Hofbräu München Dunkel

• Tyyli: Tumma Lager
• Alk.%: 5,5
• Panimo: Staatliches Hofbräuhaus München, München, Saksa

Dunkel-oluet, toisin sanoen tummat lagerit eivät ehkä sitä suosikkiryhmääni oluissa edusta, mutta löytyy niillekin on omat hetkensä. Loppukesän ja alkusyksyn viilenevät, hämärtyvät illat ovat juurikin ominta aikaa niiden nauttimiseen ja varsinkin tänä vuonna ne tasapainottavat oivallisesti kevään ja kesän ylitsepursuavaa pale ale ja IPA tarjontaa – humala vaihtuu hetkeksi tummaan maltaisuuteen. Tummat lagerit soveltuvat mainiosti ruokajuomiksi, syksyisen mökkisaunottelun jälkeiseen rentoutumiseen takan äärellä ja muutoinkin vien niitä mielelläni luonnon helmaan. Saksalaisen Hofbräun Dunkel tulee lajin alkuperäisiltä sijoilta Baijerista ja se on ollut Alkon valikoimissa tarjolla reilun kuukauden ajan.

Hofbräu (lyh. Hofräuhaus, suom. ”hovipanimo”) München on perustettu jo vuonna 1589 Baijerin herttua Vilhelm V:n toimesta. Tarkoituksena oli kerätä kasaan lisätuloja kassan huvettua mm. kirkkojen rakentamiseen ja hoviväen juopotteluun. HB onkin yksi Münchenin vanhimpia oluthalleja ja sen ensimmäinen olut oli tyyliltään juurikin tumma lager. Oluesta tuli nopeasti varsin suosittua ja seuraavalla vuosisadalla se pelasti kaupungin myös tuholta. 1600-luvun alkupuoliskolla Eurooppaa ravistelleen Kolmikymmenvuotisen sodan aikana Ruotsin valloittajakuningas Kustaa II Adolf – Pohjoisen Leijona – jyräsi joukkoinensa kohti Müncheniä aikeinaan polttaa koko kaupunki maan tasalle. Lopulta hän päätti säästää kaupungin, mikäli saisi mukaansa panttivankeja ja 600 000-tynnyriä Hofbräu-panimon olutta. Mielestäni oikein onnistunut kauppa.

Saksalaista tunnelmaa

Muita mielenkiintoisia vahvistettuja ja vahvistamattomia tarinoita panimon historiasta löytyy melkoisesti. Esimerkiksi panimon läheisyydessä asunut säveltäjälahjakkuus Mozart kertoo kirjoittamassaan runossa saaneensa lisävoimia ”lähipubinsa” tunnelmasta antiikin Kreikkaan sijoittuvan Idomeneo-oopperan säveltämiseen. Myös itse Leninin kerrotaan käyneen Hofbräulla säännöllisesti oluella hänen asuessaan Münchenissä ennen Ensimmäistä maailmansotaa. Oluthalli joutui myöhemmin myös politiikan pelinappulaksi Münchenin kommunistisen hallituksen perustettua pääpaikkansa sen tiloihin. Mm. vuonna 1920 Adolf Hitler piti ensimmäisen kokouksensa Kansallissosialistien kanssa rakennuksen kolmannessa kerroksessa. Paikasta tulikin yksi Natsi-puolueen tukikohdista ja neuvonpitopaikoista tuohon aikaan. Myös John F. Kennedyn kerrotaan vierailleen panimolla, samoin maanmiehensä George H. W. Bushin. Esimerkiksi Toisen maailmansodan jälkeen amerikkalaissotilaat veivät sadoittain HB-logolla varustettuja tuoppeja tuliaisiksi kotimaahansa – HB olikin tuohon aikaan yksi kaupungin suosituimpia nähtävyyksiä. Sittemmin Hofbräuhauseja on avattu ympäri maailman aina Australiaa ja USAa myöten, mutta Münchenistä löytyy se alkuperäinen, värikkään historia omaava, nykyisin jo suureksi nähtävyydeksi muodostunut oluthalli. Panimo on nykyisin Baijerin osavaltion omistuksessa.

Nykyisin tarjolla oleva Dunkel on vahvuudeltaan 5,5% ja sen valmistukseen on käytetty tummia (60%) ja vaaleita (28%) ohramaltaita sekä karamellimaltaita (12%), humalapuolta taas hallinnoi Hallertauer Magnum- ja Perle-lajikkeet. Alkon hinta tänä päivänä on jo monopoliaseman törkeän väärinkäytön määritelmän täyttävä 4,14€/0,5l.

Hofbräu München Dunkel

Tumman ruskea, valoa vasten punertava olut ihan kauniilla, keskirunsaalla ja suht kestävällä vaahdolla. Tuoksultaan suht mieto. Vahvimmin hommaa vie luonnollisesti hieman paahteinen tumma maltaisuus, josta löytyy sopivasti lempeää, siirappista makeutta ja leipäistä otetta. Maltaalle ei juurikaan löydy haastajaa, mutta pienempien aromien kirjosta löytyy muun muassa hentoa pähkinää, jopa tummaa hedelmää ja pieni henkäys yrttejä. Maku kulkee tyylinsä kultaista keskitietä ollen hyvä esimerkki tasapainoisesta ja laadullisesti hyvästä saksalaisesta dunkel-oluesta. Hienoudet on hiottu pois, mutta jäljellä jäävä osuus sisältää juuri sen minkä pitääkin. Tumma, hienoisen paahteinen maltaisuus pitää sisällään tuoksustakin tutun, sopivan kevyen siirappisen makeuden ja hieman kevyemmän leipäisyyden. Pähkinää esiintyy hienoisena kuivuutena, yrttisyys taas hoitaa peliin pientä raikkautta. Hedelmäpuoli on kuivattua sorttia, lähinnä rusinaa, luumua jne. Makeus ei alkuun tunnu kovinkaan vahvana, mutta hiljalleen se ottaa otetta kokonaisuudesta. Suutuntuma hieman ohkainen, makeuden ansiosta silti tahmaava ja mielestäni ihan riittävä. Perusvarmaa dunkelia, jossa aika sopiva annos myös makeutta – paahde puoli voisi olla asteen tujumpaa. Yhtä kaikki, sopuisa ja laadukas esimerkki saksalaisesta osaamisesta, varmaa perustekemistä ilman ylimääräistä säätöä.  Suosittelen etenkin liharuokien kaveriksi, syysillan rentouttajaksi.

Pisteet: 33/50