Hiisi Humulus Lupus DIPA

Suden ja humalan risteytys?

• Tyyli: Imperial / Double IPA
• Alk.%: 9,0
• Panimo: Hiisi, Jyväskylä, Suomi

Pääsiäisenä polkaistiin myös virallinen terassikausi käyntiin tämän vuoden osalta. Itseasiassa tämä ensimmäinen olutkin oli päätetty jo hyvän aikaa sitten, joten kun tilaisuus Harry’sin aurinkoisen terassin korkkaamiseen vihdoin avautui, ei tiskin takana tarvinnut päätöstä suuremmin pohdiskella. Paikallispanimo-Hiisi julkisti jokunen viikko sitten uuden oluen, Humulus Lupus Double IPAn, mutta tuo julkistamistilaisuus jäi allekirjoittaneelta väliin. Kutkuttavan kuuloinen tuotos jäi kuitenkin mieliin kummittelemaan, joten pakkohan tuo oli päästä maistamaan…

Hullunkurinen hanalätkä hieman hymyilyttää, mutta se kätkee sisäänsä oluen nimeen linkittyvän kaksoismerkityksen. Humulus Lupus on nimittäin hauska yhdistelmä humalakasvia ja sutta tarkoittavista latinan kielisistä sanoista (humulus lupulus ja canis lupus). Näistä susi löytyykin kaksipäisenä versiona hanalätkästä ja humulus-puoli esiintyy oluen reseptistä melko vahvana. Susi onkin hyvä valinta symboliksi, sillä Humulus Lupus on syönyt tuplamäärän mallasta ja humalaa panimon maistuvaan Raivoavaan Rakkiin verrattuna. Kyselin oluen taustoja hieman panimon pojilta ja olutmestari-Tatu valottikin sen tarinaa avuliaasti.

Raivoava Rakki on tosiaan siis tuplattu ja näin on syntynyt sudeksi kasvanut double IPA. Sen perimmäinen tarkoitus onkin myös elää nimensä mukaisesti, eli olla Rakki-oluita asteen verran agressiivisempi ja purevampi – kuin villi sukulainen ikään. Täyttä ylilyöntiä panimolla ei kuitenkaan haluttu lähteä tekemään, vaan pelkän katkeron purennan tueksi ripoteltiin myös miellyttävyyttä lisäävää jenkkihumaloiden aromia. Tatu kertookin edellä mainitun olleen vakaa mielikuva oluen kehittämisen pohjalla ja samaan hengen vetoon paljastaa oluen itse asiassa olevan sellainen, jota hän on pyöritellyt päässään jo panimon perustamisesta lähtien.

Katkeruutta oluesta löytyy 87 IBUn verran ja rungoltaan se on Tatun sanoin "tosi-perus-DIPA" eli 95-prosenttisesti pale ale-mallasta. Tarkoituksena on näin mahdollistaa humalan hyvä esiin pääsy maussa. Katkeropuoli on hoidettu Magnumilla ja Simcoella, jotka olivat toiminnaltaan tuttuja, hyväksi havaittuja ja kliinejä, silti riittävän kulmikkaita lajikkeita. Aromihumalointi on hoidettu Amarillolla ja Cascadella, kuivahumalointiin käytettiin kaksikon lisäksi myös Simcoeta. Kommentti valituista lajikkeista nostaa hymyn huulille: ”Aromipuolella ei ole liikaa jääty haaveilemaan, vaan olen käyttänyt törkeästi omia all-time-favoritejani”. Näin sen pitääkin mennä, arvostan!

Nyt maistossa oli Humulus Lupuksen ensimmäinen erä, joten pientä viilausta senkin reseptiin on kuuleman mukaan luvassa – all-time-favoritit eivät päässeet riittävästi Tatun mielestä esille, mutta tulevissa keitoissa asiaan aiotaan paneutua lisää. Samalla hän toteaakin, että halua olisi vakiinnuttaa kyseinen double IPA epäsäännöllisen säännöllisesti valmistettavien oluiden joukkoon – jatkossa mahdollisesti nähdäänkin, elääkö tupla-susi mihin suuntaan purevuutensa kanssa. 

Hiisi Humulus Lupus DIPA

Samea, liukuvan aprikoosinen, tummahkon oranssi DIPA kostealla vaahdolla. Tuoksultaan melko paksu, runsaasti trooppista hedelmäsalaattia, hieman pirteää sitrushedelmää sekä osin kukkeaakin tuoreutta. Samaan kulhoon on vielä ahdettu mehuisaa mansikkaakin. Mallaspuoli on hieman sivummalla makeahkon leipäisänä, joskaan keksimäiseen tuntuun ei mennäkään. Melko jyhkeä ja hyvin toimiva.

Maussa onkin sitten eksoottiseen hedelmäsoppaan lisätty aimo annos tuoretta greippiä sekä männynneulasia. Purennan voimaisa tykitys alkaa heti suun pinnalle osuessaan ja se etenee voimakkaasti voimistuen kohti pitkää ja katkeraa loppua. Sinällään se ei ole malliltaan nenille hyppivää, vaan pikemminkin etenee syventyvänä, laajana mattona kohti nielua, joskin intoutuu viimein nopeasti nousevaan, greippiseen trombiin. Lopussa se sekoittuu vielä pinnan alta salaa iskeviin pieniin, mutta teräviin hiilihappoihin sekä hieman läsnäolevaan alkoholin henkäykseen. Eksoottinen hedelmäsoppa on hieman poissaolevaa ja se onkin saanut jonkin verran vaalean marjaisaa aromikkuutta osakseen. Maltaan osalta liikutaan kohtuu makean, silti harmittomasti kokonaisuuteen pyrkivän leipämäisyyden mailla. Se tukee hyvin rapeaa kokonaisuutta ja varmistaa melko hyvän tasapainon pysymisen. Luonnetta Humulus Lupus saa keittoon hyvällä tapaa epäpuhtauttakin tuovasta kukkaisasta aromikkuudesta, joka kuitenkin osaltaan tuo mukaan myös pientä tunkkaisuutta. Suutuntuma on melkolailla keskirunsaan vahvemmalla puolella mainituilla piristävillä hiillihapoilla terästettynä.

Tuomio: Hiisin hyvin pureva, todella rapea ja monipuolinen double IPA Jyväskylästä. Hienoinen alkoholin läsnäolo sekä jokin tarkemmin määrittämätön tunkkaisuus verottavat sen kirkkaimmasta kärjestä, mutta hop headeille tämä uppoaa takuu varmasti! Melko vakuuttavaa menoa kaiken kaikkiaan...

Pisteet: 38/50