sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Omnipollo Mazarin


Tilataidetta parhaimmillaan... Tässähän on ihan banksymainen olo kun parantelin kokonaisuutta liekin voimin...
‘Mazarin is my take on a “thinker’s beer”. Rather than being big and undecipherably complex I wanted to create something that would calm a hop yearning nerve without fuddling the brain too much. In other words, a lavishly hopped ale of judicious ABV — an Extra Special Pale Ale if you will.’
Näin sanailee Omnipollon isähahmo, Henok Fentie tämänkertaisesta oluesta. Mazarin on kauraa pohjaansa saanut, Columbus-, Amarillo-, Chinook-, Citra- ja Simcoe-humalin aateloitu American Pale Ale. Muistelen jostain lukeneeni, ettei Henokilla yleensä ole tapana käyttää kolmea lajiketta laajempaa humalakattausta yksittäisen oluen valmistuksessa, mutta tällä kertaa periaate on kuitenkin jätetty sivuun. Tavoitteena olikin saada aikaan lasillinen trooppista mehua hienoisella karamellin kosketuksella ja kuivalla viimeistelyllä… Jalo päämäärä, jota kannatan aukottomasti. Taas on käyty vierailla Belgiassa, tutulla De Proefin panimolla. Tarina on tuttu ja yleensä varsin maistuva.

Pullon etikettitaide kerää jälleen kehuja ja sopii saumattomasti sisustuselementiksi oluen nauttimisen jälkeen. Itse en malttanut edes odottaa ensimmäisen kynttilän sytyttämistä ennen korkin aukaisua, mutta lämpöturmeltumisen pelossa askartelin liekin paperista… Vain taivas on rajana tämän pullon jatkokäyttöä  miettiessä…

Tällä kertaa olut on saanut nimensä panimon graafikon, Cheap Monday-vaatemerkin perustamisessakin mukana olleen Karl Grandinin esikoispojan mukaan. Tämä sopiikin kaavaan sillä panimon ensimmäinen kaupallinen keitos, Leon, sai nimensä puolestaan Henokin esikoisen mukaan…

Omnipollo Mazarin
Kullan keltainen, ehkä hivenen oranssia taittava olut kuohkealla, pitsiä jättävällä vaahdolla. Tuoksu on miellyttävän tuntuinen, voimakas ja hedelmäinen. Runsasta greippiä, hieman mäntyä – yleisesti melko iloista tropiikin hedelmää. Kevyttä, mutta hyvin leimallista karamellia, hienoisesti heinää… Hyvältä vaikuttaa.

Myös maku toimii. Tropiikin hedelmää, ehkä vähän turhan kesyksi jäävää greipin purua – myös ohutta puumaisuutta. Orastavaa karamelliä, kukkaista tunkeuttakin. Lopussa ihan kohtalaista katkeroa, mutta tosiaan vähän kevyeksi edelleen jää. Yleisilmeltään kesäinen, suht raikas ja virkistävä.

Tuomio: Ei suurinta hekumaa tällä kertaa joskin ihan hyvällä linjalla edetäänkin. Osuva kesän vangitsija, josta jää terävin kärki kuitenkin puuttumaan. Helposti suosituksen arvoinen kuitenkin…

Pisteet: 35/50

Eli ehkä se viimeinen sana jäi tällä kertaa oluen muodossa sanomatta, mutta onneksi liekki on helppo sytyttää kotikonstein… Katsotaan tosiaan, mitä käyttöä pullolle keksii, leikitään siihen saakka tällä printatulla liekillä. Ehkä lykkään pullon pihalyhtyyn naapureiden ihmeteltäväksi…


Menee myös ulkotulesta...

torstai 20. marraskuuta 2014

Olvi Hiili

  • Tyyli: Tumma Lager
  • Alk.%: 4,5
  • Panimo: Olvi, Iisalmi, Suomi

Hiilijalanjäljen mittailua...
Alkujaan aikomuksena oli laittaa tummat heimoveljet vastakkain, eli haastaa Pohjois- ja Etelä-Savon tummat lagerit taistoon paremmuudesta. Saimaalaiset etelän Marsalkkat kuitenkin kaatuivat jo porsaan poskien myötä lasiin ja pataan, joten Iisalmen Olvin jo jonkin aikaa kaupoissa näkynyt uutuus pääsee nyt esittämään taitonsa perinteisen bruuvin myötä.

