Ystävänpäivän
aattona sekalainen joukko oluen ystäviä kerääntyi Jyväskylän Harry’s pubiin,
paikalla oli niin opiskelijoita kuin varttuneempia työssäkävijöitä,
aloittelevia oluen harrastajia sekä muutama kokeneempikin kettu. Tapahtuman
aiheena tietenkin oluen maistelu. Illan isäntä, useita maisteluita vetänyt Mika
Silajärvi esitteli ja maistatti meille neljä pienpanimo olutta illan aikana.
Lisäksi kuultiin tarinaa Mikan puuhaamasta Panimoyhtiö Hiisistä. Illan
esiintymiset täydensi vielä Jyväskylän Olutkulttuuriseuran puheenjohtajan Sampo
J. Välimaan pitämä puhe koskien seuran toimintaa sekä tietenkin hyvää olutta. Nämä ovat
mielestäni aina hienoja tilaisuuksia tutustua uusiin makuihin ja samalla kuulla
tarinaa oluiden takaa. Ehdottoman sopivia myös uteliaille, ei niin asiaan
perehtyneille herkkusuille. Etukäteistietämystä ei vaadita vaan sinne voi mennä
avoimin mielin oppimaan. Suosittelen. Tämä oli toinen itse kokemani tilaisuus
ja mukavaa oli jälleen. Tunnelma on rento, ainut jännitystä aiheuttava tekijä
on uuden oluen maistelu. Lisäksi tietoiskut ovat mielenkiintoisia, ei liian
teoreettistä kirjaviisautta. Kirjoittelin tämän ihan infotakseni ko.
tapahtumista, niiden luonteesta sekä kertoakseni omat arviot illan
tuttavuuksista ja jakaakseni lopuksi muutaman tiedonjyväsen. Ensin oluisiin:
Ensimmäinen
olut oli tanskalainen, vaalea lager joka on pantu Belgiassa.
To Øl Raid Beer
 |
To Øl Raid Beer
|
Hieman
samea, pehmeän oranssinen, hieman kellertävä olut. Tuoksultaan hyvin IPAmaisen
hedelmäisiä piirteitä henkivä. Trooppista hedelmäisyyttä on alkuun runsaasti,
mutta ajan kanssa se tasoittuu. Sitrushedelmäistä ja ruohoista katkeroa sekä
männyn pisteliäisyyttä. Taustalla makeahkoa, vaaleaa mallasta ja rusinaa. Kovin
ale-suuntaan viittaava. Maussa vahva
humalointi uhkaa peittää kaiken alleen, mutta runkoa on sen verran hyvin, ettei
tätä humalamehuksi voi haukkua. Katkeroissa greippistä karvautta, ruohoista
raikkautta ja pihkaista tunnelmaa. Ns. perinteisille lagerin ystäville varmasti
suuri shokki, itselleni maistuu hyvin. Rapsakka ja katkera, ei niin hedelmäinen
kuin tuoksusta hekumoin. Tuntuma keskitäyteläinen, ehkä hivenen vettyy loppua
kohden. Mikkellerin vastaavaa humala-pilsiä tasapainoisempi suoritus.
Pisteet:
35/50
Loput kolme
maistiaista olivatkin sitten kotimaista käsityötaitoa. Toinen maisteluannos on
peräisin Malmgårdin tilalta ja löytyy useista maitokaupoistakin.
Malmgård Huvila Brown Ale
Tuoksun syvä
maltaisuus on aavistuksen makeaa ja leipäisen paahtunutta. Karamellista
makeutta kautta linjan, kuivaa pähkinää ja keksiä. Sivussa aavistus marjaista
happamuutta. Miellyttävä ja tasapainoinen tuoksu. Maussa
maltaan makeus on hieman väistynyt happamuuden ja kuivahkon pähkinän tieltä,
myös keksiä, hienoista toffeeta ja yrttistä loppumakua löytyy.
Saksanpähkinäsuklaa tulee mieleen osasta makua. Keskirunsas
hiilihappoisuus hieman raikastaa tuntua, muuten suht tunkkainen, punertava ja
lempeän lämmin. Hieman yksioikoinen, kuten tyyliin kuuluu, runkoa voisi olla
ripaus lisää mutta varsin maistuva olut tämäkin on. Omimmillaan juurikin
nahkasohvalla nurkassa nautittuna (näin sen teinkin).
Pisteet:
33/50
 |
| Illan tastingit. |
Kolmannesta
oluesta aluksi hieman hämäännyin. Melko kylmänä eteen tuotu olut muistutti
huomattavan paljon sahtia, mutta vaahdon muodostus ja hiilihapot saivat
epäilemään. No ei ollut sahtia, en niin väittänytkään.
