyyli: Dry Stout
• Alk.%: 4,0
• Panimo: Panimoravintola Beer Hunter's, Pori, Suomi

Beer Hunters Mufloni Aamupala Stout

Tummanpuoleinen, hieman reunoiltaan punertava, olomuodoltaan kermaista, beigeä vaahtoa pintaansa muodostava aamupalaolut. Tuoksu ei ole järin voimakas, mutta paahteista syvyyttä siitä löytyy mukavasti. Kahvia, hentoa happamuutta, paahtunutta mallasta ja tummaa suklaata. Maku on kaksijakoinen. Alkupuolisko on huomattavan vetinen, saa voimistuessaan kevyttä happamuutta joukkoonsa. Maun loppupuoli taasen viettelee paatuneimmankin paahdemaakarin – voimakkuus, syvyys ja makukirjo on lopun osalta kohdillaan. Kun makua alkaa löytymään, nousee se esiin kahvisen paahteisena maltaana, tumman suklaisena, ei kuitenkaan makeana vaan kuivempaan suuntaan taittuvana. Myös katkeron puraisua muistuttaa itsestään jälkimaussa. Haastavaan rakoon onnistunut olut, ohut runkokaan ei vesitä mukavan paahteista ja lopun osalta yllättävän napakkaa kokemusta. Kevyempi paahdenautinto luvassa, suosittelen!

Pisteet: 34/50

BrewDog Old World India Pale Ale

• Tyyli: India Pale Ale
• Alk.%: 7,5
• Panimo: BrewDog, Ellon, Aberdeenshire, Skotlanti

Tyrskyävä etiketti ja piraattilippu!

BrewDog tosiaan julkaisi syksyllä kaksi menneeseen aikaan kurottavaa uutuusolutta. Panimolle melko leimalliseksikin piirteeksi noussut IPA-maailma on nyt maistelussa olevassa oluessa esillä, mutta tällä kertaa katseet on käännetty Amerikan sitrushumalavainioiden sijaan sumusaarten ja emämaan siirtokuntien väliseen laivaliikenteeseen – ja luonnollisesti laivojen mukana kaukomaille matkanneisiin oluisiin. Briteistä lähtöisin olevan alku-IPAn aineet olivat luonnollisesti kotoperäisiä, joten samaa linjausta noudattaa myös tämä skottien tribuutti menneen ajan india pale ale-oluille. Pullokoko on panimolle hieman epätyypillisempi 0,66-litrainen, joskin onhan muutamia tuotteita näissä BrewDogilta aiemminkin nähty. Komeasti toteutettu, käsin taiteiltu etiketin kuvamaailma viitannee oluen tavoin myrskyisiä meriä halkoneen olutlastin matkaa janoisille siirtomaiden valloittajille britti-imperiumin kulta-aikaan. Ainakin omaa silmää tämä taideteos miellyttää. Mutta miltä maistuu nyky-IPOjen esi-isä?

BrewDog Old World India Pale Ale

Sameahkon persikkainen, melko niukkaa vaahtoa tarjoava IPA. Etiketti on sisältöä huomattavasti tyrskyisämpi. Tuoksu on keskirunsas, miellyttävällä tapaa maltaaseen tukeutuva ja tasapainoinen. Yleisesti tummahkon toffeista otetta, myös leipäistä imelyyttä löytyy. Humalointi komppaa hyvin, siinä on sekä sitruksista purentaa kuin yrttisempääkin vivahteikkuutta. Tropiikkiakin löytyy, tällä kertaa hillitysti tummaan kypsyyteen nojaten - sekä hedelmää että kukkaistakin kaikua... Imelähkö, hieman tunkkainenkin. 

Maultaan hieman kaksijakoinen. Toisaalta piristävää vaihtelua panimon yltiöpäiseen greippi-hedelmäsoppa-unelmointiin, toisaalta juuri siitä johtuen melko tasapaksu ja mielenkiinnoton. Humalointi on pitkälti sekoitus yrttistä vivahteikkuutta ja kevyttä greipin purentaa, mutta oman leimansa kokonaisuuteen antaa orastava, teräväksikin äityvä kukkaisuus. Mallaspuoli on hyvin esillä, mutta sen keskitumman toffeinen, leipäistä tahmeutta ilmentävä perusrunko luo tunnelmasta hieman tunkkaisen, toisaalta jokseenkin jämäkän. Jälkimaku on ihan kiehtova, sopivan voimakas ja riittoisa - pitkälti humalan termein kuvattuna se kulkee, joskin saavuttaa lopussa pajuisen kitkeryyden kukkaisuutensa puolesta. Alkoholia voinee kevyesti aistia lopusta, mutta ei juuri mainittavasti. Ei tämä oikein nyt iske – erityisesti ihmettelen ko. oluelle ylisuurta pullokokoa, pienempikin olisi omaan makuun riittänyt. Tämä lienee tribuutti alku-IPOille, joten ei liene ihme, että humalan hakuisuus nousi suureen suosioon vasta 2000-luvulla ja hieman eri osoitteesta eli jenkeistä...

