tiistai 3. lokakuuta 2017

Anderson's Knights Who Say NE


”Hmph..”, kuului tuhahdus Länsiväylän oluthyllyn äärellä. Katseeni oli paikallistanut virolaisen kiertolaispanimo Anderson’sin uutukaisen, modernin linjakkaan New England Session IPA –oluen. Olihan se toki vain ajan kysymys, koska mehumaisesta ja sameasta IPA-tyylistä tehdään kauppaversio meidänkin saataville. Sessioitava NEIPA ei kuitenkaan ollut syy tuhahdukseeni. Se oli oluen nimi. Kekseliäs nimi. Hauska nimi. Toimiva nimi. Ja näin. Piti ihan laittaa kuva kaverille etiketistä. ”Tää Jokken pitää nähdä, valitettavasti…”

Vuonna 2014 toimintansa aloittanut kahden miehen kiertolaispanimo on Genikan ja TANKERin kautta asettunut pysyvämmin Lehe Pruulikodan nurkkiin, missä Anderson’sin viimeaikaiset oluet on omista tiloista haaveilun sivussa saaneet alkunsa. Moderneja ja trendejä mukailevia oluita valmistava kiertolaispanimo on tähän saakka pysytellyt ajan hermolla, mutta nyt oluen nimeämisessä on otettu paha harha-askel. Monty Pythonia. Brittihuumoria. Erityisen huonoa sellaista. Edes kekseliäs sanaleikittely ei pelasta tilannetta. Tiedän että ystäväni Whatsappin toisessa päässä nauttii tilanteesta. Pöh.

No mutta. Eihän nimi sentään olutta voi pilata? No ei. Knight Who Say NE on Amarillolla, El Doradolla ja Mosaicilla humaloitu, samea ja hedelmäinen session IPA, joka siis tunnustaa pinnalla olevaa New England / Vermont –alatyylisuuntaa. Mahlane ja kerge, nimittäin.

Panimon kotisivut muuten tiedottavat kaikkien sen oluiden olevan vegaaniystävällisiä, mikä tänä päivänä on ihan aiheellinen asia ilmoittaa. Siinä missä gluteenittomien oluiden merkinnät alkavat hiljalleen olemaan jo amatöörinkin hoksattavissa, on vegaaniseen ruokavalioon soveltuvien tuotteiden erottelu vielä kovin haastavaa. Alkokin on kuulemma ottamassa jonkinlaista VeganFriendly-merkintää käyttöönsä, mikä on mielestäni hyvää kehitystä. Ehkä tätä esimerkkiä seurataan maaperällämme laajemmin esimerkiksi ihan panimotasolta lähtien.

Anderson's Knights Who Say NE
Hieman rusehtava, oranssinen ja samea olut kohtalaisella vaahdolla. Aluksi sekä tuoksu ja maku ovat suoraansanottuna mitäänsanomattomia. Ei löydy oikeastaan mitään. Pieni odottelu kuitenkin kannattaa.

Tuoksu on hyvin nektariisen hedelmäinen, trooppisen samettinen, hedelmälihainen mutta samalla sopivan kevyt. Sitrusta, ei kuitenkaan juuri potkua. Mehumainen voisi olla sopiva sana ja ihan hyvällä minä sitä nyt käytän.

Maku jatkaa tuoksun linjoilla. Peräkärry on odotetun kevyt, vaikka sitrusta muutoin mausta löytyykin. Edelleen mestarillinen, aprikoosinen trooppisuus jyllää. Ehkä hienoista ohuutta on kuitenkin havaittavissa, mikä ei toki kauppavahvuuksissa tavatonta ole. Aika raikas, kevyt ja hedelmäinen. Kelpo olut nimestä huolimatta. Tietty nämäkin vähän vahvempina lasiinsa mieluusti ottaisi...

Tuomio: Kauppavahvuinen NEIPA odotetun kevyenä ja hedelmäisenä kokonaisuutena.

Pisteet: 33/50

2 kommenttia:

  1. Kerropa nyt sitten yksikin parempi komedia kuin Montyjen Holy Grail, niin en pistä plokiasi boikottiin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johan jo Kummeli hakkaa brittien mukahassuttelut mennen tullen :D

      Poista