 |
| Hiisi - paikallinen uranuurtaja |
Hiisi vieköön, etten paremmin sanoisi. Jännät ajat jatkuvat jatkumistaan, mikä luonnollisesti kiristää silmukkaa useamman alan jo ennestään tukalan tilanteen ympärillä. Ravintoloiden sulkutoimet ja muut rajoitukset, kulttuurialan totaaliseisokki ja tapahtumatuotannon hiljaiselo koskettavat jo itsessään suurta ammattilaisten joukkoa, mutta vaikutukset kantavat myös paljon laajemmalle säteelle. Osansa tästä kaikesta on saanut myös kotimainen panimosektori.
Nyt jos koskaan onkin hyvä tuoda esiin paikallista osaamista, kehua surutta omia suosikkejaan ja ennen kaikkea valikoida ostoskoriin lähialueiden antimia. Mikään puhdas oppikirjaesimerkki en asian suhteen ole itsekään, mutta aina voi parantaa. Myönnän, että asioin ravitsemusliikkeissä hyvin harvakseltaan, tilaan toisinaan olutta ulkomailta ja innostun herkästi Palokan Citymarketin kaltaisten olutosastojen värikirjavista tuontiolutuutuuksista. Oluen kokonaiskulutustakin olen pyrkinyt vähentämään.
Tästä huolimatta luotto ja kannatus paikallispanimoiden tekemisiin on kovaa, eikä jääkaapissa ole tainnut aikoihin olla hetkeä, jolloin sieltä ei oman kaupungin panimoiden tai kiertolaisten oluita olisi löytynyt - kellarin jyhkeämmän kypsytyspään edustuksesta puhumattakaan. Jyväskylässä onkin naurettavan helppoa suosia paikallista tekijää ja tästä olen koettanut yllämainittujen harharetkien ohella pitää tiukasti kiinni.
Itselleni se kaikkein merkityksellisin panimo on tietysti paikallinen Hiisi, jonka taivalta olen päässyt seuraamaan lähietäisyydeltä aivan alusta lähtien. Olutkellari-blogihan on perustettu samoihin aikoihin, kun kotikaupungin kaduilla alettiin huhuilemaan Jyväskylän paluusta panimokartalle. Muistan edelleen sen hetken, kun Mikon ja Mikan kanssa istahdettiin Harry’sin nurkkapöytään Mikan mestaroiman Palokka-oluen julkistustilaisuuden jälkeen.
Tuo oli muutoinkin jännittävää aikaa. Euroopan pienpanimoaalto oli vasta tuloillaan Suomeen ja uuden pienpanimo-oluen, saati sitten -panimon, ilmestyminen markkinoille oli lähes spektaakkelimaisia piirteitä harrastajapiireissä saanut tapahtuma. Hiisi aloitti toimintansa vieläpä melko ennakkoluulottomasti ja voisi jopa sanoa että ryminällä, mikä kasvatti mielenkiintoa panimon tekemisiä kohtaan entisestään.
 |
| Ikiiurso herättää kunnioitusta eikä syyttä. |
Tarinan kehitystä on ollut mielenkiintoista seurata ja samalla huomata hiisiläisten löytäneen sen oman, vakaan mallaspohjansa minkä varassa kulkea. Toiminnan alkuvuodet elettiin vahvassa IPA-buumissa, mihin Hiisi iskikin usealta suunnalta. Samaan aikaan tyylien ja tuotteiden kirjo pysyi muutoinkin hyvin leveänä ja nimikkeiden määrä on tälläkin hetkellä selvästi maan keskivertotoimijaa runsaslukuisempi. En koe tunnontuskia sanoessani, ettei panimon kaikkia tuotteita ole varmasti tullut edes paperilla nähtyä, sen verran paljon nimikkeitä on etenkin ravintolakanavia pitkin maailmaan virrannut.
Valikoiman laajasta elämisestä ja kokeellisista leikittelyistä huolimatta Hiisillä on myös useampiakin tuotteita, jotka ovat pitäneet pintansa muutosten virrassa ja pysyneet tuotannossa joko jatkuvana ilona tai ainakin toistuvina uusintoina. Jatkuvuuden ansiosta ne rakkaimmat Hiisi-suosikitkin löytyvät nimenomaan sieltä alkuaikojen ihastuksista, vaikka on rinnalle kovia haastajiakin noussut. Henkilökohtaisesti tärkeimpänä oluena on tietenkin koko homman avannut Raivoava Rakki, jonka tämänpäiväistäkin läsnäoloa arvostan erittäin korkealle. Myös astetta jyhkeämpi Humulus Lupus herättää kunnioitusta lähes yhtämittaisen tarinansa voimin ja onkin mukava tiedostaa, etten ole yksin ajatelmieni kanssa. Oluen nimi nimittäin nousi myös kansan huulille Twitterin puolelle lataamaani Hiisi-rivistön yhteydessä.
---
”Lupus on kyllä pirun tyylikäs tupla-ipa.”.
”Humulus Lupus DIPA oli mahtava. Parhaita DIPOJa mitä olen maistanut.”
---
 |
| Väki ja Käre ovat muun muassa erinomaisia, rehdin makuisia mökkioluita. |
 |
| Jyhkeämmän pään maut sen sijaan kaikuvat tynnyreiden sisuksissa. |
Samaan aikaan olen havainnoivani, ettei vaihtuvuus ja uraa uurtanut kokeellisuuskaan tarkoita sitä, että panimon tarvitsisi aina taituroida trendivirtausten aallon harjalla. En tiedä, koetaanko näkemys itse tekijöiden tai vaikkapa alaa seuraavien asiantuntijoiden taholta etäisenä, mutta näin olen Hiisin nykytilaa päissäni itse arvioinut. Mielestäni kontrasti menneeseen on jopa kohtalaisen selkeä, mikä ei missään nimessä ole huono asia. Näkemys vain vahvistaa toteamusta, että se oma tie tosiaan on onnistuneesti löydetty, mikä näin kuluttajanakin on helppo allekirjoittaa.
Hiisin tapauksessa se ei myöskään ole tarkoittanut innovaatioiden ja kokeellisuuden hyljeksimistä tai suoranaista tylsistymistä, vaan enemmänkin muutamien kuumempien, pienen mutta innokkaan harrastajasegmentin uniin tunkevien tyylien sivuuttamista. Sen sijaan panimolla on keskitytty vakioimaan jo hyväksi todettuja reseptejä, vahvistettu osaamista pastryhommia rehdimmän tynnyrikypyttelyn saralla ja löydetty uusia ulottuvuuksia muun muassa viinimäisemmistä makuyhdistelmistä. Ikiiurson tynnyrinkaikuista tarinaa tarvinnee kenellekään sen suuremmin tänä päivänä edes avata, kun nuo jyhkeän tummat maut lienevät hienosti aikaa kestäneiden IPOjen ohella sitä kaikkein tunnetuinta Hiisiä.
Tokihan panimolta löytyy listoiltaan myös NEIPAa ja Brut IPAnkin äärellä operoitiin heti ensimmäisten joukossa ja vieläpä varsin onnistunein mauin. Muuntautumiskyky näkyykin laaja-alaisen tyylilajikirjon ohella myös siinä, ettei panimoa voi tai kenties kannatakaan osoittaa vain yhden ominaispiirteen mukaan, vaan tarttumakohtia löytyy useampia. Muun muassa rukiin monipuolinen käsittelytaito ja joitain vuosia sitten useamman tuotteen voimin nähdyt brettaiset ja muutoinkin villit IPA-kokeilut ovat jääneet hyvin mieleen. Yleislaatu ja varmaotteisuus näkyy usean tuotteen pitkänä voittokulkuna ja ajan hammasta kestävänä olemuksena eli tasapaino leikittelyn ja tarvittavan tahdikkuuden välillä tuntuu olevan varsin vakaalla pohjalla.
 |
| Kuvassa omat suosikit Hiisin tämänhetkisestä tarjonnasta. |
Nykyisestä tarjonnasta on helppo löytää itsellekin monta varmaa suosikkia, mutta myös samaan aikaan todeta uusienkin oluiden edelleen iskevän makuhermoon. Yksi Hiisin suuri vahvuus on myös oluiden varsin hyvä saatavuus, mikä on varmasti myös osaltaan ollut rakentamassa myös omaa kiinteää suhdettani tiettyihin tuotteisiin. Kävinkin kevään kunniaksi keräämässä talteen 12-packin verran jo hyväksi havaittuja tuttavuuksia. Osasta kirjoittelen ajan mittaan päivitettyjä tuntemuksia, osan nautiskelen kaikessa rauhassa ilman isompia muistiinmerkintöjä.
Loppuun on pakko todeta, että vaikka jo eräänlaisiksi olutklassikoiksi nousseita tuotteita löytyy tuotannosta edelleen useita, olen myös jäänyt harmittelemaan muutamia matkan varrella tuotannosta pudonneita makujakin. Ruisperkele on onneksi tekemässä pian paluuta hieman uudistetun reseptin voimin, mutta muistelen myös kaiholla muun muassa brettaisen ihanaista Pecko Brett IPAa sekä kotomaan Saison-kentän kärkipäähän sijoittautunutta Hatia. Vain muutamia muistellakseni.
Sittemmin toimintaan on tullut mukaan Lutakkoon avautunut taproom kaikkine herkkuineen, eikä se kuuluisa silmäkulman pilkekään tunnu poikkeusaikojen myötä minnekään kadonneen. Hiisin makujen äärellä kelpaa nautiskella ja pidetään me kuluttajat omalta osaltamme huoli, että näin on mahdollista toimia jatkossakin.
Siispä Hiisi vieköön ja nautitaan me kyydistä!
---
Hiisillä on nykyään myös oma Taproom & Bottleshop Lutakossa.
Erinomaiset lounaat ja kylmäkaapin mallasherkut saa kätevästi samalla reissulla mukaan poikkeusaikanakin.
Pari kiinnostavaa nostoa matkan varrelta:
Ensikohtaaminen hiisiläisten kanssa
Paikallista yhteistyötä kotiolutkisan voittajan kanssa
Panimon muutto uusiin tiloihin
Hiisin Taproomin avajaistunnelmia
 |
| Iku-Turso valvoo... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti