Heilan Rehti Sahti

Heilan Rehti Sahti

• Tyyli: Sahti
• Alk.%: 9,0
• Panimo: Viini-Heila, Heinola, Suomi

Heilan makujen aarreaitta on jo vuosien ajan ollut pakollinen pysähdyspaikka etelään suuntaavilla reissuillamme. En muista, milloin viimeksi siitä olisi pysähtymättä ohi ajettu – aina on nimittäin ollut hyvä syy piipahtaa ja ihmetellä valikoiman laajuutta. Sanomattakin lienee selvää, että sahdilla on ollut osuutta asiaan.

Sen kuitenkin myönnän, etten aivan siihen alkuperäisten, jo kymmenen vuotta sitten paikan omakseen ottaneiden asiakkaiden joukkoon kuulu. Kuulin paikan olemassa olosta ensikerran reilut seitsemän vuotta sitten ja samalta reissulta lähti mukaan myös elämäni ensimmäinen sahtipullo.

Nyt Heila on tullut tosiaan jo kymmenen vuoden ikään ja Pihamaan Sahdin kaveriksi on kesän ajan valmistettu pyöreitä vuosia juhlistavaa Heilan Rehti Sahtia. Alkukesästä juhlasahtikaappi ammotti harmillisesti tyhjyyttään, mutta nyt syksymmällä suoritettu uusintayritys tuotti tulosta.

---

Onnittelut pyöreistä vuosista 

Heilalle ja sen koko väelle! 

---

Heilan Rehti Sahti

Sahtin tahtiin ja Heilan helmoissa on katajainen kansamme juhlinut jo kymmenen vuotta.

Vaan ansaitseepa tämä vivahteikas savuinen yksilö tuopin kohotuksen sellaisenaankin!

Viilentävänä virvokkeena tai sisäisenä roihuna. Yksin tai muiden rehtien kavereiden kesken.

Punertavan ruskea, nahkalaukkuinen ja vaahdoton olut. Tuoksu on vahvan maltainen, mutta savun osuus on varsin hillitynlaista. Maltaisuus on tummanpuhuvan limppuista, samassa linjassa makeaa. Ei ehkä toffeista, enemmänkin limppuun yhtyvän siirappista, muttei imelää. Myös kuivempaa mausteisuutta löytyy ja savu tuntuu sekoittuvan sen ja kevyen alkoholin lämmön joukkoon.

Maku myötäilee tuoksua. Maltaisuus ei ole enää aivan niin imeltynyttä, vaikka tumman siirapin ja nyt ehkä toffeenkin tuntua ilmoilla on. Kuivempi limppuisuus on hyvin tunnelmallista ja rustiikkista, mutta savua saisi olla enemmänkin. Sen osuus on toki selvästi esillä, mutta hieman hentona verhona se makujen mutkissa velloo. Lopussa tunnelmaa kuivuu hieman mausteisuuden ja kohtalaisen lämmön päästessä esiin, mutta myös maltaan suurin makeus karisee matkalla.

Jälkimaussa imeltynyt limppuisuus pääsee taas mukaan tunnelmiin ja matkaa kauas auringonlaskuun pienen lämmöntunteen sekä mainitun rustiikkisen kuivuuden kanssa. Huulet tahmaantuvat, mieli rauhoittuu - juuri niinkuin pitääkin.

On kyllä hieno sahti, mutta savuisempaa kuitenkin toivoin.

Pisteet: 38/50