Zichovec Magor 15

Pien-konsernin tuttua väriloistoa.

• Tyyli: Bock
• Alk.%: 5,9
• Panimo: Rodinný pivovar Zichovec, Zichovec, Tšekki

Taannoisen Helsingin reissun makukokemusten aukipurkaminen alkoi Pien Brewpubista, joten saaga lienee sopivaa lopettaa konsernin alkulähteille, Ateneuminkujalle. Viime viikolla vihmonut pakkasviima oli jo hyvää vauhtia siirtämässä lämmintä ilmamassaa kohti pohjolaa, mutta pääkaupunkiseudun hiljaisilla kaduilla tuo lämmöntunne oli kaukainen haave vain. Matkalla Juovaan oli siis kutakuinkin pakko pitää taukoa lämpimässä ja kas, Pienen pieni ovi oli kutsuvasti raollaan.

Etelä-Suomessa talven asemaa tätä nykyä ajava vihmova, mutta lumeton pakkaskeli ei herätellyt innostusta sumumehujen kohdalla, mutta hanaan isketty tsekkibokki Magor 15 sen sijaan kuulosti kuin tilannetta varten luodulta. Kuuden prosentin pintoihin vahvuudessaan nouseva, kauniin punakka, ruskeaan taittava lagerjuoma osuikin kohdilleen ihan mukavasti, vaikka hieman runsaampaakin menoa se olisi voinut omaan makuun tarjoilla.

Saazilla aateloidun oluen maltainen makumaailma oli toki hyvin miellyttävä ja suussa lämmetessään soljuvakin, mutta hiilihappoja oli menossa säähän sovitettuna hieman liian innokkaalla tiheydellä. Eipä se isommin siinä istuskellessa haitannut ja Zichovec pysyy varsin mielenkiintoisena tekijänä kirjoissani, vaikka ne ”jännimmät” ideoinnit olenkin vielä kaukaa kiertänyt. Pilsin lisäksi punakka Bockikin tuntuu ihan mallikkaasti heiltä luonnistuvan. Syytäkin on, sillä tätä on kuulemma reenattu kohta jo kymmenen vuoden ajan.

Zichovec Magor 15

Hyvin punakka, kevyemmin ruskeaan taittuva olut valkealla vaahdolla. Tuoksu on karamellinen, leipäisen maltainen, aavistuksen ehkä pähkinäinenkin. Kypsää hedelmää myös, ripaus yrttisyyttä. Hieman kärkäskin.

Maku on hyvä, mutta tuoksun tapaan kärkevän oloinen. Runsas, joskin pehmeämpääkin voisi olla. Karamellisoitunut maltaisuus on hyvin esillä, myös kypsää hedelmää, lopussa yrttisyyttä sekä mausteista otetta. Hiilihappoja vähän runsaanlaisesti, tuntuma muuten hieman soljuva. Varsin hyvä, mutta vähän tasapainon kustannuksella revitellen. Aika ja lämpö tuo vakautta ja tunnelmaa rauhoittuu kohtalaisen hyvin. Hyventyy siis, muttei yllä silti ihan tyylin optimiin omassa suussa.

Pisteet: 35/50

Maistila Perämerta

Maistila Perämerta

• Tyyli: Savubock
• Alk.%: 6,0
• Panimo: Maistila, Oulu, Suomi

Maistilan Perämerta on miedon, mutta silti tuntuvan pyökkisavuinen bock rukiisella kosketuksella. Tätähän ei panimokaupassa sopinut ohittaa, vaikka taannoinen kesälomareissu Perämeren rantamille varsin helteinen olikin. Savuinen lager ei varsinaista kesäjuomaa ainakaan hellelukemien helliessä ole, mutta kaukaa viisas osaa varautua loppukesän pimentyvien iltojen viilenevään rauhaan.

Merran Pera tulikin korkiteltua auki vähän jo hämärtyneempien iltojen tiimellyksessä ja merikarhun vakautta uhkuva kokonaisuus olikin tunnelmissaan mitä oivallisin syksyn kosiskelija. Rukiiset taiat tuntuvat oululaisilta onnistuvan, kuten jo Leiskauksen äärellä tuli todettua.

Kevyesti pyökkisavustettu ja ripauksella ruista höystetty punakka bock.

Maistila Perämerta

Punakanruskea, nättivaahtoinen olut. Tummahkon maltaisessa, hieman limppuisessa tuoksussa on kevyt, mutta selkeä annos pyökkisavuisuutta, sekä runsaamman rukiinen kaiku.

Maultaan rukiinen savubock on juuri sitä mitä lupaakin. Savuisuus on suht hentoa, mutta tunnelmaa silti hyvin taustoittavaa. Se sopii hyvin yksiin keskitumman, leipäisen maltaisuuden ja rukiin kanssa. Kevyesti imeltyneisyyttä, kohtalaisen jykevää rungokkuutta. Lopussa kohtalaista yrttisyyden purentaa. Oivallinen, hyvin merellisiin bock-kauden tunnelmiin varmasti sopiva olut.

Pisteet: 36/50

Kotiolut: Vehniän Tammi Savulager

Vehniän Tammi Savulager

Vehniän taikajuomista viimeisin oli myös se kaikkein suuta hivelevin. Savuisen tyylikäs, ryhdikäs ja runsaan maltainen Tammi Savulager jäi odottelemaan varastoon talven taittumista ja aika tuntuikin olleenkin sen puolella. Sen verran hienoja piirteitä rauhallinen lepuuttelu oli olueen nostanut – tai liekö sitten ollut pullotteessa mukana jo alusta lähtien.

No joka tapauksessa tämä Savu-, Pilsner-, Amber-, Caramalt- ja Melanoidin -maltaista rakennettu, paahdetulla ohralla sekä mallastetulla rukiilla ryyditetty olut osui lagernautintojen kauneimpaan antiin, mitä melkeinpä kuvitella saattaa. Olut on humaloitu Northern Brewerillä ja lagerointivaiheessa mukaan on kytketty vielä reilu annos tummaksi paahdettuja tammilastuja. Isoja ja syviä makuja tummaa paahteisuutta unohtamatta oli siis tarjolla. Vahvuutta oluelle kertyi 6,5%, mutta huomattavasti numeroitaan isommalta se maistui.

Vehniän Tammi Savulager

Punakanruskea, runsasvaahtoinen olut. Tuoksu on tammisen savuinen. Ei Schlenkerlan syvyyksiin ulottuva, mutta hyvin jykevä ja roolinsa ottava tuiverrus esiin kuitenkin nousee. Muutoinkin jämäkän maltainen, imeltyneen leipäinen ja mausteisen rukiinen tunnelma. Erittäin miellyttävältä vaikuttaa.

Maku on jopa tuoksua toimivampi. Runsaan maltainen olemus petaa hyvät lähtökohdat monipuolisille, melko tummille sävyille. On imeltyneisyyttä, kevyttä limppuisuutta sekä mukavaa rukiin tunnelmaa ja kevyttä yrttisyyttäkin. Savuisuus ei vaadi koko areenaa itselleen, mutta on olennainen, hyvin solidi osa oluen makumaailmaa. Tamminen kaiku kumisee etenkin pitkän jälkimaun puolella. Onpas tunnelmarikas ja maistuva lager!

Alkon Pienpanimo-oluet 2020: Bryggeri Black Bock

Bryggeri Black Bock

• Tyyli: Savuolut / Dunkler Bock
• Alk.%: 6,9
• Panimo: Bryggeri Helsinki, Helsinki, Suomi

Alkon helmikuisen pienpanimoerän kolmas maisteltavaksi nappaamani olut on Bryggeri Helsingin alkujaan espoolaiselle Smoker’s Beer & BBQ -ravintolalle valmistama Black Bock. Tammisavustetuista maltaista tummaan makumaailmaansa savuisuutta ammentava olut kuulosti ensalkuun varsin mielenkiintoiselta tapaukselta, sillä onhan Bryggerin tekoset etenkin saksalaistyyleissä olleet kautta linjan kehuttavia. Ja savuolut tuntuu olevan jonkinlainen kissanminttu allekirjoittaneelle muutenkin.

Ja hyväähän se olikin. Mainospuheissa kuulemaani mainintaa tuhtiudesta en kuitenkaan lähtisi allekirjoittamaan, mikäli sillä oluen tuntumaan ja pyöreyteen viitataan. Maku ja sen syvyyttä BB:stä sen sijaan löytyy runsain mitoin, mutta tausta jää kaipaamaan tuota täyteläisempää lisätukea mitä nyt on tarjolla korkeintaan keskirunsaasti. Ei ohutta, ei vetistä, mutta silti pientä lisäpontta jalansijalleen huutavaa. Kokonaisuutena kuitenkin olut, jollaisen joisi mielellään toistamiseenkin.

Bryggeri Black Bock

Mustanpuhuva, kevytvaahtoinen olut. Tuoksu on paahtuneen maltainen, nokinen ja kohtalaista pyökkisavua esittelevä - taustalta jopa hieman suklainen.

Maku luotaa syvemmälle tummiin väreihin. Kokonaisuus on tuntumaltaan ehkä vähän odotettua ohkaisempi. Ei vetinen, mutta odotin hieman ryhdikkäämpää tukea suht runsaille mauille. Nokinen paahteisuus, tuoksua runsaampi pyökkisavu, tumma leipäisyys ja kevyt tervaisuuskin toimivat maun päävetureina.

Taustalla tuota tuoksussa mainittua suklaata ja katkeruuttaa haetaan yrttisemmän puraisun puolelta. Ajan mittaan paksuuttakin alkaa löytymään, mutta kaipuu tuntuman pienelle lisärunsaudelle pysyy silti läsnä. Makupuoli pelaa kyllä hienosti ja osuu kyllä aikalailla nappiinsa.

Pisteet: 37/50