Mietteitä oluesta – Kellarin kotimaiset

Savukataja on yksi suosikeista.

Olutblogia kirjoitettaessa yleensä keskitytään tuoreimpiin uutuuksiin, ehkä kellarin kätköistä löytyviin kulttimaineen saavuttamiin klassikoihin sekä olutmaailman (joskus yliampuviinkin) erikoisuuksiin. Siinä ei ole mitään vikaa, nämähän kiinnostavat ihmisiä ja varmasti myös itse maistajaakin. Olutkellarin kevät on mennyt kokolailla uutuuksia ihmetellessä ja kellaria kaivellessa. Näistä olenkin mahdollisimman kattavasti pyrkinyt tekstiä suoltamaan ja blogin sisältö antaakin melko laajan otannan kevään nautintohetkistä. Toki näiden tarinoiden ulkopuoleltakin löytyy jonkin verran herkuttelua, mutta pääasiassa julkaistu tieto käsittää siitä valtaosan. Matkan varrella on kuitenkin ehtinyt jo muodostumaan tietynlaisia rutiineja ja kestosuosikkeja, jotka muita tuotteita säännöllisemmin löytävät tiensä ostoskoriini. Viime aikoina nämä tutut ja turvalliset tuotteet ovat jääneet vähän paitsioon, joten ajattelin nostella niitä esille pienen jutun siivittäminä. Huomasin tuota pohtiessani suosivani pitkälti kotimaisia, joten pienpanimotrendin innostamana katsaus keskittyy kotimaiseen käsityöhön. Mitkä oluet ovat nousseet omiksi kestosuosikeiksi, joita tulee nautiskeltua blogielämän ulkopuolisissa tilanteissa? Pohdintaa oluesta – kellarin kotimaiset…

Nokian Keisari 66 American Pale Ale

No kestosuosikki voi olla vähän huono nimitys (vielä), mutta tämä Nokian helmi on kerrasta vakiinnuttanut paikkansa omassa olutvalikoimassani. Hinta-laatusuhteeltaan loistava olut taipuu aina saunan terassi vilvoittelusta grillin ääreen tai vaikka ihan vain kesäillasta nautiskeluun. Tämän kevään ja kesän aikana ylivoimaisesti eniten nautittu yksittäinen olut – oikeastaan niitä harvoja, joita on viime aikoina tullut toistuvasti ostettua. Keisari on siis korjannut pöydän melko suvereenisti, eikä syyttä. Suomen kesässä on niin monta tilannetta, jossa tätä voi hyödyntää!

66 taipuu moneen!

Vakka-Suomen Prykmestar Savukataja ja Wehnäbock

Ei ole tämän kaksikon voittanutta, kun mökin rauhassa haluaa luonnon ääressä herkutella. Taidokasta kotimaista käsityötä, joka ei koskaan jätä kylmäksi. Silti valitettavan harvinainen näky nykyisin omassa jääkaapissani, yhteisesiintyminen tiettävästi vielä kokonaan näkemättä. Savukatajaa kun nautiskelee, muistaa sen savuisen, rehellisen tunnelman todella pitkään ja takaraivoon painuu tosiasia: on se vaan perkuleen hyvää! No miksen sitten hanki sitä useammin? En tiedä, kyllä pitäisi taas elvyttää tätä hienoa yhdistelmää: mökki, luonto, sauna ja savun maku… Niin, Savukataja taitaa näistä kahdesta olla mulle se ”juttu”.

Pihamaan Sahti

Nyt kun oikein heittäydyttiin kesäisiin mökkitunnelmiin, olisi suoranainen pyhäinhäväistys jättää mainitsemasta kotimainen ylpeyden aihe, jaloista jaloin, eli aito ja alkuperäinen alkuolut – sahti! Rakkaus sahtiin syntyi reilu vuosi sitten, välittömästi kun pääsin sitä ensi kerran maistamaan. Kyseessä oli nimenomainen Heinolassa myytävä Pihamaan Sahti. Siitä tulikin viime kesän ja syksyn kestosuosikki jota tarjottiin niin kavereille kuin sukulaisillekin. Talven aikana sahdin nautiskelu sitten väheni johtuen lähinnä logististeknisistä syistä, mutta unohduksiin se ei painu koskaan. Aina mahdollisuuksien mukaan on tätä nektaria käytävä noutamassa. Sahti sopii niin juhlaan kuin arkeen ja on omiaan myös kesäisen luonnon äärellä, hitaaseen nautiskeluun ja fiilistelyyn – hyvässä seurassa jaettavaksi. Kunnioittakaa tätä hienoa juomaa, niin se kunnioittaa teitä mieleenpainuvilla makuelämyksillä sekä tuhdilla annoksella kotimaisia perinteitä ja historiaa.

Sahdit rivissä.

Nokian Keisari EloWehnä

Wehnäbockin viitoittamalla tiellä näköjään jatketaan, mutta mikä jottei – vehnäoluet todellakin ovat lähellä sydäntä. EloWehnä ei varmastikaan ole se maailman paras tai ylistetyin kulttivehnä, mutta ehdottoman laadukas kotimainen tuote joka tapauksessa. Tölkkiversiona eli maitokauppavahvuisena sekin on useita kertoja illan viettoon kanssani osallistunut ja onkin ollut olut paikallaan. Se on sopivan kevyt, silti runsaan makuisa olut, jota tuleekin lähinnä kesäaikaan nautiskeltua ilta-auringossa tai kesäruokien kaverina. Hieman unohduksiin on viime aikoina tämäkin jäänyt, mutta lupaan korjata asian!

EloWehnä on myös ajoittain vuorotellut saman panimon Kellarin ja Luomun kanssa, jotka myös ovat varsin maistuvia tuotteita. Näiden käyttö on kuitenkin ollut suhteessa vähäisempää, mutta hyvää vaihtelua silloin tällöin.

Laitilan Kukko Pils

Kukko Pils on pitkään toimittanut ”käyttöoluen” roolia, eli on ollut käytännössä se oluen janon sammuttaja jääkaapissani. Toimii saunakaverina tai ihan vain konstailemattomana illan rentouttajana. Se on rehdin suoraviivainen ja yksinkertainen, sopivasti humaloitu ja riittävän makuisa eli erottuu salkkulagereista ja muusta bulkkitavarasta (onko sitä muutakin?) selkeästi edukseen.

Mallaskosken Kuohu Valioluokka Pils

Ei ehkä vielä täysin lunastanut paikkaansa käyttöpilssinä, mutta laadukas ja mielestäni Laitilan tuotetta tasokkaampi olut. Tiukkaa vääntöä varmasti näiden kahden välillä tulee olemaan, veikkaisinkin melko tasapuolisesti näitä suosivani. Myös Valioluokka-sarjan Stouttia uskoisin kuluttavani jonkin verran, jahka se perinteinen kesäkuun sadekausi alkaa…

Kuohun kaksikko on hyvä lisä
olutvalikoimiin...

Malmgård Huvila Pale Ale

Tämän nostelin esille sen vuoksi, että siihen liittyy paljon hyviä muistoja ja kaiken lisäksi se on mielestäni varsin miellyttävä, kevyt pale ale. Suosio toki on hieman talven aikana hiipunut, mutta vahvana mielessä ja satunnaisesti palaan tuon tutun kumppanin äärelle aina silloin tällöin. Helppo, silti makuisa, minulle monella tapaa mieluisa kesäolut. Myös panimon Blond Ale herättää muistoja ja välillä korvaakin onnistuneesti tuota Pale Alen roolia.

Malmgård Huvila X-Porter

No tästähän ei pääse yli eikä ympäri – yksi laadukkaimmista suomalaisista panimotuotteista, aivan kärkipäätä mikäli puhutaan suhteellisen helposti saatavilla olevista tuotteista. Alkon tilausvalikoimaan kuuluvaa mustaa unelmaa näkee ilahduttavan usein monopolimyymälöiden hyllyssä ja itselläni onkin useampia pulloja jatkuvasti varastossa odottamassa nautintohetkiä. Hidas, paahteinen ja tummuutta uhkuva pienpanimo-olut, joka mielestäni täyttää loistavasti kansainvälisetkin laatuoluen vaatimukset. Harvemmin nautittu, spesiaalitilanteiden herkku, josta ei kannatakkaan yrittää tehdä liian arkista.

No onhan se!

Rekolan Panimo Metsän Henki

Villinä korttina heitettäköön vielä kuusenkerkkämaustettu mäntsäläläinen. Tämä jollain tapaa puhutteli minua ensi tapaamisesta lähtien ja mielestäni se huokuu myös panimon yritteliäisyyttä sekä tekemisen intoa. Metsän Henki on todellakin sitä mitä etiketissä lukee, pala kauniisti pakattua kuusimetsän maltaista tunnelmaa. Jotain mystistä siinä on, kiehtova olut kaiken kaikkiaan. Rehellinen on sana, joka jostain syystä nousee mieleen. Maista ja ylläty, laadukas ja hyvällä tapaa kevyen omaperäinen olut, jossa ei kuitenkaan turhia kikkailla – riittävästi silti.

Metsän henkeä...

Tuo lista varmaankin kattaa melko hyvin säännöllisimmin ostoskoriini tipahtavat kotimaiset tuotteet. Toki muitakin tulee ajoittain hankittua vaihtelun vuoksi ja uusintamaistoon, mutta mainittujen kohdalle on muodostunut jo mainitunlaista rutiinia. Esimerkiksi myös Stadin Panimon tuotteet kiinnostavat aina, mutta mikään tietty olut ei tämän tuotteliaan panimon valikoimista ole noussut vakio-ostosten joukkoon. Se ei välttämättä huono juttu, sillä valikoimaa tulee säännöllisen epäsäännöllisesti käytyä läpi laajemmalla rintamalla. Suomenlinnan maitokauppaoluet ovat jääneet kokonaan maistamatta, mutta vetoan tässä tapauksessa kiireisiin, sillä ainakin mielenkiinto näiden testaamiseen olisi kova. Perushyviä tuotteita on myös Saimaan Juomatehtaalla ja monilla muilla, mutta viime aikoina on tosiaan tullut väijyttyä nuorempien, täysin uusien panimoiden tuotoksia.

Pale Ale maistuu aina...

Lisäksi tiettyihin erikoishetkiin tulee hankittua / kellarista kaivettua täsmätavaraa, mutta ne ovatkin asia erikseen. Sellaisen piirteen olen myös huomannut, että Plevnan tuotteet tuppaavat aina päätymään lasiini, mikäli niitä vain vastaan sattuu – yleensä siis olutravintoloissa. Porilaisen Beer Hunter’sin oluet ovat myös yksi heikkous, mutta näitäkään harvemmin vastaan täälläpäin astelee. Listaa voisi varmaan jatkaa ja kaivella loputtomiin, mutta annetaan ne kreditit tällä kertaa näille ensin mieleen tuleville tuotoksilla ja panimoille. Hyvää oluttahan Suomessa on saatavilla, mutta luulempa vielä parempaa olevan jatkossa tarjolla jahka tuo kovalla työllä ansaittu pienpanimoiden jalansija saadaan vaakiinnutettua tässä maassa. Usko huomiseen on kova – ainakin panimoiden väki tekee sen eteen hurjan paljon arvokasta työtä!

Näillä tärpeillä eteenpäin! Kippis!