Rekola & Hiisi - Kaksi Kotia

• Tyyli: Aromatisoitu olut (tyrnimaustettu "belgi-IPA")
• Alk.%: 6,3
• Panimo: Rekolan Panimo, Mäntsälä, Suomi / Panimo Hiisi, Jyväskylä, Suomi

Luontoa lähelle Belgian ja Amerikan kautta.

Tosiaan, vajaa viikko sitten sain käsiini valkoisen paperikassin, johon oli niitattu kylkeen Hiisi Panimon terveiset. Kassin sisältö oli mieluisa, sillä se käsitti kaksi melko ainutlaatuista ”olutnäytettä”. Aiemmin en olekaan saanut käsiini etiketittömiä pulloja, joten uusien asioiden äärellä jälleen oltiin. Valitettavasti juhannuksen ympärille mahtui monenlaista hässäkkää ja oluet joutuivat malttamattomina odottelemaan jääkaapin viileydessä, jossa ne näillä helteillä varmasti mielellään aikaansa viettivätkin. Tänään blogin kävijämäärä ylitti 20.000:n rajan, joten sen kunniaksi istahdin takapihan Biergartenin helteeseen tutkailemaan toista ”näytettä”. 

Kyseessähän on siis kahden kotimaisen pienpanimon yhteistyöolut, josta on huhuja virinnyt jo jonkin aikaa. Itsekin olen tuon ehtinyt aiemmassa kirjoituksessani mainitsemaan. Mäntsäläinen Rekolan Panimo ja Jyväskylän Panimoyhtiö Hiisi löivät viisaat päänsä yhteen innovatiivisen oluen puolesta. Tuloksena syntyi tyrnillä maustettu Belgi IPA, joka pienen pohdinnan jälkeen kuulostaa melko mielenkiintoiselta kokeilulta. Tällä viikolla olut onkin sitten alkanut levitä maamme hyvin varustettuihin olutravintoloihin, kuulemani mukaan lähinnä hanatavarana. Tarkemman levikin ja tilanteen voi käydä tarkastamassa Hiisin näppärästä Facebook-sovelluksesta. Samalta sivulta selviää myös oluen vahvuus (6,3%) sekä kohtalaisen vahvat katkerotkin (45+ EBU). 

Kaksi kotia...

Oluen nimeksi päätyi siis Kaksi kotia, jonka kaksoismerkityksestä kerroinkin jo aiemmin. Nimihän viittaa olutta yhteistyössä valmistaneiden kahden panimon majapaikkoihin eli sen kahteen kotiin. Lisäksi se viittaa oluen valmistuksessa käytetyn tyrnin ominaisuuksiin. Tyrnipensashan on siis dieekkinen eli kaksi kotinen kasvi, jossa lisääntymiseen tarvittavat hede- ja emikukat ovat eri yksilöissä. Pensaita on siis uros- ja naaraspuolisia, eivätkä ne pölyty ilman molempien läsnäoloa. Syvällistä nimeämistä, ei voi kuin arvostaa. Oluen vaiheista kiinnostuneilla pitää vinkata, että Smetana-blogisti oli paikan päällä seuraamassa oluen valmistusta. Juttua tapahtumasta löytyy siis suoraan pelipaikalta! 

Kassin toinen olut oli muuten Hiisi Panimo Milk Stout-prototyyppi, jonka korkkaamista odottelen hieman viileämmille keleille. Tuostakin on tarjolla sitten jonkinlaista, hieman kevyempää raportointia myöhemmin. Hienoa kuulla, että täälläkin päässä hommat etenevät! Mutta nyt tyrnit pakkasesta ja oluen äärelle…

Rekola & Hiisi - Kaksi Kotia

Rehellisen ruskea, tasainen ja läpitunkematon ulkomuoto saa kruunukseen melko ohuenlaisen vaahtokerroksen. Jollain tapaa rauhoittava näky tuo on. Tuoksu vie alkuun Belgiaan. Tästä kielii tummahko, karamellinen maltaisuus ja tummemmille belgeille tuttu, tummahko ja hitusen ylikypsäkin hedelmäisyys – banaani etunenässä tällä kertaa. Makeus, joka ei suinkaan ole läpi tunkevaa, saa seurakseen ilmeisesti hiivasta peräisin olevaa mausteisuutta, joka antaa tuoksulle hieman kuivuuttakin vastapainoksi. Tyrni on voimakkaimmillaan avaussihahduksessa, mutta kyllä sen pystyy poimimaan myös matkan varrelta, lähinnä hienoisena happamuutena sivulta. IPA-puoli on alkuun hieman piilossa, vaikkakin sitrushedelmäistä, mäntyistä, ehkä ruohoistakin aromia on alta kaivettavissa. Belgia jyrää, mutta ajan kuluessa Amerikka nousee vastarintaan. Kokonaisuutena tuoksu on mukavan monipuolinen eikä siitä syvyyttäkään uuvu, joten melko tasapainoiseksi sitä voisi luonnehtia. Houkutteleva kokonaisuus, joten hypätäänpä maun kimppuun.

Makupuoli hieman ravistelee ”pehmeiden belgien” metsästäjän maailman katsomusta – ihan hyvällä asialla siis ollaan. Katkerot tuntuvat Belgia-väritteisen makukirjon läpi tehokkaasti, mutta kokonaisuus on ihailtavan hyvin tasapainossa – katkero voittoisesti tässä tosin mennään. Maku ei siis ole aivan tuoksun mittakaavassa makea, mutta tuota karamellisuutta ainakin löytyy kivasti, ylikypsä hedelmäpuoli on taipunut kuivattuun suuntaan makeuden kustannuksella, antaen hieman vapauksia (leivonta)mausteisuudellekin. Oikeastaan mausteiden kuivuus pelaa aika taitavasti yhteen humaloinnin kanssa, joka saattaakin luoda maustepuolesta todellista tujumman mielikuvan. Humaloinnista lyötyy tuoreen greippistä katkeruutta, mutta myös pehmentävää mäntyisyyttä – jos sitä pehmentäväksi voikaan sanoa. Katkera meno jatkuu pitkälle jälkimakuun saakka, josta ponnistaa myös marjaisaa happamuutta esille, melko vahvasti ”tyrnimäiseen” tapaan. Sieltä se siis löytyy. Tiedättehän sen tunteen minkä tuo kirpakka marja jättää suuhun nielaistaessa? Juuri tuota on tarjolla maun loppuvaihelta lähtien. Suht vahvan humaloinnin kanssa tuosta kietoutuu ehkä jopa haastavakin verho, jonka purkamiseen ja siihen totutteluun meni itseltäni hieman aikaa. Jossain määrin tässä on kokonaisuutena paljon samaa, kuin vahvemmin humaloiduissa vehnäbockeissa, mutta eroja niihinkin löytyy – tämä on reilusti monipuolisempi.

Suutuntuma olisi voinut olla hieman tuhdimpi, se olisi tehnyt ihmeitä katkeroiden ja mausteiden kanssa. Hiilihapot ovat kohdillaan ja onhan tämä yllättävänkin tasapainoinen keitos spekseihin nähden. Laadukas taidonnäyte eri vaikutteiden yhdistelystä. En silti ihmettelisi mikäli tässä olisi jonkun makuun vähän liikaakin kaikkea. Mutta… kyllähän tätä mielellään nautiskelee. Useampi tovi ihmetellessä vierähtikin ja maun monipuolisuus tuli ajan myötä varsin hyvin selville. Maku kehittyy jatkuvasti ja tuo tyrni tuntuu jotenkin sekoittavan ajatuksia varsin tehokkaasti nautiskelun kuluessa. Mahtava idea tuoda se mukaan olueen! Ei siis missään nimessä helppo olut, vaan sopivassa suhteessa antoisa ja haastava. Uskoisin tämän jakavan mielipiteet melko tehokkaasti, mutta itselleni se toimi hyvin, vaikkei tuo Belgian puoli sitä suosikkiani edustakaan. Käykää toki testaamassa tätä ennakkoluulottomasti kehitettyä yhteistyöolutta. Uskoisin kaikkien löytävän siitä jotain omaa, mutta myös vierastakin.

Pisteet: 36/50

No niin, nyt on saatu tutkimusmatka päätökseen ja ensi alkuun on pakko kehua oluen terveysvaikutuksia. Tyrniä metsästäessäni nautiskelin kourallisen ihan oikeita tyrnimarjoja suoraan pakkasesta, eli superfood-kiintiö taitaa olla hetkeksi täytetty. Loppuunsa melko selkeästi tuo marjan vaikutus oli tuolta löydettävissä vaikkei suoranaisesti makuna läsnä ollutkaan. Se on se ainutlaatuinen tuntuma, jonka se jättää suuhun. Todella, todella kutkuttavan hämmentävä olutkokemus. Järkevämmän ja ennenkaikkea selkeämmän arvion antaminen todennäköisesti vaatisi uusinta maiston, sillä maku tarjosi joka siemauksella jotain uutta.

Avain terveelliseen ruokavalioon Kahdesta kodista?

Tästä on niin Hiisin kuin Rekolankin hyvä jatkaa, helposti kitattavaa peruskuraa on tämä maa pullollaan, tarvitaan juuri tämänkaltaisia yksilöllisiä oluita lisää! Yhteistyölle näyttäisi myös olevan tilausta, toivottavasti tämä ei jää ainutkertaiseksi projektiksi…

Olutkellari vetäytyy kellarin viileyteen odottelemaan viileämpiä säitä ja mahdollisesti ukkosmyrskyä, jonka turvin voisi nautiskella Hiisi Panimon Milk Stout-prototyypin… Sitä odotellessa, kippis!