Pisteet: 33/50

Uutta Hiisiä kaksin kappalein: Palokka Savu-Ukko sekä Harjun Höyry!

Hiisin aloittaminen viime kesänä on toden teolla elävöittänyt Jyväskylän olutelämää ja –kulttuuria. Kulunut viikko tarjosikin uusia makuja kaksin käsin. Torstaina Palokan suunnalta kajahti huuto, että jo perinteeksi muodostunut Palokka-sarja oli saanut uutta väriä tällä kertaa sinertävään asuun puetusta Savu-Ukko-oluesta – myyntipaikkana tuttuun tapaan kaupungin pohjoisin Citymarket. Perjantaina sosiaalinen media tiedotti keskusta-alueen kolmesta K-Marketista löytyvän Harjun Höyry-nimistä höyryolutta, steam beeriä. Litroja myyntiin kertyi alkuun vain viisisataa kumpaistakin, joten kysyntä syönee tarjonnan varsin nopeasti pois. Molemmathan piti luonnollisesti kipaista hakemassa maistoon ja häiriköinpä hieman panimon väkeäkin oluiden taustoja tiedustellen.Savua ja höyryä on joka tapauksessa siis tarjolla... paikallisesti tottakai!

Palokka Savu-Ukko

• Tyyli: Savuolut
• Alk.%: 4,5
• Panimo: Panimo Hiisi, Jyväskylä, Suomi

Seitsemäs Palokka!

Seitsemäs Palokka-veljes näki siis vihdoin päivänvalon ja tuo valo kuulti pakkasilman verhoaman utuisen horisontin takaa. Paukkuva pakkanen ja valkea maa eivät tulokasta silti lannistaneet, onhan Savu-Ukko talven lapsi. Sydäntalveen sopivaksi keitelty savuolut on laadittu runsaan tuntuiseksi, tummankupariseksi lämmittäjäksi jossa ei maltaita suotta säästellä. Savuisuutensa Ukko saa paikallisesta ohrasta, jotka myös lähialueen leipureille raaka-aineita savustava taitaja on pehmeällä savun kosketuksella maustanut.

Eli savuolutta olisi taasen tarjolla Palokan suunnalla ja ainakin syksyinen versiointi maittoi itselleni mainiosti. Tummaa, talven varalle pantua olutta, johon olutmestari Tatu kertoo hakeneensa vahvuuteen nähden mahdollisimman tukevaa tuntumaa. Raaka-aineista löytyy ohran lisäksi myös ruista, mutta savuisuus on siis peräisin paikallisesti tuotetusta, niinikään paikallisesti savustetusta savuohrasta! Makuspekseiksi minulle kerrottiin pot still-viskit ja villalanka – ”sillein hyvällä tapaa”… Mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Oman runoni (anteeksi muuten siitä) lisäksi, myös pullon kyljestä löytyy lyhyt tarina joka virittää maistajan oikeaan tunnelmaan:

”Mies istuu pirtissään rauhallisesti vuoleskellen. Seuranaan hänellä on oman pellon rukiista tehty, savuinen ja maltainen oluensa. Palokkalaisia tietysti molemmat.” 

Palokka Savu-Ukko

Tasainen, tumman kuparinen ja hennon samea palokkalainen kaatuu lasiin muodostaen parisenttisen, melko kestävää laatua olevan vaahtokerroksen. Tuoksussa savu hieman piilottelee ja onkin läsnä hieman turpeisenkin henkäyksen kautta – joskin hyvin tunnistettavaa sen aromi kuitenkin on. Rukiin käyttö pääsääntöisesti toimii itselleni ja se tuokin kokonaisuuteen miellyttävää rouheutta, mutta tukee myös  leipäistä makeuden alkulähdettä. Joukosta löytyy makeutta kevyemmin myös hedelmäisessä muodossa, mutta pääsuunta on ehdottomasti maltillisen savuiseen, ehkä turpeenomaista maanläheisyyttä henkivään mallasherkkuun.