Plevnan Weizenbock
Koskipanimon,
paremmin Plevnana tunnetun tamperelaispanimon tuotteet ovat aina mukava
tuttavuus, sillä niihin en kauheasti ole törmännyt. Aprikoosin oranssi,
tasaisen samea vehnäolut, joka siis tuoksuu kovasti makealle ja banaaniselle
sahdille. Tuoksussa
tarkemmin runsaasti pehmennyttä banaania, hiivaa ja hienoista käymisaromia,
vehnämallasta joka on aavistuksen paahteista reunoiltaan. Lämmetessään esiin
nousee hieman enemmän hapanta aromia. Maussa
kuivaa mausteisuutta hiivan joukossa, kypsän banaanin makeutta ja melko hyvin
havaittavan greippisen katkeron kuivakkuutta. Hieman yrttejä sekä makean
puoleista maltaisuutta. Tuntumaltaan
suht paksu, omaa suutani viettelevä olut. Hiilihapot tekevät selkeän eron
sahtiin, jonka piirteitä tässä on melko runsaastikin. Ei se raikkain valinta kesäterassille
vehnäolueksi, mutta kyllä tämä maistuu muutenkin, vaikka heti keväällä.
Pisteet:
39/50
Neljäs ja
oikeastaan se illan kohokohta, olut jonka takia tänne oikeastaan on tultu. Eli
suureen suosioon nousseen Palokka-olut sarjan kolmas tuotos.
Palokka
Savukataja-portteri
 |
| Tässä sitä nyt olisi. Kolmas Palokka. |
Tänään (14.2) myyntiin tulleen maitokauppaversion hieman vahvempi ”isoveli”, joka on
saatavilla Jyväskylän Harry’sissä ja Vihreässä Haltiattaressa.
Vitamiinipitoisuus on hieman epäselvää vielä tässä vaiheessa siitä
syystä, että panimomestarin mukaan oluen vahvuus olisi 7,2% kun taas Harry’siin
tuodun tankin korkissa lukee 7,5%. Itseltäni kaksi ensimmäistä jäivätkin kokonaan maistamatta hitaan liikkeen vuoksi, nyt olin onneksi eturivissä.
Syvän musta
porter-olut. Tuoksu on voimakkaan savuinen, palvarin savukinkkua nahkoineen,
lämmintä maanläheisyyttä uhkuva. Hentoa happamuutta aistittavissa, liekkö
sitten käytetyistä katajanmarjoista peräisin. On hyvä! Myös
maultaan herkullista, sitä savukinkkua löytyy, oikeastaan mieleen tulee myös
vanhan savusaunan seiniin imeytynyt puinen savuisuus. Savu ei kuitenkaan
dominoi samalla voimalla kuin esimerkiksi Schlenkerlan Urbockista, vaan myös muille mauille on annettu mahdollisuus. Keskivaiheilla maistuu myös
tumma suklaa, lopussa salmiakin suolaisuus ja lakritsi. Suutuntuma
ei ole yltiöpäisen paksu, vaan sopeutuu hyvin makujen kirjoon joka on
suhteellisen tasapainoinen. Sopivan haastava nautiskeluolut savun ystäville,
mutta valitettavasti katajaa en mausta onnistunut poimimaan. Tuo huomioimatta
mielestäni onnistunut savuporter.
Pisteet: 37/50
 |
| Palokan maitokauppavahvuinen |
Illan
päätteeksi istuimme yhdessä alas keskustelemaan Palokka-oluista ja
Hiisi-panimosta. Pyöreän pöydän ääreen istuutuivat tentattaviksi Hiiden Mika Silajärvi
ja Mikko Mäkelä, joka on myös puuhaillut Palokka-sarjaa Citymarketin puolelta. Tarkoitus
oli alun perin jututtaa panimon koko porukkaa tulevana viikonloppuna, mutta
muuttokiireiden vuoksi olutmestari Tatu Hiitola oli estynyt saapumasta
paikalle, joten päätettiin hoitaa homma alta pois jo maistajaisissa. Tukea sain
sopivasti Olutsampoon omaa juttua tekevästä Sampo J. Välimaasta, joka
ansiokkaasti hoitelikin kysymyspuolen. Elämäni ensimmäisen haastattelun
lähtökohdat siis paranivat kohisten heti kättelyssä. Lisäksi mukana olivat
maisteluun mukaan raahaamani elämäntapaherkuttelija Lauri ja kotipanon
ammattimies Mika Laitinen, joka on osakkaana Rönnvikin viinitilan
panimoprojektissa. Ei hassumpaa. Keskustelu sujui hyvässä hengessä ja välillä jutut rönsyilivät myös muihin olutaiheisiin. Leppoisa ja antoisa tuokio kaiken kaikkiaan.
Eli
lähiaikoina on tulossa tarkempaa tarinaa Jyväskylän olutkulttuurin nostetilasta
Palokka-ilmiön ja Hiisi-panimon tiimoilta. Kannattaa olla kuulolla jahka saan ”nauhat”
purettua ja tulkittua omat pikakirjoitusmuistiinpanot. Lisäksi Olutsampo
varmasti selventää asioita vielä hieman myöhemmässä vaiheessa. Elämme
jännittäviä aikoja. Odotellessa kannattaa vaikka käydä maistelemassa
Palokka-satsin kolmas erä.
J-P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti