Stone Totalitarian Imperial Russian Stout

Stone Totalitarian Imperial Russian Stout

• Tyyli: Imperial Stout
• Alk.%: 10,6
• Panimo: Stone Brewing, Escondido, Kalifornia, USA

Toverilinen Totalitarian perustuu Stonen klassiseen Imperial Russian Stoutiin ja on esikuvansa tavoin varsin kehuttu, runsaslinjainen paahdenautinto. Olut teki tänä vuonna paluun harrastajia säikäyttäneen taukovuoden jälkeen. Reseptiä on välivuoden myötä hieman muutettu eli mukaan on tullut paksuutta tuovaa kauralisää ja Magnumia säestämään on nostettu itselleni uutta Belma-humalaa.

Tällä kertaa itse oluen antia mielenkiintoisemmaksi seikaksi nousee amerikkalaisbyrokraattien suhtautuminen ”Imperial Russian Stout” –nimeen, kun olutta ensikerran markkinoille yritettiin tyrkyttää. Kolmivuotinen taistelu päättyi kivipanimon makeaan voittoon ja loppu onkin historiaa – monellakin tapaa, sillä ilmeisesti alkuperäisoluen viimeinen erä on valmistettu vuonna 2016, jonka jälkeen ulos on puskettu ”vain” tätä totalitaarisempaa versiointia…

When the densely dark Stone Imperial Russian Stout was still in its infancy, the style wasn’t recognized by the US Government’s agency regulating brewery labels. They thought it implied that the beer was brewed in Russia rather than being an historic English style that had originally been brewed for the Russian court. We had three options:

1. Name the beer simply Stone Imperial Stout
2. Name the beer Stone Imperial Russian-Style Stout
3. Fight back

The team embarked on a three-year naming battle before finally earning the style’s full recognition for Stone and all fellow US brewers. Stone Imperial Russian Stout was born as obstinate as it returns.

Tarinasta myöhemmin kehittynyt Totalitarian on oluena varsin kelpo tuote, muttei omaan makuun aivan kärkipään imppi kuitenkaan. Lajihuippujen aiheuttama, syvästi lämmittävä ja transsia lähentelevä huuma jää kokematta, mutta osasyyksi pettymyksen orastavaan tuntemukseen lienee laskettava odotusten varsin korkea lähtötaso...

Stone Totalitarian Imperial Russian Stout

Musta, beigen vaahdon alle asettuva olut. Runsas tuoksu on paahtuneen maltainen, suklainen ja kahvinen, mutta myös hieman alkoholinen. Aika pehmentää tuo piirteen nopeasti ja aika kivaltahan tänä alkaa vaikuttamaan.

Maku on... No aika hyvä. Ei täysosuma ainakaan omaan makuun, mutta arvostus on suht helppo silti ymmärtää. Runsasta, paahtunutta mallasta, kahvia ja tummaa suklaata. Ei mitenkään liioittelevan makea, mutta ehkä turhaksi kumminkin. Paahtunutta siirappia nousee lämmön myötä esiin, eikä lopun kohtalainen katkeruus tasapainota menoa tarpeeksi. Lämpöä löytyy sopivasti ja hitaana nautiskeluoluena tämä on ihan paikallaan.

En kamalasti moiti, mutten silti hurmaantunutkaan. Onko juoman hype sittenkin toverillisen propagandan aikaansaannosta? Osittain voi ehkä ollakin...

Pisteet: 37/50

Alkon Jouluoluet 2018: Mallaskosken Winter Warmer Doppelbock

Mallaskosken Winter Warmer Doppelbock

• Tyyli: Doppelbock
• Alk.%: 7,2
• Panimo: Mallaskosken Panimo, Seinäjoki, Suomi

Runsas, muhkean maltainen ja samaan aikaan ilahduttavan raikas ja juotava doppelbock, jossa on myös häivähdys savua. Täydellinen pimeän ja kylmän talven lämmittäjä!

Ainakaan omissa mielikuvissa termit ”raikas” ja ”juotava” eivät kovinkaan helposti yhdy "kylmän talven lämmittäjän" kanssa. Tästä huolimatta odotukset Servaalilta saamaani Mallaskosken uutta Doppelbockia kohtaan olivat korkealla, onhan panimon tölkkipakattu True Bock nimittäin hyvinkin suunmukainen lagerolut.

Winter Warmer oli valitettavasti luvatun raikas eli runsas maku ei saa taakseen riittävää tukea ja suutuntuman runsautta. Omaan makuun selkeä pettymys, varsinkin kun mielessäni vertaan vähän väkisinkin Alkon muihin Doppeleihin, kuten Asam Bockiin, Celebratoriin ja erikoiserissä tulleeseen Andechseriin.

