Alkon pienpanimo-oluet 2013: Saimaan Marsalkka Savu

• Tyyli: Savuolut
• Alk.%: 5,5
• Panimo: Saimaan Juomatehdas, Lappeenranta, Suomi

Vielä kaivoin kaapista yhden maistamattoman oluen Alkon pienpanimo-olutkattauksesta. Jonkin verran noita vielä tarjolla on, mutta kohtalaisen hyvin ne ovat kauppansa tehneet. Itsekin olen uusintakierroksella pariin otteeseen käynyt. Nyt siis vuorossa Lappeenrannasta Mikkeliin muuttavan Saimaan Juomatehtaan Savu-olut, joka speksien mukaan on ”normaaleja” savuoluita huomattavasti tuhdimmin humaloitu – lähes 82 EBUa eli liikutaan jo siellä IPOjen maisemissa. Lisäksi olut on vielä suodattamaton, jotain pervoa tässä on nyt meneillään. Toivotaan, että hyvällä tapaa silti. Tämä tuotos taitaa vielä olla "vanhalla" panimolla tehtyä?

Saimaan Marsalkka Savu

Ulkonäöltään hieman harmahtavan ruskeaa, vähävaahtoista olutta. Tuoksussa suht miedon savuisuuden lisäksi tummaa suklaata, tummaa paahtoleipäistä maltaisuutta, salmiakkia, hieman lakritsia, aavistus sitruksista katkeroakin. Jopa pienoisenä yllätyksenä tulee hienoinen makeus, joka toimii aika mukavasti kevyehköksi jäävän savun kanssa. Kokonaisuutena tuoksu on kuitenkin varsin mieto. Maussakaan ei savuisuus tunnu kuin yhtenä aromina muiden joukossa, melko hailakkaa tuo siis on. Onneksi oluesta löytyy muita makuja ihan mukavasti. Hieman yllättävästikin greippinen ja jokseenkin havuinen humalointi tuntuu odotettua vahvemmin, ehkä ajattelin sen jäävän vahvemmin savun jalkoihin. Tuo on mukana oikeastaan heti maun alkumetreiltä saakka voimistuen loppua kohden. Jälkimaussa katkerot tuntuvat selkeimmin. Savu on vahvimmillaan alku kolmanneksella, mallasrunko on suht makeaa, hieman leipämäistä tuntuakin. Lisäksi mausta löytyy salmiakin suolaisuutta ja lakritsia. Mielenkiintoinen olut, sillä savuoluena tämä ei toimi, mutta toisaalta katkeroita on kivasti ja savu tuo sivussa mukavan lisän tähän soppaan. Loppuunsa ei hassumpi olut, jos sitä ei väkisin yritä tiettyyn muottiin tunkea. Oluen perimmäiset tarkoitusperät jäävät hieman mysteeriksi: onko tämä sitä mitä on haettu, vai onko menty metsään ja vahingossa onnistuttu. Yhtä kaikki, ihan kiva, mutta jotenkin silti hämmentävä kokemus. Runko voisi olla paksumpi, hiilihapot ovat mielestäni kohdillaan. Saksalaisiin esikuviin tätä en lähtisi vertaamaan edes vähää alusta, aivan eri sarjoissa painitaan jo lähtökohtaisesti. Liekkö tuo tarkoituskin? Yhteenvetona: kivan katkeroitu, hieman savuinen olut.

Pisteet: 32/50

 

Alkon pienpanimo-oluet 2013: Beer Hunter’s Mufloni Saison de Randonneur Kataja Edition

• Tyyli: Saison
• Alk.%: 6.0
• Panimo: Panimoravintola Beer Hunter's, Pori, Suomi

Kataja Edition

Alkon tämän vuotisen pienpanimoerän Matti Myöhäinen, porilainen katajanmarjoilla maustettu saison-oluttyylin edustaja. Olut siis myöhästyi ennalta ilmoitetusta julkaisupäivästään hieman jouduttuaan kiipeliin Monopolin laadunvalvonnassa. Varsinaisesta laadullisesta virheestä ei onneksi kuitenkaan ollut kyse, vaan viranomaiset tarttuivat pakollisen ”Parasta ennen”-merkinnän heikkoon pysyvyyteen. Itsekin onnistuin pyyhkäisemään tuon merkinnän mustaksi viivaksi peukalolla, joten jälkikäteen pulloihin lisätty BBE-tarra on ihan paikallaan. Olut on pakattu todella tyylikkäisiin, italialaisiin kuohuviinipulloihin. Mielestäni kaunis paketti, jonka kruunaa yksinkertaisen tyylikäs ja virtaviivainen etiketti. Korkki on vain pirullisen tiukassa, eikä lähtenyt ilman apuvälineitä irti – eipähän ainakaan pääse väljähtämään tämä olut.

Saison de Randonneur ei ole suinkaan uusi tuttavuus, sillä viime keväänä Beer Hunter’sin saisonia oli samalla nimellä (ilman Kataja-liitettä) tarjolla kahta eri versiota, joista maitokauppamyynnissä ollutta 4,7%-tista tuli pari pulloa testattua. Hieno olut oli tuokin ja todella jäi harmittamaan, ettei vahvempaa (6,5%) ravintolaversiota ehtinyt maiskuttelemaan. Nyt tehty, hieman päivitetty Kataja Edition on varmasti hyvää jatkoa edeltäjiensä osoittamalle tielle. Reseptiin tehdyistä muutoksista en tarkemmin tiedä, mutta ainakin sitä katajaa on joukkoon lisätty. Raaka-ainelistasta löytyy lisäksi mm. pilsner-, münchner- ja vehnämaltaita ja kauraa sekä Tettnanger-, Celeia- ja Chinook-humalalajikkeita. Panimon tuotteiden nimessä esiintyvä Mufloni viittaa Luvian kuntaan kuuluvalla Säpin majakkasaarella asustaviin mufloni-lampaisiin. Arvostelu hetkellä pulloja oli vielä Alkon hyllyissä tuhatkunta kappaletta, joten vielä näitä jäljellä olisi.

Alkuperäinen BBE-päiväys näkyy vain

                     mustana tahrana

Beer Hunter’s on siis porilainen panimoravintola, joka sijaitsee keskeisellä paikalla Porin torin reunalla. Viime kesä oli kymmenes vuosi putkeen, kun heinäkuussa olen Poriin suunnannut jazzia kuuntelemaan, mutta itse Beer Hunter’s on vieläkin tarkastamatta. Pääosin tämä epäkohta selittyy muiden jazz-turistien järjestelmällisellä kuppiloiden ja terassin täyttämisellä, yksinkertaisesti tilaa ei ole koskaan ollut. Vuonna 1998 perustettu panimoravintola laajeni viime syksynä perustettuaan entisen Karhupanimon tiloihin, Porin vanhan sähkölaitoksen rakennukseen Ravintola Panimon. Itse tilat ja laitteet omistaa Sinebrychoff, mutta Beer Hunter’s vastaa tiloissa toimivasta ravintolasta ja panimosta. Katsotaan löytyisikö joskus aikaa vierailla Porissa myös Jazzien ulkopuolisena ajankohtana, nyt olisi ainakin kaksi hyvää syytä.

Beer Hunter’s Mufloni Saison de Randonneur Kataja Edition

Kepeän leikkisä, kullan keltainen ulkomuoto on kaunis ja keväinen. Kuohkea, valkoinen vaahto nousee nopeasti, mutta laskee myös suht kovalla tahdilla. Aurinko meni sopivasti pilveen kuvaushetkellä, sopii silti muuten aurinkoisen päivän säätilaan kuin morsian.

Tuoksu hyvin saisonmainen, mutta katajaisuus tuo kotimaista metsäisyyttä, sammalpeitteistä maanläheisyyttä mukaan. Vaaleaa viljaisuutta, hieman käynyttä, sitrusmaista sekä katajanneulasten happamuutta. Hedelmäistä tuntua on todella vähän, happamuus peittää sen lähes tyystin. Myös ripaus mausteita ja hiivan tuntua. Tietyllä tapaa märkä ja havumetsäinen saison, hyvää!

Maku on miellyttävä ja tasapainoinen sekoitus pippurisen mausteista, hieman yrttistäkin henkeä, hapanta havuisuutta, sitruksista, pisteliästä katkeroa ja belgihiivaa sekä appelsiinin kuorta. Mallas on viljaisaa, hieman hedelmäistä makeutta, mutta kyllä tämä katkera ja hapan pääosiltaan on. Jälkimaku pitkä, greippisen katkera ja karvas, kuin katajanneulaset konsanaan. Melkoisen kuiva lopputulema, pirskasteleva hiilihappoisuus onneksi kutittelee kieltä. Kerrassaan mainio belgiolut hienolla, suomalaisella twistillä.

En tiedä, tunnistanko suoranaisesti katajanmarjoja tai katajaa, mutta tietyllä tapaa makumaailmasta on helppo vetää mielikuva katajan havuiseen tunnelmaan, ehkäpä kevyt marjainen happamuus kielii konkreettisimmin käytetystä mauste-aineesta. Hinnallahan tämä toki on pilattu, maussa ei silti valittamisen sijaa, erittäin tasapainoinen olut. Hieman poikkeaa mielestäni normien mukaisesta saisonista, mutta se ei tällä kertaa ole huono juttu. Todella hieno ja rohkea suoritus panimon väeltä tuoda suomalaisten ulottuville hieman poikkeavampi oluttyyli hienoisella kotimaisella säädöllä. Tällaista ennakkoluulottomuutta tähän maahan ilman muuta kaivataan. Ehdottomasti jatkoon.

Pisteet: 40/50

Alkon pienpanimo-oluet 2013: Malmgård Huvila Oak Porter

• Tyyli: Porter
• Alk.%: 7.0
• Panimo: Malmgårdin Panimo, Malmgård, Suomi
   

Alkon tämänkertaisen pienpanimo-kattauksen ehkä odotetuin tuote, Malmgårdin Huvila Oak Porter. Periaatteessa kyseessä on mainetta keränneen, Alkon tilausvalikoimastakin löytyvän Huvila X-Porterin tuunattu versio, jossa esikuvan reseptiä on hieman muutettu humalalajikkeiden osalta. Lisäksi Oak Porterin teossa on hyödynnetty vanhoja viskitynnyreitä. Perinteistä tynnyrikypsytystä, jossa siis olut laitetaan määrätyksi ajaksi kypsymään esimerkiksi viskitynnyriin haluttujen aromien aikaansaamiseksi, ei ole tällä kertaa tehty. Toimintatapa onkin ollut hieman päinvastainen, sillä tynnyristä vuoltuja tammilastuja on lisätty tekovaiheessa oluen joukkoon makua antamaan. Eli olutta ei ole laitettu tynnyriin, vaan tynnyri olueen.

X-Porteri maistuu itselleni mainiosti ja yleisesti tynnyrikypsytetytkin ovat olleet herkkuja. Toisaalta tynnyrikypsennys ei välttämättä aina ole tehnyt muutosta positiiviseen suuntaan, toivotaan tällä kertaa parasta.

Tarjoiluehdotus

 

Ulkonäöltään kaunis, todella tumman puhuva olut, jota voisikin luonnehtia lähes mustaksi. Vaalean ruskeaa vaahtoa muodostuu pinnalle parisen senttiä. Tuoksussa paahteista mallasta, tummaa suklaata ja bourbonmaista tammisuutta, lisäksi hitunen vaniljaa sekä alkoholia sivussa. Maussa lisää paahteista, hieman siirappistakin tummaa maltaisuutta, kahvia ja tummaa suklaata. Myös runsaasti bourbonviskin tammista aromia ja vaniljatankoa. Kolmannella neljänneksellä salmiakin suolaisuutta ja kuivahkoa katkeroa. Pitkä jälkimaku sisältää suklaata, kevyttä katkeroa ja bourbon-aromia. Herkullinen ja viettelevä yleismaku, jota hienoinen rungon ohuus ikävästi pääsee rapistamaan. Runkoa jää siis uupumaan, alkoholikin paistaa ajoittain läpi tehden oluesta hieman turhan kulmikkaan. Pehmeyttä ja paksuutta tämänkaltainen olut ehdottomasti vaatisi. Melkeinpä väittäisin X-Porterin viemän tämän pelin, pitääpä ottaa lähiaikoina tarkastukseen. Silti Oak Porterissa on potentiaalinsa, ehdottomasti hyvä olut pitkään nautintoon, näkeehän sen jo pisteistä.

Pisteet: 38/50

Alkon pienpanimo-oluet 2013: Teerenpeli Vehnäväinö

• Tyyli: Vehnäbock
• Alk.%: 6.0
• Panimo: Teerenpeli, Lahti, Suomi

Myös lahtelaisen Teerenpelin Vehnäväinö tuli maisteltua viime viikonloppuna. Tämä panimo, joka nimeää oluensa varsin sympaattisesti, tuo omana panoksenaan Alkon ”käsityö”-hyllylle vehnäbock-tyylisen oluen. Vehnäbock on hieman, joskus hieman enemmän vahvempaa vehnäolutta, josta on saatavana niin tummia kuin vaaleitakin versioita. Tyylinä tämä on yksi minulle parhaiten maistuvista, vaikkakaan valikoimaa ei kovinkaan laajasti aina ole tarjolla. Sanomattakin siis selvää, että uusille tulokkaille on tilaa tässäkin lajissa, toisaalta vertailukohteet ovatkin sitten maailman huippua. Helppoon saumaan eivät nämä etelä-päijänteeläiset oluttaan missään nimessä ole tarjoamassa, mutta hyvin onnistuessaan mahdollisuudet ovat monet.

Teerenpeli Vehnäväinö

Punertavan ruskea, suht tumma ja sameahko vehnäolut jonka pinnalle muodostuu melko niukasti vaahtoa. Tuoksu on herkullinen, tumman hedelmäinen ja suht makea, kypsää banaania on runsaasti. Hapanta vehnäisyyttä ja hiivaa on tyylilleen ominaisesti mukana. Myös alkoholi lämmittää tuoksua. Maultan Väinö on tuoksua raa’empi, tumman hedelmäinen makeus on siirtynyt taka-alalle, eikä banaanisuus enää hallitse tunnelmaa. Hapan vehnäisyys on suht voimakasta, samoin alkoholia löytyy jonkin verran. Karvas humalointikin on nostanut päätään ja tuntuu suht pitkässä ja happamassa jälkimaussa raa’an greippisenä. Hiiva tuo makuun kuivaa mausteisuutta. Suht runsas hiilihappopitoisuus tukee happamuutta ja karvautta, runko jää valitettavasti liian kapoiseksi kannatellakseen näitä ominaisuuksia. Ei omaan makuun sopiva vehnäbock, pehmeyttä ja perinteisempää otetta olisin kaivannut. Nyt lopputulos on mainitun raaka. Ei jatkoon,  valitettavasti.  

Pisteet: 28/50

Alkon pienpanimo-oluet 2013: Stadin American Saison

• Tyyli: Saison
• Alk.%: 6.5
• Panimo: Stadin Panimo, Helsinki, Suomi

Stadin Panimon Saison täydentää sekä panimon American-sarjaa, että Alkon pienpanimo-olut kattausta. StaPan American sarja on ollut mielestäni onnistunut ja laadukas. Tällä kertaa oluttyyleistä vuorossa siis saison. Saisonhan on belgialainen ”kesäjuoma”, joka kehitettiin aikoinaan, kun kesän kuumalla kaudella oluen valmistukseen olosuhteet olivat nihkeät. Olut pantiin keväällä (alkup. nimi saison de mars),  ja siitä tehtiin sopivan vahva ja humaloitu, jotta se säilyi kesäkauden yli pilaantumatta, muttei ollut liian tujua nautittavaksi kesäaikanakaan. Vaalea saison onkin todellinen kesäherkku, jonka kokeilemista suosittelen vähänkään seikkailunhaluisille oluen ystäville. Stadin versio on nimensä mukaan doupattu amerikkalaisilla aromihumalilla – luultavasti vielä melko reippaalla kädellä  - joten odotettavissa on raikas ja hedelmäinen saison-elämys. Isketään kiinni!

Stadin American Saison

Ruskehtavan oranssi, tasaisen samea olut vaahtoaa keskirunsaasti. Tuoksu on varsin voimakas, trooppista hedelmäisyyttä ja makeutta on runsaasti, hitusen greippisen katkera, vaalea ja raikas. Hiivaisessa tuntumassa mausteista ja yrttistä vivahdetta. Maussa ensimmäisenä tuntuu greippinen, nimenomaan kirpakka ja hapan katkeruus jossa on suht kuiva, mausteinen lopputuntuma. Hedelmäisyys on taaempana vaalean viljaisuuden ja hiivan kanssa.Tuntumasta melko raikkaan tekevät katkerot ja suht reilu hiilihappojen määrä, mausteisuuden kuivuus antaa hyvin vasta painoa. Kovin makeaksi tai hedelmäiseksi en makua luonnehtisi vaikka tuoksu antoi niin ymmärtää. Loppuunsa odotettua suoraviivaisempi esitys, jonkinlaista suurempaa twistiä jenkkityylisen humaloinnin lisäksi olisin odottanut, toisaalta American-termin merkitys nimessä ei jää missään vaiheessa epäselväksi ja ihan laadukas ”jenkki-saison” tästä on saatukin. Itselleni nousi himo maistaa pitkästä aikaa perinteisempää versiota, mutta se ei silti poissulje sitä tosiasiaa, että tämäkin on hieno olut. Se jää sitten nähtäväksi säväyttikö aivan uusinta pullon arvoisesti. Joka tapauksessa hyvää jatkoa StaPan American sarjalle joka on ollut varsin menestyksekäs tähän asti.

Pisteet: 36/50