St. Bernardus Pater 6

Talvi-illan taikaa...

• Tyyli: Abbey Dubbel
• Alk.%: 6,7
• Panimo: St. Bernardus Brouwerij, Watou, Belgia

Karkeasti kaiveltuna ranskalaista väriä historiastaan löytyvä St. Bernardus oli tapetilla jokin aika sitten perusvarman ja laadukkaan abbey dubbelin, Prior 8:n toimesta. Tällä kertaa lasiini kaatui kyseisen oluen pikkuveli, hieman kevyempirunkoinen, varsin kehuttu Pater 6 – abbey dubbel tämäkin. Koska panimon historiaa kerrattiin kasin yhteydessä melko syväluotaavastikin, voitaneen intro pitää poikkeuksellisen lyhyenä ja suunnistaa suoraan oluen makukuvaukseen…

St. Bernardus Pater 6

Tumma, kastanjamaisesti punertavaa ruskeutta tarjoileva olut on varsin samea, hitusen suttuinen ja mystisen tunnelmainen. Tuoksu on mainio, syvä ja kohtalaisen moniulotteinen. Limppuista, tummahkon karamellista makeutta välittävää maltaisuutta, rusinaisen kypsää, kuivattua hedelmää sekä tunnelmaan kuivuutta tuovaa belgihiivaista mausteisuutta sekä anista.

Maku on niin ikään toimiva. Leipäistä, kevyemmin karamellisen makeaa mallasta, ehkä hiven paahtunutta siirappiakin. Runsaasti belgihiivaista mausteisuutta, maltaan kaverina kypsänä kuivattua hedelmäisyyttä. Lopussa esiin nousee varsin tuhtia anismaista yrttisyyttä sekä kohtalaista katkeruutta – myös salmiakkisia piirteitä löytyy. Maun alkupuoli onkin pehmeämpi lopun kuivuessa nopeasti kutkuttavaan, hieman kulmikkaastikin kuivuvaan päätökseensä. Tuntumaltaan sopivan runsas, soljuvan rajamailla kulkeva ja tasapainoinen. Lopputulemaltaan nipistävän kuiva, sisältään hedelmäisen pehmeä… Miellyttävän lämmittäväkin.

Tuomio: Maistuva dubbel, jossa makujen syvyys viettelee ja tasapainon ehdoilla tapahtuva leikittely kuivuuden ja pehmeyden välillä miellyttää omaa suuta.

Mainio dubbel.

Pisteet: 38/50

Eli yleinen pehmeys ja isoveljeään pienempi kuivuus vetivät hienoisesti pidemmän korren kamppailussa Pater 6 vs. Prior 8 (38 vs. 37), joskin hyviä oluita molemmat ovatkin – silti valitsisin lasiini tämän kevyemmän kaverin. Makuasioita…