- Tyyli: Doppelbock
- Alk.%: 8.0
- Panimo: Nokian Panimo, Nokia, Suomi
Pirkanmaalainen
bock, Nokian Tuplakeisari. Mahtipontinen nimi tällä suodattamattomalla doppelbockilla.
Alkon pienpanimoerään kuuluva tuote joka jostain syystä on herättänyt alusta
saakka mielenkiintoni. Ehkä syynä on juurikin kolmella eri humalalla
maustaminen (Hallertau Magnum, Perle ja Spalter Select). Tai sitten se, että
hyvin tehty doppelbock on herkullista tavaraa, eikä ole mitään syytä olettaa etteikö
Nokialta sellainen onnistuisi. Kun puhutaan oikeasta doppelbockista, kannattaa heti
alkuunsa pyyhkiä mielestään laivalta rahdatut tuplapukit ja kumppanit. Tyylinä
tämä on varsin vanha, tiettävästi ensimmäisinä ko. oluita panivat Munchenin Franziskaanimunkit
jo 1600-luvulla, ruuan korvikkeeksi paaston ajalle (”nestemäistä leipää”) –
tottakai.
Doppelbock
ei ole bock-oluisiin nähden tuplavahvaa, vaikka nimestä näinkin saattaisi päätellä.
Alun perin nimitys tuli käyttöön, kun entinen vahva olut (eli bock) jäi
vahvuudessa jalkoihin. Perinteisesti näiden alkoholiprosentti pyörii siinä
kahdeksan (8%) kieppeillä, mutta poikkeuksiakin on. Bock-oluille on tyypillistä
runsas maltaisuus. Maistetaanpa sitten.
Nokian Tuplakeisari |
Viettelevän
ja rauhallisen kastanjanruskea, niukka vaahtoinen olut. Tuoksussa
makeahkoa mallasta, kuivattuja hedelmiä ja jotain toffeeseen viittavaa, todella
ohuessa mittakaavassa. Varsin pliisu, eikä todella selkeästi aistittava
alkoholin tuoksu auta asiaa. Maussa
haaleasti siirapinkin vivahteita saavaa makeaa maltaisuutta, tummia, kuivattuja
hedelmiä ja sitä samaa alkoholia, mutta ei niin raa’assa muodossa. Loppumaussa
kuivaa mausteisuutta ja hapanta marjaisuutta, mutta humalointia ei
odotetunlaisesti tästä löydy, ennemminkin pienenä sitruksen vivahteena ja
jälkimaun hienoisena karvautena. Ei oikein
iske, suutuntuma on keskitäyteläistä hipova, mutta makumaailma loppuunsa melko
mitään sanomaton voimakkuudeltaan, ohkainen. Ehdottomasti
pettymys, jostain syystä latasin tälle hieman suuremmat odotukset, sillä
toivoin Nokian tuotoksen yltävän saksalaisten esikuviensa tasolle – tai edes
lähelle. Tällä kertaa homma jäi puolitiehen, valitettavasti.
Pisteet: 28/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti