Mikkeller Drink’in the Sun 12
- Tyyli: Vähäalkoholinen olut (vehnäale)
- Alk.%: 1,9
- Panimo: Mikkeller, Kööpenhamina, Tanska
- Pantu: De Proefbrouwerij, Lochristi - Hijfte, Belgia
- Tyyli: Vähäalkoholinen olut (vehnäale)
- Alk.%: 1,4
- Panimo: Mikkeller, Kööpenhamina, Tanska
- Pantu: De Proefbrouwerij, Lochristi - Hijfte, Belgia
Mikkellerin "kevyt" kaksikko. |
Juhannuksen
alla ostoskoriini tarttui olutvalikoimiemme kevyempää kalustoa joista
Hornbeerin Ras’sin arvostelu on jo luettavissa blogissa. Seuraava kaksikko
painii kuitenkin aivan omassa luokassaan, kun puhutaan ”low alcohol” oluista – mielenkiintoisessa
mielessä. Nimeltä mainitsematon virkamies olisi varmasti tyytyväinen
valintoihini, sillä kyseisten oluiden alkoholipitoisuudet ovat vain 1,9% ja
1,4%... Toisaalta jollain taholla saatetaan oudoksua niiden sisältämää maun
runsautta, joka ei kuulemma sovi olueen. Mutta tästä ”arvoituksesta” sitten
eteenpäin. Kyseessähän on siis tanskalaisen Mikkellerin Drink’in The Sun-oluet
– tuore, tämän kesän tuotos sekä viime vuodelta hyllyihin jäänyt Drink’in The
Sun 12.
Otin siis
kaksikon ”vastakkain” vaikka tuoreemmalla onkin melkoinen etulyöntiasema vuotta
lyhyemmän ikänsä puolesta. No vertailuhan on aina kivaa, joten mikäpäs tässä
maistellessa. Alun perin idea oli siis tutustua kaksikkoon rinnakkain, mutta
suunnitelmat hieman pyhien aikana elivät, joten päivän välillä tuo maistelu sitten
lopulta tapahtui. Ei siinä mitään, vertailu nyt vähän jäi mutta saahan näistä
kirjoitella muutenkin.
Molemmat
oluet (Drink’in the Sun 12 ja -13) on pantu Belgiassa De Proefbrouwerij’n panimolla ja kumpaisenkin tyylisuunnaksi on ilmoitettu jenkkityylinen vehnä
ale. 2012 versio on näistä se vahvempi, eli 1,9-prosenttinen, eli täksi kesäksi
on puoli prosenttia napattu pois. Kovin on kevyttä, mutta varmasti
nautinnollista. Nopealla vilkaisulla pullojen sisällön pitäisi melko hyvin
vastata toisiaan raaka-aineiden suhteen, sillä ainakin listaus on täysin
identtinen. Mallaspuolesta huolehtii pale, vehnä ja cara-red –maltaat,
humalapuolesta taas Amarillo- ja Tettnanger-lajikkeet. Loppusilauksen antaa
pullotettu auringonpaiste – jännä olisi tietää kuinka tuota on korkin alle
saatu.
Ensimmäisenä
kaadoin lasiini Drink’in The Sun 12:n, joka on siis jo ns. vanha tuttu.
Katsotaan siis mitä kaksikosta pidin.
Mikkeller Drink’in The Sun 12:
Mikkeller Drink’in The Sun 12 |
Tummahkon
keltainen, samea ja kevyesti vaahtoava olut. Ihan näppärä ja kauniin näköinen. Vuosi sitten
tunnistin tuoksusta trooppista hedelmäisyyttä ja on sitä edelleenkin läsnä -
hitusen kevyempänä tosin. Humalointi ei ole oikeastaan kadonnut minnekään, se
hallinnoikin tuoksua vahvasti. Greippistä, hieman ehkä sitruksistakin sekä
mäntyistä aromia, vaaleaa, kevyttä sekä makeaa vehnäisyyttä, happamalla
otteella. Mukavan selkeä ja houkutteleva – ohuus tosin paistaa hieman läpi,
mutta todella hieno suoritus tähän vahvuuteen!
Maultaan
varsin odotetun kaltainen. Vahvan humaloitu makumaailma kevyellä, hieman
makealla ja vaalealla mallaspohjalla, josta löytyy vehnäistä happamuutta.
