- Tyyli: Premium Bitter / ESB
- Alk.%: 4,7
- Panimo: Robinsons, Stockport, Englanti
- Tyyli: Vaalea Lager
- Alk.%: 4,7
- Panimo: Sinebrychoff, Kerava, Suomi
Rock-oluiden takana maailmaa kääntyy ylösalaisin... |
Rock’n’roll!
Tällä kertaa hieman erilaista tarinointia oluen ääreltä. Päätin nimittäin ottaa
testiin kaksi tämän kevään ”muusikko-olut” uutuutta. Itse lukeudun ennemminkin
rytmimusiikin kuluttajiin, mutta ajattelin silti testata hieman rokahtavampaa
tavaraa. Koriini päätyi siis englantilaisen Robinsons-panimon Iron Maiden
vaikutteinen Trooper-olut sekä kotimainen, Hynysbisseksikin kutsuttu
Sinebrychoffin ja Kotiteollisuus-lauluorkesterin yhdessä juonima Koff Rock.
Suoranaista vertailuahan näille kahdelle ei kannata lähteä tekemään, sillä
puhutaan jo tyylillisesti erityyppisistä oluista – rockin ilosanomasta huolimatta.
Trooper edustaa englantilaista bitter-olutmaailmaa, Koff Rockin ollessa
vähemmän yllättäen vaalea lager – vielä vähemmän yllättäen kyseessä on ei-täysmallasolut.
Ohratärkkelystä nimittäin löytyy tuttuun tapaan makumaailmaa keventämästä.
Todellista rock-henkeä ja kapinaa siis luvassa…
No ei.
Periaatteessa molemmat oluet ovat sellaisia, joita en lähtökohtaisesti aikonut
edes ostaa. Toisaalta Trooper on jotain, jota ehkä pitäisi maistaa koska Iron
Maiden, Koff Rock taas sattui koriin Trooperin ansiosta, yksin sitä en olisi
lähtenyt ostamaan. Pakkauskoistakin valitsin sen pienemmän, 0,33-litraisen
tölkin. No mutta ei anneta ennakkoasenteiden sotkea palettia, vaan
tutkaillaanpa hieman minkä tyyppisistä oluista on kyse.
Kikkailua oluella... |
Aloitetaan
vaikkapa kotimaisesta. Sinebrychoff ja Kotiteollisuus-yhtyeen Jouni Hynynen,
Janne Hongisto sekä Jari Sinkkonen löivät viisaat päänsä yhteen rock-henkisen
oluen kehittämiseksi. Tarinan mukaan Suomeen kaivattaisiin olutta, jossa olisi
runsaammin rock-asennetta. Porukan yhteistyöllä siis syntyi jälleen yksi vaalea
lager lisää maamme olutmarkkinoita "rikastuttamaan", asteen verran tummempana
tosin. Koff Rock on saanut luonnetta normaalista Koff-humaloinnista *tirsk*, jonka tueksi sekaan on laitettu myös saksalaista Magnum-humalaa – aromipuolelle siis,
sillä katkerothan tekevät oluesta ”kitkerää”. Hynysen Jouni tiivistääkin oluen
melko ytimekkäästi kahdella lauseella:
”Aluksi
epäilin, ettei testioluita erota toisistaan, mutta jo parin lasin jälkeen
huomasin, että eroja löytyy. Me halusimme kehittää oluen, jossa on luonnetta,
mutta ei liikaa.”
Ei tuo nyt
rehellisesti sanottuna kovinkaan kummoiselta makuelämykseltä kuulosta… Vai
tuleeko jollekin mieleen esimerkiksi skotlantilaisen punk-panimo BrewDogin
tuotokset em. kuvauksesta? Rock-asennetta on siis olemassa monenlaista. Pahoittelen
hieman nihkeää ennakkoasennettani ko. tuotetta kohtaan ja mainittakoon tähän
väliin sen johtuvan lähinnä skeptisyydestä maamme suurimpien panimoiden
tuotekehittelyä kohtaan. Koff Rock vain haiskahtaa jo kauas rock-kansan
rahastamiskeinolta. Markkinointi toimii, provosoiduinhan minäkin törppösen
ostamaan…
Trooper on
sitten kotoisin Englannista. Samankaltaisuuksia Rockin kanssa löytyy oluen
tuotekehittelystä, nimittäin Iron Maidenin vokalisti Bruce Dickinson on ollut
mukana kehittämässä sen reseptiä. Nimi valintaa tuskin tarvitsee kellekään
perustella. Olut on valmistettu Stockportissa sijaitsevan Robinsons-panimon
toimesta. Dickinson onkin kuuleman mukaan oluen ystävä ja arvostaa etenkin real
aleja. Tavoitteena oli valmistaa sessioitava, mutta tarpeeksi
luonteikas ja makuisa olutnautinto. Humalakattauksesta löytyy Goldings-,
Cascade- ja Bobec-lajikkeita ja tyyliksi on määritelty ESB (Extra Special
Bitter). Ruotsin viranomaisethan säikähtivät etikettiä, joten paikallinen Valvira kielti Trooperin myynnin Systembolagetissa. Suomen viranomaiset ovat ilmeisesti
nukkuneet onnensa ohitse, sillä meillä tämä pääsi myyntiin alkukesästä.
Rokahtava kaksikko. |
Molemmat
yksilöt ovat kirkkaita, oikeastaan ihan näppärän näköisiä oluita. Trooper on
odotetusti tummempi, kuparisen ruskea kun taas Rock edustaa perinteisempää
lagerosastoa – ehkä luvatusti aavistuksen tummempana tosin. Vaahtoa ne
muodostavat kumpikin jonkin verran, mutta melko nopeasti tuo niiden pinnalta
katoaa.
Tuoksultaan
molemmat ovat melko mietoja ja harmittomia, mutta Rock pääsee hieman jopa yllättämään
hedelmäisellä makeudellaan. Muutoin vastaa melkolailla perinteistä
bulkkilager-linjaa: vaaleaa, hieman pahvista mallasta ja metallia eikä
loppuunsa tarjoa juuri mitään. Trooper taas edustaa tasapaksua, hieman
hailakkaa bittertyyliä. Parhaiten esillä on makea, hieman toffeinen maltaisuus
jota tukee puumainen, hieman sitrushedelmiä tihkuva humalointi ja kukkaisa
tunkkaisuus, joka onkin sitten jo miedompaa. Ei tämäkään massasta oikein
edukseen nouse vaikka ihan miellyttävä kokonaisuus onkin.
Makuhan se
ratkaisee. Lähtökohtaisesti sessioitaviksi tarkoitetut oluet eivät yleensä
liikoja makunsa puolesta tarjoile, mutta mielestäni Trooperissa on ihan mukavaa
otetta. Ehkä hieman valtavirtainen, mutta silti varsin maistuva brittimeininki
tästä löytyy, eikä yleiskuva ole lainkaan niin aneeminen kuin tuoksu antoi
ymmärtää. Perushyvää tekemistä siis. Toffeista, makeaa maltaisuutta, puumaista
humalointia hienoisella sitruksisella happamuudella ja ehkä jopa kypsän puoleista
hedelmäisyyttä on joukossa. Rock taas edustaa sitä tuubaa, mitä suurilla
panimoilla on tapana pakata mitä erilaisempiin purnukoihin milloin milläkin
kuluttajiin vetoavalla teemalla varustettuna. Tokihan tuo runsaammaksi kehuttu
humalointi tässä maistuu, mutta sen voima ei riitä kunnolla edes kamppailemaan
rautalankaisen yleisilmeen kanssa. Maun suurimmat linjat on onnistuttu jälleen
kerran vaimentamaan lahjakkaasti, enkä usko oluen maun ketään pääsevän
häiritsemään. Eroa normaaliin salkkutavaraan on loppuunsa hyvin vähän ja
oikeastaan tuo vähän väkisinkin haetun humaloinnin rooli tuntuu vain olevan
ylimääräinen osa jo lähtökohdiltaan mitään sanomatonta olutta.
... |
Loppujen
lopuksi ennakko-odotukset pitivät hyvin pitkälti kutinsa. Trooper osoittautui
perustason bitteriksi, joka ei juurikaan normilinjasta poikkeavia elämyksiä
tarjoa. Voipahan sanoa maistaneensa Iron Maiden-olutta. Luonnollisesti brändi
nostaa hintaa, enkä varsinaisesti ko. tyylin suurimpia faneja ole, joten
ehdottomasti kertaostokseksi tämä jää. Uteliaisuus vei voiton ensimmäisen
kohdalla, ei muuta.
Koff Rockhan
tuossa tuli jo etukäteen manattua syvimpään helvettiin ja oikeastaan tuosta se oluen
stydein rock löytyykin. Mitäänsanomaton, kaupallinen lagerolut tekemällä
tehdyllä humalatuunauksella. Totutun mauton uutuus, johon tällä kertaa tosin
oli jotain uutta yritetty tuoda, mutta ei kevyt humalointi teollisuuskuraa
kullaksi muuta. Tai no, myyntikatteet varmasti väittävät muuta. Minä puhuin
nyt mausta. Ihmetyttää tämänkaltainen puuhastelu. Markkinointiin yms. ollaan
valmiita panostamaan ja laittamaan euroja, mutta itse tuote eli olut vain
käytännössä saa erilaisen ulkoasun sisällön kehittämisen sijaan. Mutta sitähän
valmistetaan mikä myy…
Motörhead Bastardsia en taida viitsiytyä edes harkitsemaan...
Oluiden
pisteet:
- Robinsons Trooper: 31/50
- Sinebrychoff Koff Rock: 16/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti