Palokka Savuvehnä

• Tyyli: Savuolut
• Alk.%: 4,5
  
• Panimo: Malmgårdin Pahimo, Malmgård, Suomi

Palokkalainen mökillä

On taas aika uuden Palokan. Järjestyksessään jo viides paikallisolut on tällä kertaa vehnärunkoinen - eli keväällä pidetyssä nettiäänestyksessä niukasti kakkoseksi jäänyt resepti on kesän kunniaksi otettu hyötykäyttöön. Oluthan tuli myyntiin jo viikko sitten ja itsekin olin kärppänä paikalla tuona samaisena päivänä. Yksi tämmöinen tulikin jo maisteltua mökkisaunan terassilla, jossa tuo menikin alas ihan mukavasti. Tuo yksilö pyhitettiin ihan rentoutumiseen ja kesäillasta nautiskeluun, joten pitähän se palata asiaan ihan "vakavissaankin".

Savuvehnänhän kerrotaan olevan viimeinen ei-paikallisesti valmistettu paikallisolut, sillä tämän jälkeen se "palaa" kotiin Palokassa syksyn korvilla toimintansa toden teolla käynnistävän Hiisi-panimon pannuihin ja patoihin. Näin ollen seuraava Palokka-olut tulee olemaan todellista paikallisolutta! Savuhumalan tapaan Savuvehnä on käyty tekemässä yhteistyöllä Malmgårdin maalauksellisessa maalaiskartanoympäristössä. Katsotaan mitä pojat seuraavaksi keksivätkään... Sitä odotellessa voikin tutustua lähemmin tuoreimpaan tuotokseen.

 

Palokka Savuvehnä

Kellertävä, vaalean ruskea ja puoliksi samea olut. Vaahtoa ei kumma kyllä muodostu juuri lainkaan, mutta ihan normaalisti korkki kuitenkin sihahti. Kummallista. Eihän tämä ihan silmiä hivele ulkonäöllään. Tuoksu keskirunsas, ehkä vähän allekin, mukavan pehmeä kuitenkin. Perinteiset vehnäoluen aromit löytyvät tuoksusta mukavasti tasapainossa. Banaanista, myös karamellista makeutta, hienoisen hapanta vehnäisyyttä ja hiivaa, josta lienee peräisin täydentävä mausteinen aromi. Makeahko, kevyt, muttei niinkään savuinen. Melko harmiton tapaus tuoksun osalta.

Maku on tuoksun tavoin melko kevyt, mutta linjan mukaisesti pehmeä ja loppuunsa ihan miellyttävä. Makeutta banaanin muodossa, vehnää ja tuota tuoksussakin mainittua hiivaa, josta kumpuaa kevyttä leivontamausteisuutta. Myös ripaus purukumia, mutta vain ohuena lisänä. Savun makua saadaan oikeastaan odotella aivan jälkimaun kynnykselle, jonka jälkeen tuo onkin jo ihan kivasti maiskuteltavissa - samaan syssyyn löytyy myös kevyt sitruksen puraisu, mutta kovinkaan selkeää otetta siitä ei saa. Melko ohueksi savun osuus valitettavasti jää - tämä on jonkinmoinen pettymys itselleni. Suutuntumaltaan mukavan rauhallinen, pehmeä kokonaisuus. Savun puute toisaalta hieman korpeaa, mutta ehkä senkin vuoksi melko mukava, kepeä ja helposti nautittava kesävehnä tästä on loihdittu.

Tottakai odotin jokseenkin jyhkeämpää, makuisampaa kokonaisuutta - hieman runsaammin sitä kuuluisaa rohkeutta. Hyviä ja toimivia perusvehniä on saatavilla suht runsaasti ja tämä vähän kuin varkain saattaa hukkua joukkoon. Sinällään mitään vikaa mausta ei löydy eikä virhemakuja esiinny - kokonaisuus vain jää aavistuksen vajaaksi. Liekkö kesän kunniaksi tavoiteltu tarkoituksella vähän kevyempää linjaa. Kesäjuomaksi, helpompaan makuun oikeinkin toimiva, haasteita ja savuista tunnelmaa hakevalle ehkä turhan köykäinen. Suosittelen testaamaan mökkiolosuhteissa, tuolla tämä on "kotonaan". Pari tulee joka tapauksessa vielä tässä nautiskeltua - ei pöllömpi vehnäolut kuitenkaan.

Pisteet: 30/50