Hitunen ruohoa ja ehkä hedelmiäkin. Humalointi melko katkeraa, greippiä, mäntyä
ja niin edespäin. Makua suhteellisen runsaasti mutta suht ohut runko onnistuu
kannattelemaan sitä yllättävän hyvin. Tokihan humalamehuosastoon tämä
napsahtaa, mutta ei ollenkaan pahasti. Katkerot kannattelevat jälkimaun melko
pitkälle, vieläpä suhteellisen voimakkaana. Oivallinen kesäjuoma, vaikka hieman
paras terä lienee jo kadonnutkin, hienoista tunkkaisuutta on läsnä, mutta
mielestäni se vain tuo rodukkuutta tähän keitokseen. Ei hassumpaa, näitä juo
mielellään.
Eli ihan
näppärässä kunnossa tuo vielä vuoden jäljiltä oli. Kuulemani mukaan viime
syksynä Suomeen saapunut satsi on kokonaisuudessaan samaa erää, eli kaikki
myynnissä olevat ja olleet pullot ovat peräisin samalta päivämäärältä. Tästä ei
virallista vahvistusta ole, mutta näin me olutvastaavan kanssa pohdiskelimme
hyllyn äärellä.
Sitten
pienen ”lepoajan” jälkeen tuoretta tavaraa testiin...
Mikkeller Drink’in the Sun
13:
Mikkeller Drink’in the Sun 13 |
Tasaisen
samea, melko kauniskin ulkomuoto tällä oluella. Väri asettuu sinne aprikoosin
kellertävyyden suunnalle, hieman haaleana tosin. Tuoksu on
raikas, hyvin humalapainotteinen mutta vaaleaa, vehnäistä happamuuttakin
löytyy. Humaloinnissa päällimmäisenä mäntyistä, jokseenkin saippuaista aromia,
myös eksoottista hedelmää ja sitrusta löytyy. ”Oluenomaisuus” on kuitenkin vähän
hakusessa, janojuoma linjalla tässä pitkälti mennään, raikas ja virkistävä joka
tapauksessa.
Myös
makupuoli jättää naamaa hieman kysymysmerkille sanan ”olut” kohdalla. Toisaalta
virvoitusjuomille ominainen makeus ja tästä löytyvä vehnämaltaan tuoma
happamuus pitävät tulkinnan mallasjuoma-ryhmässä. Humalointi on edelleen vahva
osa kokonaisuutta ja pitkälti tuoksun ominaisuuksin ollaankin liikenteessä.
Mäntyä, saippuaa ja kevyttä greippisyyttä. Läsnä on myös ilmeisesti hiivasta
nousevaa mausteisuuttakin, noin niin kuin tunnelman luojana. Myös tässä
tapauksessa humalointi kantaa jälkimakua melko pitkälle, yllättävän
voimakkaanakin. Melkoinen humalamehuhan tämä on, viime vuotista vahvemmin.
Virkistysjuoma-mielessä hauska kokeilu, olueksi hieman outokin. Kyllä tuo
puolen prosentin pois nappaaminen tässä tuntuu selkeästi jo maun puolella,
tuntumasta puhumattakaan. Hakkaa silti Radlerin 100-0! Eikä tämä nyt huono
ollut, ehkä hämmentävä..?
Pisteet:
- Mikkeller Drink’in the Sun 12: 31/50
- Mikkeller Drink’in the Sun 13: 30/50
Eli viime
vuoden tuotos vei niukasti pisteen erolla. Rinnakkain vertailtuna voisin
veikata eron olevan hieman tuota suurempi, mutta molemmista löytyi ihan hyvinä
asioita. Pistesaaliit ovatkin suhteellisen korkeat näin kevyille oluille, ehkä
päällä olevat helteetkin nostavat niiden arvostusta janojuomina. Makua näistä
löytyy kumpaisestakin hienosti, samoin piristävää vaikutusta mutta etenkin tämä
tuoreempi tapaus on olut-kriteerein melko rajatapaus. Kannattaa toki testata,
ei tässä pahasti metsään voi mennä. Itse saattaisin silti kääntyä viime
vuotisen puoleen, mikäli tuota vielä hyllystä yhytät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti