Brewdog Libertine Black Ale

• Tyyli: Black IPA
• Alk.%: 7,2
• Panimo: BrewDog, Ellon, Aberdeenshire, Skotlanti

"Elosteleva" musta ale...

Jo kulttimaineeseen noussut punk-panimo BrewDog on saanut bisneksilleen lentävän lähdön. Reilussa viidessä vuodessa toiminta on laajentunut hurjasti. Panimon tuotteita toimitetaan jo lähes kolmeenkymmeneen maahan ja se on  perustanut jo yksitoista omaa nimeään kantavaa baaria. Mikä mielenkiintoisinta, näillä näppäimillä avattava kahdestoista baari on ensimmäinen saarivaltakunnan ulkopuolella – Tukholmaanhan se siis on tulossa. Heja Sverige! Jälleen yksi hyvä syy vierailla kansankodissa. Lisäksi uuden panimon avajaisia vietettiin tämän vuoden alussa pääkallopaikan siirtyessä Fraserburghista viitisenkymmentä kilometriä etelämmäksi Elloniin, lähemmäksi Aberdeeniä. Hienoa toimintaa! Vanhat tilat toimivat vielä koelaboratoriona uusille, mullistaville kokeiluille. Pelottavan nerokasta meininkiä.

Eli taas olisi lasissa yksi mielenkiintoinen olut Skotlannin nummilta. Tämän kertainen tuote on mallia single hop, eli sen teossa on käytetty maltillisesti vain yhtä humalalajiketta – BrewDogin tapaan rekkalasteittain tosin. Valinta on osunut Simcoe ”muotihumalaan”, josta myönnän itse pitäväni kovastikin, sopii siis mainiosti. Panimon etiketeissä on aina hauskoja ”tarinoita”, markkinointipropagandaa pullon sisällöstä, niin myös tässäkin. Niitä on aina hauska lueskella. Pieni varoituskin löytyy tämän kertaisesta tekstistä: ”… Swallow hard – this beer bites”. Tumma humalapommi siis käsissä, täytyy käsitellä varoen! Oluessa sanotaan yhdistyvän IPAn humalainen sinfonia ja stoutin hemmotteleva maltaisuus. Tämä pullollinen on muuten peräisin vielä tuolta "vanhalta" laitokselta eli hetken jo kaapissa ollut.

Brewdog Libertine Black Ale

Lähes läpitunkematon, todella tumman ruskea, oikeastaan mustuutta hipova olut, joka vaahtoaa melko hillitysti. Tuoksun pääsosassa esiintyy mäntyinen ja greippinen, osittain auton kumia hipova humalointi, joka ei em. määrittelystä huolimatta ole kovin päälle käyvää. Kevyesti tumman paahteinen, hennosti myös trooppista hedelmäisyyttä, ehkä jopa toffeen makeutta ja salmiakkia. Maku näinkin monimuotoiseksi ja suht voimakkaaksi olueksi (vieläpä BrewDogiksikin) maku on varsin tasapainoinen. Sopivasti tummaa, paahteista mallasta, greippisen hapanta ja mäntyisen pisteliästä humalointia. Toffee on lähestulkoon kadonnut, myös tropiikin hedelmät ovat taustakuorossa, ollen tuntuvimmin läsnä maun loppuvaiheilla ennen jälkimakua. Jälkimaku puolestaan greippisen katkera, pitkä ja miellyttävä. Ei liian silmille hyppivä, myös joillekin BIPOille tyypillinen autonkumisuus on hillittyä, ”suitsittua” ja reunoiltaan pyöristettyä. Ilahduttavan tasapainoinen ja mukavan laadukas olut, jota voisin suositella kokeiltavaksi, mikäli vastaan vain tulee. Hyvällä tapaa yltiöpäinen, panimolle tyypillinen ylilyöntien tavoittelu on jätetty totuttua vähäisemmäksi, tuloksena yllättävästikin ”normaalimpi” tuotos. Ei hassumpaa, mukava välillä näinkin. Kyllähän tässä särmää silti on, älkää siis huoliko.

Tarinaa pullon kyljestä...

Pisteet: 38/50