Old Nation M-43

Old Nation M-43

• Tyyli: India Pale Ale / New England IPA
• Alk.%: 6,8
• Panimo: Old Nation Brewing Company, Williamston, Michigan, USA

Michiganilaispanimo Old Nationin sameat humalapommit iskeytyivät muutamiin eurooppalaisiin verkkokauppoihin pari viikkoa sitten ja pöhinä oluiden ympärillä kävi paikoin kiivaanakin. Tilasin omani aihetta melko näkyvästi mainostaneen Mikkellerin verkkopuodista, mistä tuotteet ilmeisesti melko pian loppuivatkin. Nopeat siis joivat, hitaat eivät.

Pakko kyllä myöntää, että jenkkikenttää tulee seurattua melko laiskasti, eikä Old Nationkaan hirveästi kelloja päässäni kilistellyt. Pikainen hakukoneilu ja sen myötä saatu lisäinfo yhdistettynä uutuudenjanoon sinetöivät opportunistisen ristiretkipäätöksen ja viikon päästä muutama törppö odotti kotiovella ottajaansa. Koska, miksipäs ei?

Old Nation toimii pienestä Williamstonista käsin. Jos sen kartalle haluaa sijoittaa, kannattaa tuijotella Michiganin pääkaupungin (geotip: Lansing, ei Detroit) itäpuolta. Esimerkiksi nyt käsiteltävä M-43 New England IPA on saatu sieltä keskisuomalaiseen olutlasiin reilusti alle kuukauden ikäisenä, mitä voi pitää jo varsin kohtuullisena suorituksena ja vähän enemmänkin. Tuoretta tavaraa, mikä NEIPAn kohdalla tietty korostuu, noh, melko korostetusti.

M-43 kuulostaa brittien salaisen palvelun toimihenkilöltä tai osastolta. Se on Old Nationin ”New Orthodox” IPA -saagan ensimmäinen olut ja tyyli- sekä kokonaispisteiltään Ratebeerin huippuluokkaa (100/99). Humalointiin on keiton aikana käytetty Calypsoa, Amarilloa ja Citraa, joista kaksi jälkimmäistä toimii myös kuivahumaloinnissa yhdessä Simcoen kanssa. Hazy is good sanotaan tölkin kyljessä ja tölkityspäivämääräksi annetaan helmikuun alkupuolisko (02/09/2018) - nautittu täpärästi saman kuun puolella...

Old Nation M-43

Samea, harmahtavanruskean haalea, kaiketi keltaiseksi lopulta tulkittava ilmestys. Vaahtoa syntyy runsaasti. Se on valkeaa. Tuoksu on odotetun värikäs, aromaattisen trooppinen. Ei silti lajityypin railakkaimmasta päästä. Mehumaista mangoa, aprikoosia, sitrusta, greippiä, ananasta ja vähän kukkaisempaakin särmää. Appelsiinia, yleistä pehmeyttä mistä ei oikeastaan mikään erotu toisia vahvemmin. Sitrus toki, muuten on tasapaksua.

Maku toistaa tuoksua, joskin tarjoaa enemmän tarttumisen arvoisia kärkiä. Sitrusvire jatkuu vahvana ja saa lopussa purevahkoa greippiä avukseen. Katkeruuden taso on kokolailla mehumaisessa tunnelmassa kuitenkin maltillinen, sopuisasti näykkäävä, hieman mausteista takapotkua virittelevä ja hennon yrttiruohoinenkin. Pieni pyörittely saa alun tropiikista esiin selkeitä merkkejä ainakin mangosta, cantaloupemelonista, aprikoosista, mandariinista ja passionhedelmästä. 

Jälkimaussa greippi kääntyy hieman havunkin puolelle antaen maulle miellyttävän raikkaan lopun. Alkupuoli on sekalaisessa raskaudessaan vaisu, mutta malttava maistelija saa pian juonesta kiinni. 

Hieno ja maistuva, muttei ylitsevuotavan hypetyksen arvoinen tai poikkeuksellisen hurmaava kokonaisuus. Hyvä perushyvä NEIPA.

Pisteet: 37/50