Mallaskosken Winter Warmer Doppelbock

Tummanpuhuva, kohtalaisen vaahdon nostava olut. Maltainen tuoksu on hyvä, mutta ottaa aikansa avautua. Paahtunutta, limppuista maltaisuutta vienolla savun tujauksella. Hieman mausteisuutta, mutta runsaammin siirappisuutta. Lämminkin, aika soljuva ja nenänmukainen.

Maku sen sijaan jää vähän vaisuksi. Tai oikeastaan suutuntuma. Vähän ponnettomalta nimittäin vaikuttaa, vaikka makua ihan kivasti piisaakin. Paahtunutta, limppuista ja hieman siirappistakin mallasta, takana kuivempaa maustemaisuutta ja lämpöä. Kohtalaiset katkerot, pientä savuakin. Tuntuma vain jää turhan haaleaksi... Harmillista.

Pisteet: 29/50

Hangaround & Nobody Brewing 40900

Hangaround & Nobody Brewing 40900

• Tyyli: India Pale Lager
• Alk.%: 5,4
• Panimo: Hangaround & Nobody Brewing, Jyväskylä, Suomi
• Pantu: UG Brewery, Lohja, Suomi

Hangaround & Nobodyn kaupunkiseikkailut saivat jatkoa Säynätsalon saarivaltakunnan postinumeroa kunnioittavan 40900-lagerin muodossa. Luonnoltaan ja maisemiltaan ainutlaatuinen saariryhmä on oman oluensa luonnollisesti ansainnut ja samaa mieltä tuntuvat olevan asukkaatkin, sillä paikallis-Salessa on myyty kahteen kertaan eioota, kun olutta olen käynyt sieltä kyselemässä.

Oluella ja Säynätsalon historialla on myös pieni yhtymäkohta, jos asiaa tarkemmin lähtee selvittämään. Säynätsalon asuttaminen alkoi vuonna 1897 liikemies Johan Parviaisen ostettua sen sahatoimintansa harjoituspaikaksi. Sahan aiempi sijainti Korkeakosken varrella oli käynyt toiminnalle ahtaaksi, eikä viinanpolttoakaan kannattanut enää jatkaa Jyväskylän kaupungin päätettyä myynnin ja anniskelun kieltämisestä alueellaan.

Hangaround & Nobody Brewing 40900

Sillalla tai kunnantalon portailla...

Korkeakosken viinatehtaan (Jyväskylän Wiinakeittiö Oy) lisäksi Parviainen oli mukana myös Tourujoen rannassa majaansa pitäneen Tourula Brännerin (Tourulan Viinakeitto Oy) toiminnassa. Liikemiehen vaurauden perustana onkin pidetty varsin tuottoisaa viinatehtailua.

Kuinka viinatehtaat ja Säynätsalo sitten olueen yhtyvät? No, kun kaupungin ensimmäinen panimo, nykyisen juomatehtaan rakennuksen alapuolella edelleen seisovan Jyväskylä Bryggerin omistaja J. A. Eberlein joutui ulosmittaamaan panimon omaisuutta velkojen kattamiseksi, päätyi panimolaitteistoa Parviaisen haltuun vuonna 1879. Laitteet asennettiin Tourujoelle, jossa viinan valmistuksesta siirryttin oluttehtailuun. Näin syntyi Tourula Ölbryggeri, joka valmisti  oluen lisäksi myös sahtia.

Parviaiasen panimoyrittäjyyttä ei kestänyt kuitenkaan kuin parin vuoden ajan, kun hintakilpailuun ajautunut paikallishaastaja Jyväskylän Oluttehdas Oy jo osti tourulalaispanimon pois markkinoilta. Tourulassa keskityttiin hetkeksi taas tislaamotoimintaan, kunnes laitos muutettiin nahkatehtaaksi vuonna 1887. Nyt tuolla kohtaa sijaitsee uusi puistoalue, jonka yhtenä elementtinä on vanhan tislaamo-, panimo- ja nahkatehdasrakennuksen mudasta löytyneet peruskivet.

Hangaround & Nobody Brewing 40900

SummasummaaRUM on tähän väliin varsin sopiva ilmaus. Säynätsalo on asutettu viinarahojen voimalla (rommiakin Korkeakoskella kai tehtiin) ja tarinassa on oluellakin oma sijansa. Nyt seutu on saanut oman oluenkin, joten ympyrän muoto alkaa etäisesti hahmottumaan.

Hangaround & Nobodyn olut on valmistettu UG Breweryllä, kuten kaksikon muutkin tuotteet ja sen levikkiä voi tarkastella suoraan kotisivuilta. Autenttisin paikka maistellulle lienee Alvar Aallon suunnittelman kunnantalon alakerran mainio kahvila Aabakery Town Hall Cafe & Bakery, mutta mikäli reippailumieltä löytyy, sopisi toimintaan vaikkapa Paljaspään tai Satasarvisen kaltainen, luonnonkaunis ja Päijänteelle näkymän avaava huippu, Wiivi Lönnin upean Isosaunan edusta, viereinen satama-alue ja miksei se maistuisi ihan siinä kunnantalon portaillakin, jos vain sen verran ilkiäisi pahennusta aiheuttaa. Kelit tosin suosivat jo tässä vaiheessa vuotta sisäistuntoa. Se tuli todettua kun Louhunsalmen sillalla pikkupäi…pakkasessa pulloa kävin kuvailemassa…

40900 on Waimealla ja Rakaulla humaloitu lager eli semmoista India Pale Lager –tyyppistä menoa olisi luvassa. Etiketissä seisoo teksti New World Lager of the Great Islands ja modernista otteesta huolimatta ainakin oma suu löysi joukosta varsin runsasta maltaisuuttakin. Oikeastaan odottelin paljon aromaattisempaa ja kepeämpää elämystä, mutta tasapainoisempi versiointi ei ole oikeastaan yhtään hassumpi lopputulema.

Hangaround & Nobody Brewing 40900

Hieman samea, vaaleahkonkeltainen olut. Tuoksu on vaalean maltainen, hieman kukkainen ja melko hedelmäinen. Paahtoleipää ja hentoa pähkinääkin löytyy.

Maku myötäilee jossain määrin tuoksua, joskin vähän aromaattisempi onkin. Myös lopun katkerotaso on aika kivalla panoksella mukana, mutta mallastakin löytyy edelleen aika reilusti. Tarjolla onkin paahtoleipäistä mallasta, kukkaisuutta, sitrusta ja vaaleaa hedelmää, mausteista potkua ja humalan puumaisuutta. Varsinaista tropiikin tykitystä tämä ei siis välttämättä ole, vaan seikkaperäisesti ilmaistuna ”yllättävän ja miellyttävän lagermainen” lager, josta löytyy makua. Kelpo olut.

Pisteet: 33/50

Volos Beer - Thessaly Molotow IPA

Volos Beer - Thessaly Molotow IPA

• Tyyli: India Pale Ale
• Alk.%: 7,0
• Panimo:  Argo Volos Beer / Microbrewery of Thessaly, Volos, Kreikka

Yllättävä paluu Nymfiin oli tietyllä tapaa hankala. Jatkaako hyväksi havaittujen Solo-oluiden läpikäyntiä, vai tutustuako sokkona jonkin muun kreikkalaistuottajan makuihin? Valitsin jälkimmäisen, pöydän toisella puolella pysyteltiin Solon herkullisessa Americanassa.

Itse valikoin juomalistassakin kutsuvasti kuivahumalointi-korostetun Molotowin. Sen lähtöpiste sijaitsee Kreetan sijasta mantereen puolella, Egeanmerestä erkaantuvan Pagasitikóslahden pohjukassa. Voloksen kaupunki on väkimäärältään (ympäröivän taaja-alueen kanssa mitattuna) kutakuinkin Jyväskylän kokoinen kaupunki, joka äkkivilkaisulta vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta paikalta. Molotowin valmistajan nimestä en oikein saanut selvyyttä, sillä en ole varma, onko se virallisesti Argo Volos Beer vaiko Ratebeerissäkin mainittu  Microbrewery of Thessaly? Veikkaan visusti ensimmäistä, mutta logoja näkyy olevan kummallakin tekstimuodolla tarjolla.

Volos lukee Molotowin etiketissäkin eli mennään siksi sillä. Panimolla ei tämän IPAn lisäksi ole kuin yksi tuote, Golden Aleksi tyypitetty Argo Golden Ale. Molotow on kotisivuilla merkattu special releaseksi, mutta lienee enemmän tai vähemmän vakiokamaa tuotannossa, koska merkintöjä näkyy olevan eri vuosilta ja sen etikettikin on esillä monessa paikkaa panimon virallisessa aineistossa.

Nymfin olutlista...

Kyseessä on eräänlainen insinööripanimo, sillä pääpanija Yannis työskenteli aiemmin insinöörinä terästehtaalla. Kun muut nautiskelivat pubissa tsipouroa, tilasi Yannis itselleen olutta. “Steel and beer are made almost by the same way. You have a big pot and you mix the ingredients to make the soup. The secret for a good beer and good steel is passion”.

Panimo on perustettu 2014 ja sen keittokoko on tuhannen litraa. Vuosituotantomäärästä ei ole tietoa, mutta tokko kahta olutta sadoissa tuhansissa litroissa vuosittain ulos lasketaan. Volos tarjoaa myös tilausolutpalveluita eli heillä voi joko teettää tai käydä itse tekemässä (pääpanijan opastuksella) omaan reseptiin pohjautuvan mallasjuoman. Sopimuspanoa kreikkalaisittain siis.

Molotow on tosiaan seitsemän prosenttinen, Polariksella ja Mandarina Bavarialla humaloitu IPA. Katkeruutta ilmoitetaan 40 IBUn verran ja vaikka Mandarina Bavariaa löytyy myös mainostetun runsaasti myös kuivahumaloinnista, ei olut mitenkään erityisaromaattinen IPA kuitenkaan ole. Peruskamaa, aika maltaistakin, mutta edelleen maistuvaa. Ehkä pieni annoskateus tuosta toisen lasin Americanasta nousi, mutta tuulihan senkin sitten pyödälle kaatoi ja harmitus katosi sen siliän tien…

Volos Beer - Thessaly Molotow IPA

Odotettua maltaisempi, joskin hyvänmakuinen IPA. Kuivahumaloinnin sanallinen painotus etiketissä ei kuitenkaan pelaa yhteen maun kanssa sillä aika perusvarman humalapommim äärellähän tässä ollaan. Erillismaininnan myötä odottelin paljon aromaattisempaa vetoa.

Pihkaa, kypsää trooppisuutta, karamellista makeutta ja sitruksista purentaa. Aika tuhti makumaailma syvine tunnelmineen. Ei siis odotetun räiskyvän aromaattinen, vaan mallastakin melko mukavasti mukaan tuova kokonaisuus. Varsin toimiva joka tapauksessa 

Pisteet: 36/50

Mustan Virran Black Brew NEIPA 9000

Mustan Virran Black Brew NEIPA 9000

• Tyyli: New Englandi IPA
• Alk.%: 5,2
• Panimo: Mustan Virran Panimo, Savonlinna, Suomi

A study shows that Aegean wall lizards use bright vivid colors to seduce mates. We use the same method to sell our beer. Go with the brew. Drink the brew.

Värikkäät, kuuleman mukaan erityisesti nuoria naisia viettelevät etiketit markkinoinnin tehokeinona mainittu ja vieläpä söpön, lääkepulleroa muistuttavan pakkauksen kyljessä. Pakko myöntää, että myös oma mielenkiintoni heräsi lähikaupan oluthyllyn äärellä. ”Mikäs hemmetti se tuo sitten on?”

Räiskyvän värityksen saanut etiketti kertoo vastuullisten löytyvän Black Brook Breweryn suunnalta, mikä ei itselläni kelloja juuri tuolla hetkellä soitellut. Pullo itsessään toki vihjaa vahvasti Savonlinnaa kohti ja Mustan Virran alter egostapa tässä lopulta kyse olikin.

Kansainväliset vedet taisivat ollakin mustavirtalaisten tähtäimissä, mikä selittänee englannin kielisen salanimen. Oluen ulkoasu tai tarina ei muutoinkaan yhdy panimon perustuotannon ja Olavin linnaan nivoutuvan kerronnan kanssa, joten pesäeroa tehtäneen myös sen vuoksi. Ysitonninen NEIPA on julkaistu jo heinäkuussa, joten nyt syksymmällä käsiini etsiytynyt pullo on joutunut odottelemaan jo muutaman kuukauden verran. Liikutaan jo siis aivan liian kaukana oluttyylin vaatimista tuoreusviikoista. Varmaksi en sano, kun ei päiväystä tullut kyljestä tarkastettua, mutta maistokokemus kieltämättä puoltaa tätä ajatusta…

Mustan Virran Black Brew NEIPA 9000

Hieman utuinen, valkeavaahtoinen olut. Tuoksussa havua ja sitrusta, aika kliini ja korkeintaan keskirunsas. Hedelmääkin on, muta kovin vähän.

Maku nojaa greippisen havuisen lopetukseen ilman mittavaa peräkärryä. Alkupuoli on aika vaisu, vaaleaa hedelmää ja sitrusta esittelevä - jopa hieman vaatimaton. Kepeänä, sopivan rapeana ja sitruksisena ”vaaleana alena” menisi sessionkipeään kesäkansaan kuin häkä, mutta NEIPAna melko kova vedätys, jos totta puhutaan. Pullon iästä ei tosin ole tietoa, eli aromit voivat olla jo karanneetkin... Paha sanoa.