Myös maussa savuisuus on varsin hillittyä, mutta nousee esiin salakavalasti poskia hipoen. Miellyttävän maltainen kokonaisuus henkii sekä rehdin limppuista makeutta että maanläheisempää turvesuon tunnelmaakin. Etäinen kaiku viskien jylhään maailmaan tästä siis löytyy – lopussa suuta nipistävät myös sopivan maltilliset katkerot ja jostain vain kaivan esiin myös kevyttä hedelmäisyyttäkin. Miellyttävästi ruskeaan maltaisuuteen nojaava, hennosti savuisuutta lävitseen päästävä paikallisolut, joka saa tarvittavaa potkua rukiin käytöstä, mutta myös keskitäyteläiseksi yltävästä rungostansakin. Savua olisin toivonut hiukan lisää, se tuskin olisi maltaan roolia juurikaan näivettänyt. Joka tapauksessa makumaailmaltaan talveen sopiva mallasherkku, josta ei vahvuutensa puolesta varsinaiseksi winter-warmeriksi ole. Toimii silti pahimpaan pakkaseen ja jokunen pullo tätä tulee lisää varmasti haettuakin! 

Pisteet: 35/50

Harjun Höyry

• Tyyli: Höyryolut / Steam Beer / California Common
• Alk.%: 4,5
• Panimo: Panimo Hiisi, Jyväskylä, Suomi

Harjun Höyry taasen on tilaustyönä keskusta-alueen kolmelle K-kauppiaalle tehty erikoiserä. Olutta on saatavilla vain kolmesta K-Marketista; Kauppahallista, Ruokavinkistä sekä Kympistä. Tilausoluet eivät ole Hiisille mikään outo juttu, näitähän tuntuu valmistuvan aina vähän väliä jonnekin suunnalle. Tällä kertaa tarkkojen speksien sijaan panimo sai täyden luoton ja vapaat kädet valmistaa ”jotain mielenkiintoista, mutta helppoa juotavaa”. California common eli höyryolut on Hiisin Tatulle mieluisa oluttyyli, jota hän on myös haikaillut päästä valmistamaan. Nyt kun vapaat kädet tarjosivat siihen mahdollisuuden, päätettiin Heinämäessä tarttua tuumasta toimeen. 

Höyryolut tyylinä on peräisin USAn länsirannikolta jo 1800-luvulta saakka. Nykymuotoisen, modernin hyöryoluen esikuvana pidetään Ancor Steam Beeriä, jota on ollut saatavilla myös Alkon valikoimissa. Anchor on myös panimona rekisteröinyt termin steam beer (1981), jonka vuoksi höyryoluiden yleisnimenä tunnetaankin california common… Oluttyyli on siitä kiehtova, että se valmistetaan lager-hiivalla, mutta käytetään  paremmin pintahiivaoluelle sopivissa korkeammissa lämpötiloissa. Näin saadaan yhdistettyä lagerin maistuva maltaisuus sekä ale-oluiden hedelmäinen vivahteikkuus. Yleisesti ko. oluiden vahvuus asettuu välille 4,5-5,5%, joten Jyväskylän keskustaa varjostavan sorakumpareen, Harjun nimikko-olut sattuu haarukkaan juuri sopivasti.

Harjun Höyry on Hiisille siinä mielessä ehkä hieman epätyypillinen olut, että se on melko tyylipuhdas lajinsa edustaja. Se on vaalea olut, jossa humalointi on sekä katkero- että aromipuolella hoidettu Northern Brewer-lajikkeella. Pienenä twistinä joukkoon on kuitenkin lisätty ripaus Williamettea ja hiivana on käytetty legendaarista Cry Havoc-hiivakantaa, joka soveltuu ominaisuuksiltaan sekä lager- että ale-oluiden valmistukseen. Mitä tahansa hyllyltä löytynyttä lager-hiivaa  oluen tekoon ei siis ole käytetty! Etikettiä komistaa siis yhdessä Jyväsjärven kanssa kaupungin ruutukaava-alueen rajaava jääkautinen kerrosmuodostelma, ytimekkäästi Harjuksi nimetty virkistysalue ja sen lakea komistava Vesilinna. Etiketistä tekee muista erottuvaksi sen ehkä jopa messuesitemäinen ulkomuoto, mikä kieltämättä toimii varsin hyvin – tokihan kuvaan olisi voinut mahduttaa myös kaupungin urheilu-mekan, Harjun stadionin valoineen (ja nälkäisen kettulauman)... Joka tapauksessa mielenkiintoinen uutuus – höyryolutta ei liian usein kohdille satu, kotimaisista edustajista puhumattakaan! Olutmestarin kommentit oluesta kuuluivat muuten seuraavasti:

”Lopputulos oli omaan makuun pehmeän maltainen, muttei ylitäyteläinen, vaan raikas jano- tai vaikka saunajuoma.” 

Harjun Höyry

Hennon utuinen, kullan keltainen olut oranssilla vivahteella. Vaahtoa se muodostaa alkuun ihan miellyttävän näköisen kerroksen, jolla ei kovin pitkä elämän kaari kuitenkaan ole. Tuoksu on suhteellisen hillitty, joskin yleisvaikutelma on varsin miellyttävä ja toimiva. Makeahko, vaalea maltaisuus saa seurakseen jopa nallekarkkista hedelmäisyyttä – trooppiseen suuntaan tunnelmassa mennään noin muutoinkin, aprikoosi-mango-persikka-linja tekee hyvää työtä. Maussa mennään asteen-pari raikkaampaan suuntaan, joskin eksoottinen hedelmäisyys pysyy visusti mukana.  Tuoksun linjoilla hedelmäkattauksessa mennään, mutta mallaspuolelta ei makeutta aivan tuoksun tavoin enää nouse. Humalointi on nostanut päätään ja onkin omimmillaan suht runsaassa jälkimaussa. Se rikkoo sopivan purevana hedelmäisyyden verkkoa tuoden joukkoon rapeaa yrttistä aromia sekoitettuna villin niittykasvuston tuoreuteen. Tuntumaltaan oikein sopiva, suhteellisen raikas ja vaaleaa keveyttä uhkuva olut makua unohtamatta. Mutkaton, riittävän pureva ja hyvän makuinen olut – saunaan, kaveriksi tai kevyeen naposteluun! K-kauppiaat, read my lips: tilatkaahan toinenkin satsi valmistumaan!

Pisteet: 35/50

Katsaus tuoreiden pienpanimoiden alkutaipaleeseen - Panimo Hiisi

Hiisin vuoro raottaa sanaista arkkuaan!
(kuva: Panimoyhtiö Hiisi)

Kuten jo aiemmin kävi ilmi, lähestyin kahta varsin nuorta kotimaista pienpanimoa yleisen fiiliksen kartoittamiseksi. Tamperelainen Pyynikin Käsityöläispanimo antoikin jo omat vastauksensa kysymyksiini, joten nyt on paikallisen Hiisi-panimon vuoro raottaa sisäisen sipulinsa tuntemuksia panimon alkutaipaleesta. Sinällään ajankohta tarkastelulla on mitä parhain, sillä siitä alkaa olemaan kutakuinkin tasan vuosi aikaa, kun ensimmäistä kertaa hiisiläisten kanssa panimosta istuttiin alas keskustelemaan. Tuolloin keskustelu pyöri panimon perustamisen ja sen suunnittelun ympärillä, mutta nyt luomisen tuska jo hyvän aikaa ollut konkreettsita oluen valmistusta. Millaisin fiiliksin Palokan Heinämäessä on oluita taiottu ja miltä lähitulevaisuus sen pohjalta näyttää?

Hiisihän on itselleni se eniten seuratuin pienpanimo, johtuen jo pitkälti sen läheisestä sijainnista. Oluet ovat maistuvia, markkinointi toimivaa ja yhteistyö toimii mainiosti useampaankin suuntaan. Tuttuja ja tuntemattomiakin jututtaneena olen tullut siihen tulokseen, että paikallispanimon läsnäololle ja tuotteille on todellista kysyntää. Eritoten paikallisoluet (Palokka ja Lutakko) tuntuvat olevan monen huulilla, mutta myös muu tuotanto on uskolliset seuraajansa saanut. Kiira tuntuu muuten olevan varsin monen ei ehkä niin paljon olutmaailmaa kahlanneen uusi suosikki, mutta kerää kehuja myös paatuneimmiltakin olutparroilta - Rakki taasen helpottaa usean janoisen humalahampaan kolotusta. Mutta kaikki tämä on vain allekirjoittaneen kenttätutkimuksen tulosta, miltä todellisuus näyttää Hiisi-panimon Mika Silajärven silmin?

1. Panimon toiminta on vielä suhteellisen nuorta, mutta millaisen vastaanoton koette saaneenne kuluttajien keskuudessa?

"Aavisteltua parempi vastaanotto on löynyt kaikki ällikällä. Oman kylän olut on kova juttu jyväskyläläisille. Ne vähät mitä jyväskylän ulkopuolelle ollaan saatu irrotettua, niin nekin ovat saaneet erittäin suopean vastaanoton."

2. Joko panimon toiminta on hakenut pääuomansa vai ollaanko vielä joiltain osin murrosvaiheessa?

"Pääpiireittäin kyllä, mutta koko ajan rakennetaan ja säädetään lisää."

3. Entä kuinka hyvin todellisuus on vastannut etukäteen mielessä ollutta kuvaa oman panimon pyörittämisestä - onko matkaan tullut odottamattomia yllätyksiä suuntaan tai toiseen?

"Varsinaisia yllätyksiä ei sinänsä. Mutta opettelua sitäkin enemmän. Se on tietysti näkynyt aikatauluissa."

4. Onko alkuperäisiä suunnitelmia jouduttu muuttamaan matkan aikana? 

"Joka päivä. :)"

5. Missä koette onnistuneenne mielestänne erityisen hyvin?

"Olemme saaneet tehtyä lähes kaikki oluet, mitä olemme suunnitelleet. Eli toisin sanoen siinä, että olemme pystyneet pitämään kiinni periaatteestamme tehdä suurta määrää erilaisia tuotteita."

Paikallisolut maistuu jyväskyläläisille!

6. Onko toiminnassanne jo jokin erityispiirre, josta haluatte tulla erityisesti tunnetuksi?

"Hullusta kokeilunhalusta ja yllättävistä oluista."

7. Onko jokin tuote noussut muita selkeämmäksi "kansan suosikiksi" nykyvalikoimasta?

"Eipä ole vielä ehtinyt, kun emme vieläkään pysty pitämään hyllyjä täysinä. Toisaalta Lutakko IPA tuntuu olevan varsinkin keskutalaisten mieleen."

8. Millaisin mielin ja suunnitelmin lähdette alkeneeseen vuoteen?

"Mäskimelat tanassa käymme kohti kapasiteetin tuplaamista tulevan vuoden aikana. ;)"

Laajenemistarpeita on myös Jyväskylässä!
(kuva: Mikko Mäkelä / Hiisi)

9. Sitten vielä se perinteinen kysymys: mitä janoisen kuluttajan on lupa odottaa lähitulevaisuudessa? Onko luvassa jotain erityistä, mistä haluaisitte paljastaa jotain?

"Parempaa saatavuutta oluillemme. Mutta myös uusia tuotteita on tulossa edelleen roppakaupalla. Ensin ravintolapuolelle ja kevättä kohti mentäessä myös ruokakauppojen hyllyillä alkaa tapahtumaan enemmän."

Lopuksi kysyin vielä tuotteiden levikistä tällä hetkellä. Sain Mikalta seuraavanlaisen vastauksen:

"Kuten jo tuossa aikaisemmin totesin, on meillä ollut ongelmia saada tavara riittämään täällä Jyväskylässä. Siitä syystä emme ole lähteneet erityisemmin myymään tuotteitamme muihin kaupunkeihin.

Tampereelle, Turkuun, Raumalle ja Helsinkiin olemme toimittaneet satunnaisia laatikoita/kegejä, jos niitä on tilattu ja riittänyt. Näiden lisäksi olemme tehneet muutamalle K-kauppiaalle omia oluita, mm. Joutsa, Siilinjärvi ja Imatra.

Suunnitelmissa on kyllä lähteä viemään oluita myös muuallekin Suomeen. Mutta koemme, että kotikenttä on ensin oltava hanskassa. Jos asiat järjestyvät, niin keväällä viimeistään on mahdollisuus rynniä muihinkin kaupunkeihin."

Pyynikin tavoin myös Jyväskylässä myydään kovan kysynnän vuoksi "ei-oota". Tuotantokapasiteetin nostaminen onkin tavoitteena myös hiisiläisillä, jotta kysyntään on mahdollista vastata nykyistä paremmin. Erittäin positiivisenä asiana koen kaupunkilaisten innon paikallista panimoa kohtaan - oman kylän olut siis maistuu paremmin kuin hyvin jyväskyläläisille! Pienpanimot tekevät arvokasta työtä olut- ja koko alkoholikulttuurimme elvyttämiseksi, eikä työ näytä olevan turhaa!

Hiisin höyryävän, tai no miksei vaikka savuavan tuore kaksikko!