Viime keväisen Sandels Vehnän myötähän maamme suurin itsenäinen panimo antoi väläytyksen, että osataan Savon perukoilla muutakin kuin sitä iän ikuista vaaleaa lageria valmistaa. Sen suurempia odotuksia en guinnesmaisen tumman (130 EBC vs. 135 EBC) dunkkelin suhteen ole kuitenkaan asettanut, vaan varovaisen toiveikkaasti lähden tätä uutuutta lähestymään... Mutta… Takaiskuja satelee jo tuoteselostetta luettaessa – maltaassa on taas hieman nihkeilty ja keitosta on jatkettu suurpanimotyyliin tärkkelyksellä. Vähänhän tuo aina silmään särähtää, mutta ei siitä sen enempiä… Syksy on sopivaa aikaa tummempien, rehdin maltaisten makujen maisteluun ja Hiili on hinnaltaan (reilut 2€/tlö) kuitenkin varsin sopuisan oloinen vaihtoehto esimerkiksi mökkievääksi tai ruokapöytään – maaliin osuessaan myös moneen muuhunkin aktiviteettiin (tai aktiviteetittömyyteen eli nautiskeluun).

Olvi Hiili
Todella tumman ruskea, hieman punertava olut kaatuu lasiin hiilihaloksi naamioidusta tölkistä. Ihan komea ilmestys – olut siis… Tuoksu on varsin ronski, tumman puhuva mutta myös melko makea. Kevyesti paahdetta, tummaa limppua ja kotikaljamaista maltaisuutta. Tymäkkä makeus tuo mieleen taloussiirapin, eli teennäisen imelää tunnelmaa nousee esiin – liian äitelää omaan makuun, mutta varsin positiivinen vaikutelma tästä jää.

Maku jatkaa tuoksun jalanjäljissä. Kahviin viittavaa paahdetta löytyy reunoilta, limppuista tunnelmaa ja kotikaljaa etualalta. Taloussiirappia on taas lorahtunut joukkoon varsin avokätisesti ja lopputuloksen jo arvaakin – varsin imelää, siirappista tuntua riittää, mutta hennon paahteisenkin vivahteen se on matkaansa saanut. Tuntumaltaan olut on keskirunsas, hieman tahmaava ja imeltynyt. Toimisi varmasti paremmin hieman vahvemmassa kunnossa, olettaen ettei makeutta enää tästä lisättäisi. Perusnäppärä esityshän tämä sinällään kuitenkin on ja voisin kuvitella mökkikäyttöä ja ruokapöydän tummentajan roolia näin ensi hätään. Siltikin hieman karsastan sokeri-imeltynyttä, kotikaljamaista yleisilmettä – se ei oikein toimi.

Tuomio: Runsasmakuinen, tumma ja tahmaava iisalmelainen. Taloussiirappista imelyyttä piisaa, mutta myös paahdetta löytyy. Sokerilieminen sivuvaikutus ei oikein iske, mutta kokonaisuutena ihan toimiva olut – yllättävän kotikaljamainen…

Pisteet: 27/50

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

UkkoMetson hanasta: Nøgne Ø Kriek of Telemark

Vinkeä etiketti...
  • Tyyli: Hedelmäolut
  • Alk.%: 7,0
  • Panimo: Nøgne Ø, Grimstad, Norja
Junaa odotellessa ehti UkkoMetson hanoista maistamaan vielä mielenkiintoisen norjalaisen, Nøgnen jopa hieman kohutunkin kehutun Kriek of Telemarkin. Tätä kirsikkaisen hapanta olutta olen kuullut monelta suunnalta ylistettävän, joten tilaisuuden sivuuttaminen ei ollut vaihtoehto.

Ja todella kaunis olut hanasta jalalliseen lasiini laskeutuikin – kuin nestemäistä kirsikkaa edessään katselisi! Oluen valmistusprosessi on ollut mielenkiintoinen: mäskäyksen jälkeen vierrettä ei nimittäin suoraan keitetty, vaan se jäähdytettiin ja siirrettiin pariksi päiväksi käymistankkiin. Matkaan laitettiin vielä pullollinen Cantillionin lambicia, ilmeisesti happamuutta tuottamaan. Riittävän happamuuden saavutettua vierre vielä kiehautettiin ja humaloitiin, jonka jälkeen ”perinteinen alehiiva” sai hoitaa varsinaisen käymistyön. Työn jälki viimeisteltiin Oslosta lounaaseen sijaitsevasta Telemarkin läänistä rahdatuilla kirsikoilla, jotka on poimittu gvarvilaisen Lindheimin puutarhan sadosta. Ilmeisesti vastaavaa, hapanta ja puhdasta raaka-ainetta on oluen mausteeksi etsitty hieman pidempäänkin, mutta todistettavasti etsivä vihdon löytää ja valmistaa sitten kutkuttavan oluen…

Jotain salaistakin resepti kuulemma kätkee, mutta siitä ei ymmärrettävästi mediaan huudella – mikäs salaisuus se sitten enää olisi… Mutta katsotaanpa sitten, mistä olutpiireissä on viime aikoina kohistu. Kerrottakoon vielä Kriek of Telemarkia suositellaan nautittavaksi runsaiden juustojen kumppanina tai vaikkapa apertiivina.

Nøgne Ø Kriek of Telemark
Jälkiruokamaisen näköinen, kirsikkapuiden punainen olut muutaman millin pinkillä, tiiviillä vaahdolla varustettuna. Tuoksultaan yksinkertainen, hapanta kirsikkaa vuolaasti tarjoileva paketti, jossa on ehkä kevyttä maustemaista sivusävyä, hentoa maltaan tuntuakin - lopulta semmoista raa'an omenaista happamuutta aika paljonkin. Makeudelle ei tilaa juurikaan jätetä, eikä tarvitsekaan, hentoa toffeeta ehkä taustalta löytyy.

Maku on tuoksun linjoilla... Kovin on hapanta kirsikkaa tarjolla, kuin villimarjaa puusta noukkisi. Hieman tallia, kuivaa puuta sekä märkää vuolukiveä (älä kysy, en osaa perustella). Taustalla soi Björk, joten skandinaavisen luonnon karu puhtaus ui lähtemättömästi mielikuviin... Ja onhan tässä sellaista puhdasta raakuutta, joka voimistuu melko terävien hiilihappojen myötä. Hitunen toffeista mallasta, aavistus vuonoista nousevaa meren suolaisuutta.

Tuomio: Suuta supistava, kirsikkaisen hapan, koruton nautinto joka luo tunnelmansa jo aivan itsestään. Todella kaunis ja mielestäni maun ulkopuolelta todella monta tarinaa kertova olut.

Pisteet:  40/50

tiistai 18. marraskuuta 2014

UkkoMetson hanasta: Hiisi Alces Tripel

UkkoMetso
  • Tyyli: Belgian Strong Ale
  • Alk.%: 8,0
  • Panimo: Hiisi, Jyväskylä, Suomi
August von Trappen pressi-illan jälkimainingeissa sadattelin missattua junayhteyttä Keski-Suomeen ja tallustelin läpi syksyisen Tampereen. Arde oli suorittanut edellisenä viikonloppuna täsmäiskun mansesterin olutravintoloihin ja UkkoMetso vaikutti tähän saumaan sopivalta ratkaisulta, ei niinkään ehkä matkan, mutta kiinnostavuuden puolesta. Aikaa oli pari tuntia kulutettavaksi, joten mikäs siinä Hämeenpuistoa päin tallustaessa. Aiemmin en Ukkometsossa ollut käynytkään, joten siinäkin mielessä sopiva välietappi illalle. Perillä minua odotti lähes tyhjä, tiistai-illan rauhoittama ja hämyinen olutravintola, jollaiseen astelen mielelläni sisään. Tiskillä hetken pohdintaa, olut matkaan ja kahteen suuntaan avautuvien ikkunoiden rajaavaan nurkkapöytään ihmettelemään – niin olutta kuin ulkopuolen liikehdintääkin. Musiikki soi taustalla rauhaisaan sävyyn, sitä en oikeastaan juuri noteeraa. Optimia siinäkin mielessä. Painettu olutlistaus tuodaan pöytään ja samalla silmäilen mielenkiinnosta läpi ruokalistaakin - hyvältä vaikuttaa kummankin sisältö, pitänee palata paremmalla ajalla uudestaan...

Koska reissun päällä oltiin, päädyin taittamaan koti-ikävää kotoisan Hiisin voimin, jonka ravintolavahvuiset oluet tuppaavat valitettavan harvoin jäämään haaviin. Pitäisi varmaan käydä useammin ulkona ihmettelemässä kotikaupunginkin olutravintoloiden elämää. Noh, onneksi Mikko tykkää ajella kegit kyydissä ympäri maan ja ilmeisesti näitä Heinämäen nyrkkipajan makuja löytyykin jo varsin hyvin maamme suurimmista metropoleista.

Hanasta löytyi (paino sanalla löytyi) vielä tilkkanen vaaleaa belgialea, Alces Tripeliä, joka oikeastaan sopi illan belgiteemaankin mainiosti. Kyselin jälkikäteen panimon olutmestarilta hieman juoman taustoja ja kuulemma sellanen rippeli on tullut keiteltyä. Ajatuksena oli oluen kautta nostaa hattua luostareiden oluttaitamisen suuntaan ja se perustuu aiemmin Old Brick’sin hanoissa piipahtaneeseen Hiiteen Siitä-pienerään… ”Keep it simple, stupid” toimi kantavana ajatuksena tribuuttibelgin valmistuksessa ja ajatus näkyy parhaiten ehkä juuri mallaspuolella: runko nimittäin rakentuu lähes tyystin pale ale-maltaan varaan, joskin ripaus vaaleaa karamellimallastakin on matkaan lipsahtanut. Höysteeksi on kaadettu keskiväristä (amber) kandisokeria. Humalointi taasen ilmentää enemmänkin Hiisin toimintaa, sillä siltä puolelta on kaivettavissa Saazia ja Columbusta sekä aromihumalointiin käytettyä Amarilloa. Humalointi ei kuitenkaan näyttele pääosaa, vaan on mukana sopivissa määrin sopan sekoittajana – twistin antajana. Käymistankkiin teeman mukaisesti trappisti hiivaa ja sille hieman pelivaraa totuttua löyhemmän lämpötilakontrollin myötä eli hiiva sai tehdä mitä halusi. Tällaista se halusi sitten tällä kertaa tehdä.

Täytyy muuten todeta, että tässä olisi yksi hyvä täydentäjä Augustinkin listoille, vink vink…

Hiisi Alces Tripel
Samea, kauniin oranssinen olut pehmeällä vaahdolla. Tuoksu on mainio. Pehmeälihaista hedelmää, gueuzemaista happamuutta, hieman omenaa ja kivasti valkopippurista mausteisuutta belgihiivan hyvällä sykkeellä. Kovin on mainio.

Mausta löytyy hieman enemmän särmää... Se on selvästi tuoksua kuivempi, hieman omenaisen hapan ja belgihiivan sävyttämä. Pehmeää, mehuisaa hedelmää on edelleen kuitenkin läsnä, lopusta löytyy pippurista mausteisuutta joka sointuu hedelmän ja hiivan liittoon kauniisti. Kevyttä sitruksen pirteyttä löytyy niin ikään. Kohtalaisen pureva, kuiva mutta syvä makumaailma, joka täydentyy keskirunsasta pyöreämmällä rungolla. Osittaista ohuutta tuntuu ajoittain, mutta alkoholi pysyy hienosti sivussa.

Tuomio: Oikein maistuva, lopulta kohtalaisen monipuolinen belgi josta löytyy yhtä aikaa mausteista kuivuutta, hedelmäistä pehmeyttä sekä hienoa raikkauttakin – itse perustankin enemmän näiden ei-kuivien tripelien varaan. Näitä lisää kiitos.

Pisteet: 37/50

Aromjiumaloinnin terävin kärki näytti jo tunnelmasta kaikonneen, joskin sopivaa purevuutta matkassa vielä olikin. Kegin jämät kuitenkin toimivat rehdimmän belgimäisessä muodossa oikein hyvin, eli nätisti olut pientä kypsyttelyä on kestänyt.

maanantai 17. marraskuuta 2014

August von Trappen hanoista: Stallhagen Jolly Bock, Steenbrugge Dubbel Bruin & BrewDog Dead Pony Club



August von Trappen hanalista
Viime viikolla tuli tosiaan pitkästä aikaa piipahdettua Tampereella ja tällä kertaa ihan hyvästä syystä. Hans Välimäen kädenjälki levittäytyy kaupungin katukuvaan ravintola kerrallaan ja nyt avattu belgibistro täydentää sanonnan ”ei kahta ilman kolmatta”. Yhteistyö Restamaxin kanssa jatkuu ja tällä kertaa lopputuloksena on belgialaista väriä ilmentävä, yleisestikin manner-Euroopasta potkua hakeva seurusteluravintola, josta löytyy myös viihtyisä pubin puoli. Pidempää tarinointia paikasta löytyy linkin takaa: 

Hans Välimäen uusi belgiravintola Tampereelle: August vonTrappe


Tällä kertaa ajattelin esittelyn sijaan kirjailla ylös muutaman makukokemuksen AvTrappen oluthanojen ääreltä. Aloitetaan oluesta, jonka ehdin makustelemaan hieman syvällisemmin, tilanteen jo hieman rauhoituttua…

Stallhagen Jolly Bock (ja turskakroketti)

Stallhagen Jolly Bock
Dunkler Bock / 6,5% / Stallhagen, Godby, Ahvenanmaa, Suomi

Kahdeksan hanapaikan joukosta löytyy ilahduttavasti myös kotimaista pienpanimoedustusta, sillä Stallhagenin on onnistunut valloittaa yksi mallasjuomaa tarjoilevista lähteistä omaan, kiertävään käyttöönsä. Ensimmäisenä hanaan oli kytketty pari viikkoa sitten kegitetty kausiolut, Jolly Bock, joka edustaa tummien bockien tyylisuuntaa. Tämä osoittautuikin toimivaksi syysillan lempeyttäjäksi, jolle lyötynee paikka myös aterioinnin ääreltä. Mausteista kaikua hieman porukalla pohdiskeltiin, mutta ilmeisesti niitä tähän ei ole lisätty? Suklaamallasta ainakin kuuluu löytyvän…

Todella tumma, hieman punertava olut vaalean rusehtavalla vaahdolla. Tuoksu on tummanpuhuva, mukavasti kuivahkoa suklaata henkivä, tummaan, kuivattuun hedelmäisyyteen taittuva – hieman rusinainenkin. Hyvin kevyttä joulukeittiön maustemaista tunnelmaa, pähkinäistä kardemummapullaa ja sen sellaista – perinteisempää härmäläistä tyylisuuntaa maustepussin pohjilta, onneksi… Melko kuiva, sopivan syvä ja pientä pehmeyttä tarjoileva. Oikein hyvä.

Maussa pähkinäisen mausteinen potku on hieman tuoksua vahvempaa, hienosti kokonaisuuden viimeistelevää. Se toimii hyvin kuivan, runsaan suklaan kanssa ja pari tanssiikin omaa tahtiaan läpi maun. Vain kevyt, tumman luumuinen, kuivattu hedelmäisyys tunkee läpi, ehkä myös hennon pinttyneen siirappinen imelyys. Kuiva yleisilme, sopivan tukeva runko ja syvä kokonaisuus. Aika hauska yhdistelmä brown alemaista tuntua ja bockin tummia sävyjä. Nice!

Tuomio: Jouluolut, jossa on otettu ilahduttavasti maltti mukaan oikeissa asioissa. Tasapainoinen, miellyttävä ja sopivan suklainen. Rehtiä tunnelmaa, tykkään siitä.

Pisteet: 36/50
---

Steenbrugge Dubbel Bruin
(tai mitä siitä nyt oli jäljellä)

Steenbrugge Dubbel Bruin
Abbey Dubbel / 6,5% / Brouwerij Palm, Londerzeel, Belgia

Jonkin verran Suomessakin näkyvän Palmin abbey dubbel oli itselleni vielä kokematon tuttavuus, joten tilaisuuden tullen se tuli testattua pikkupurtavan kaverina. Täysinpä tuo ei onnistunut vakuuttamaan – belgien maailma kun tarjoaa niin kovia verrokkeja joukostaan, jäävät vaisummat edustajat auttamatta jalkoihin:

Hanasta laskettuna ihan kaunis ilmestys komealla vaahdolla, punertavaa ruskeutta  ja leikittelevää pähkinää. Makunsa puolesta se sopinee paremmin ruokajuomaksi kuin suoranaiseen nautiskeluun, sillä kokonaisuus jää auttamatta harmillisen latteaksi, vaisuksi ja ehkä jopa laimeaksi. Tummaa hedelmää löytyy luumuisen rusinaisuuden muodossa, ehkä hiven paahdetta ja kevyttä toffeeta. Kuivuuden ja makeuden tasapainottelu lienee parasta antia, sillä kumpikaan ei varsinaisesti pääse niskan päälle. Maut jäävät lopulta hieman tasapaksuiksi ja ”ihan kiva” belgi lasista lopulta löytyy… 
---

BrewDog Dead Pony Club

BrewDog Dead Pony Club
American Pale Ale / 3,8% / BrewDog, Ellon, Aberdeenshire, Skotlanti

Skottipanimolta löytyi pullona ainakin maitokaupoista tuttu jouluolut, mutta hanarivistön edustaja kiinnosti enemmän. Dead Pony Club on oikein mainio sessio-olut, jota on tullut etenkin kesä aikaan suosittua mahdollisuuksien mukaan. Siksipä hanasta laskettu kokemus vaikutti etukäteen varsin houkuttelevalta, olihan kyseessä aamulla kytkettyä tavaraa…

Täytyy sanoa, että näin tarjoiltuna olut vakuuttaa puhtaalla, rehdin aromikkaalla olemuksellaan, suoranaisella tuoreudellaan. Kesäähän tässä alkaa kaipailemaan takaisin! Tuoksu henkii tuoretta tropiikin hedelmäisyyttä, pistelevää greippiä, hieman mäntyistä otetta. Maku vie matkassaan vielä syvemmälle viidakkoon… Aromaattinen tropiikin hedelmäisyys toimii ja melko ronski greippinen tuntuma puree yhdessä mäntyisen tuoreuden kanssa. Yllättävän voimaisa, täyteläinen ja varsin raikas kokonaisuus. Toimii oikein hyvin. Näinhän tätä pitäisi aina olla saatavilla!