 |
| Hangaround & Nobody May Hangaround Be Wit U |
Paikallinen kotiolutduo Hangaround & Nobody on tässä
talven mittaan puuhannut jo yhtä sun toista. Kotipanimon tarinaa puitiin puolen
sivun verran alueemme painetussa mediassa ja kaupallistakin olutta on kohta
puoliin tuloillaan. Kaksikko käväisi nimittäin pari viikkoa sitten UG Breweryn
puolella keittelemässä ensimmäistä myyntiin pääsevää tuotetta, käsittääkseni
kellarissakin jo maistettuun Håller Din Tunkeniin pohjautuvaa olutta. Se
julkaistaan kuun vaihteessa ja levikkiä voi ihmetellä panimon kotisivuilta.
Mutta
nyt olisi tarkoitus pureutua H&NB:n wit-saagan kolmanteen edustajaan, May
Hangaround Be Wit U. Keväisen kaiun nimessään kantava olut osoittautui
poikkeukseksi varsin tuhdissa belgivehnä-linjassa ollen varsin valoisa, raikas
ja kesäisen pirteä. Reseptiä on siis hieman näperöity eli mukaan on tuotu
appelsiinin kuorten ja korianterin siementen lisäksi myös klementiinin kuoria.
Humalina tutut Tettnanger ja Mandarina Bavaria, lopputuloksena todetun
aurinkoinen kevääntuoja. Vahvuuskin osuu uuteen kaupparajaan, joten tässä voisi
olla seuraavan kaupallisen oluen aihio jo tarjolla. Eikös?
 |
| Hangaround & Nobody May Hangaround Be Wit U |
Tasaisen
samea, vaalean, joskin syvän keltainen olut melko runsaalla vaahdolla. Tuoksu
on hyvä, keväisen raikas ja varsin aromaattinen. Sitruksista pirteyttä löytyy,
mutta mandariininen, appelsiinimäinen hedelmäisyys vaikuttaa silti
runsaammalta. Mukaan kietoutuu korianterista yrttisyyttä sekä kukkaisuutta.
Hieman mausteisuutta, vaaleaa viljavuutta ja tosissaan aiempia eriä kesäisempää
näkemystä.
Maku
vahvistaa kevätmieliset epäilyt. Hyvin raikas, hyvällä tapaa kevyt ja
virkistävä. Appelsiini, sitruksinen kirpeys, korianterinen yrttisyys ja
kukkaisuus nousevat esiin heti kättelyssä. Maku kääntyy kohti mukavasti purevaa
lopetusta ja nostaa esiin kevyttä lisähedelmäisyyttä.
Päätös
on kuitenkin katkeranlainen, maisteisen kuivuuden aateloima. Ehkä takaportti
jää makumaailmaa suhteen hieman heppoisesti kiinni ja alun vahva aromaattisuus
ikäänkuin vesittyy nielun suulla. Jälkimausta löytyy kuitenkin paikkausta
sitrushedelmien, vehnävän maltaan ja kirpeän kaiun muodossa.
Hyvä,
kesää kohti kulkeva witbier, joka hieman horjahtelee lopun makukadon vuoksi.
Parinkympin pakkaset eivät olleet kovin armolliset näin kesäisellä
viritykselle, muttei parane valitella. Selvä kevään merkki…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti