Westvleteren 8

• Tyyli: Belgian Strong Ale
• Alk.%: 8,0
• Panimo: Westvleteren Abdij St. Sixtus, Westvleteren, Belgia

Maailman parhaan oluen pikkuveli

Kaivelinpa tässä kesäiltaan kellarin kätköistä maineikkaan Westvleteren Abdij St. Sixtuksen tuotoksen. Westvleteren 8 ei ehkä ole maineeltaan isoveljensä veroinen, mutta rivien välistä luettena ainakin olutväki tuntuu tätä(kin) arvostavan melkoisen paljon – jotkut jopa tuota mainittua, kulttimaineeseen noussutta Westvleteren 12:a enemmän. Westy 12:han tuotti minulle tuossa keväällä hienoisen pettymyksen, jonka voin pitkälti laskea omaan piikkiini. Talven pimeydessä uteliaisuus vei voiton ja korkki aukeni muutaman vuoden etuajassa suositellusta. Valmistahan tuo ei siis ollut, joten odotukset eivät täysin saaneet vastinetta. No oikeastaan samalla tiellä ollaan tämän ”kasinkin” kanssa, sillä suunnilleen samanikäisistä pulloista on kyse. Isoveljeään kevyempi Westy 8 tosin on kuuleman mukaan hieman valmiimpaa tavaraa tähän ikään mennessä, joten pakkohan tuo on testata. Älköös huoliko, molempia herkkuja jää kellariin yksi kappale kumpaakin kypsymään. Tarkempaa triviaa itse panimosta ja trappist-nimityksestä kannattaa käydä lukemassa aiemmin kirjoittamastani Westvleteren 12 arvostelusta. Tuo oluthan on monien mittareiden mukaan maailman paras…

Westvleteren 8

Punertavan ruskea, melko tummakin olut. Vaahtoa muodostuu hienoisesti sen pintaan ja laskiessaan se jättää hajanaista pitsiä lasin reunoille. Tuoksu on hurmaava. Se huokuu tummaa belgihedelmäisyyttä, mutta myös tuoreenlaista vihreää omenaisuutta. Maustekirjosta vahvimmin esiin nousee anis, myös hentoista lääkeyrttisyyttä on joukossa. Karamellinen makeus on hedelmäisyyttä ohuempaa, mutta tärkeä osa kokonaiskuvaa. Yllättävän ”tuoreen” oloinen, hitusen ohut syvyyden suhteen, mutta potentiaali on erittäin vahva – hyvin miellyttävä joka tapauksessa.

Maku jatkaa tuoksun viitoittamalla tiellä. Tummaa, melko kypsää hedelmäisyyttä, tuoksua hennommin omenaisen hapanta tuoreutta. Yskänlääkettä muistuttava, lääkeyrttien ja lakritsin sekoitus on esillä melko vahvana, muttei ole liian dominoivaa. Anista löytyy, samoin toffeisen makeaa maltaisuutta, joka kuitenkin kärsii suutuntuman ohuudesta. Alkoholin lämmittävyys saa aikaan liköörimäisen sivumaun. Jälkimaku on mielenkiintoinen sekoitus paahteisuutta, yrttejä ja lakritsia sokerisen makealla twistillä.

Suutuntumasta puuttuu siis syvyyttä, muttei tuo hirveämmin pääse häiritsemään. Oikein suun mukainen, herkullisen yrttinen ja hedelmäinen belgiolut. Tässä vaiheessa elinkaartaan mielestäni oleellisesti samanikäistä Westy 12:a parempi, vaikkei ehkä lunastakaan sille asettamiani vaatimuksia. Laadukasta belgiolutta joka tapauksessa, jännä nähdä mitä parin vuoden vartominen saakaan aikaan!

Pisteet: 40/50