maanantai 9. helmikuuta 2015

Alkon pienpanimo-oluet 2015: Rekolan Panimon Funky Luomu

Funkyä, luomua ja pientä purtavaa...

Rekolan Funky Luomu lienee kattauksen outolintu ja se näyttää lukemani perusteella kolahdelleen maistajilleen vähän miten sattuu. Makuja onkin monia ja Rekolan tyyli lähestyä oluita vähän omintakeisemmasta kulmasta saattaa tyylipuristeja hieman puistattaa – panimo kun Funkynkin kohdalla ilmoittaa ettei sen tapoihin kuulu tehdä tyylejä, vaan makuja eikä tämäkään luomusaisonfarmhousesourale tyylinsä puhtainta antia tarjoa. Toki itsellänikin on tarve saada asiat järjestelmällisesti kategorisoitua, mutta en revi pelihousujani mikäli olut ei täyttä tyylipuhtautta edustakaan – kunhan se on hyvää ja sille saa jonkin tyylin määriteltyä suhteellisen hyvin perustein.

Tarjolla on tosiaan funkkaava saison, joka hakee maalaishenkisiä vaikutteita saison-hiivan lisäksi käytetystä brettanomyces-hiivasta. Saison, farmhouse ale, sour ale – ehkä vähän kaikkia niitä siis. Funkia dunkkista kuitenkin lienee tarjolla niin tuoksun kuin makumaailmankin suhteen ja uskoisin oluen olevan mielenkiintoinen ”kellariinkin unohdettava” tuon brettansa vuoksi… Olut on valmistettu luomuraaka-aineista ja mallaspuolelta löytyy pilsiä, pale alea, müncheneriä ja crystalia humalten nojatessa Polariksen ja Saphirin antimiin. Kuten muidenkin rekolalaisten kohdalla, myös funkkaava saison soveltunee hyvin ruokahetken ilostuttajaksi ja Tuoppi ja Sapuska-blogin sivuilta löytyykin hyviä vinkkejä makujen yhdistelyyn…

Katoin itsekin pöydän sekalaisin antimin, sillä piipahdin kaupassa ilman kauppalistaa hakemassa mielekästä ja konstitonta sormisyötävää oluen kaveriksi. Koska panimon varioimat makuparit kuvastavat aika laajojakin leikittelyn mahdollisuuksia, täyttyi oma pöytänikin melko sekalaisesta seurakunnasta – rehti kroos-kitšen Olutkellarin malliin siis… Olut pääsi tarkempaan arviointiin ihan sellaisenaan, mutta myöhemmässä vaiheessa kirjailin ylös myös joitain ajatuksia lasin ja lautasen väliltä – puolihuolimattomasti ja vähän pilke silmäkulmassakin… Niistä lisää arvion perästä sitten.

Rekolan Panimon Funky Luomu
Utuinen, kuparisen oranssi olut tanssahtelee kynttilän valossa kauniin viettelevästi. Sen vaalea, alkuun runsaan villi vaahto harvenee hiljalleen jääden ohueksi kanneksi oluen pinnalle. Hyvältä näyttää! Tuoksu on ”jännä”, mielikuvana enemmänkin nasty kuin funky, mutta joka tapauksessa toimiva. Nopea, ytimekäs nuuhkaisu nostaa esiin oluen hedelmäisemmän, hieman makeamman puolen, joka esiintyy melko vaaleissa väreissä – kypsän omenaista, päärynäistä mehukkuutta, lisänä aprikoosia ja ehkä hieman luumuakin. Hienoisesti belgihiivaisuutta, kohtalaisesti ”funkimpaa” brettaa, joka lopulta onkin melko suuressa roolissa tuoksun osalta. Hieman mausteinen, sitrusksista nostetta omaava ja sopuisan viljava… 

Maultaan ehkä hieman tuoksua edellä, samalla myös kuivempi. Makua on kohtalaisen runsaasti ja mukavaa syvyyttäkin löytyy – suoranaista tunkkaisuutta ei ole havaittavissa, joskin maanläheistä paksuutta se henkiikin. Hedelmää on edelleen hyvin ja se tasapainottelee niin saisonmaisen happamamman kuin makeammankin tuoreuden sekä hienoisesti kuivatunkin edustuksen välillä. 

Tuoretta, omenan ja sitruksen happamuutta, päärynäistä ja aprikoosista mehevyyttä sekä hienoisen rusinaista, kuivatun luumuista makeutta. Mausteista kuivuutta, jonkin verran hevostallien liepeillä leijailevaa maanläheisyyttä, pölyä ja likaa, muttei suoranaisesti suurta turausta sitä funkyä, brettaa. On sitä tunnelmassa kyllä läsnä, ei siinä, ehkä se vain vaatii lisää aikaa, belgihiivaisuus on vielä niskan päällä. Vaaleaa, hieman makeaa maltaisuutta, lopussa jonkin verran sekalaista ruohikkoisuutta. Makuskaala käy läpi akselin pehmyt-syvä-kuivahko-hapan-pureva ja mielestäni toimii pitkään, purevaan ja uudestaan hapantuvaan loppuun saakka mainiosti. Olemukseltaan yllättävän jämäkkä. makumaailmaltaan hankalasti sanoiksi puettava ja mukavan vaikeaselkoinen tasapainoa unohtamatta…

Tuomio: Sekalainen, silti tasapainoinen ja hyvinkin maistuva saison. Hapan, pehmyt, makea, kuiva, syvä, kevyt, rehti… Sanotaan, että hyvällä tapaa monipuolinen. Suosittelen maistamaan, suosittelen myös tutustumaan uudestaan myöhemmässäkin vaiheessa. Toimii ruokapöydässäkin...

Pisteet: 38/50

---
Funky kattaus...
”Arviointitilaisuuden” jälkeen olikin pöytä katettu kukkuroilleen ja oli toisenlaisen tulikasteen aika. Kauppalista ja tarkempi idea kun tuli unohdettua matkasta, löytyi lautasilta vähän sitä-sun-tätä. Heti kärkeen on sanottava, että mielestäni Funky pelasi ehkä jopa paremmin ruoan parina, joskaan aivan kaiken kylkeen sekään ei taipunut. Särpimen myötä oluen maltaisempi puoli nousi paremmin esiin ja hedelmäinen makeuskin pyöristyi kauniisti makujen ympärille. Saisonin happamuus leikkasi hyvin rasvaisempia makuja eikä olut kevennetystä chilistäkään hätkähtänyt - päinvastoin. Ruokajuomana aion testata jatkossakin!

Pöydästä löytyi seuraavat tarjoamiset: Iberico (36kk), ananaskirsikat, yrtti- ja valkosipulijuusto täytteiset, keskituliset chilit, granaattiomena, Old Dutch Master-gouda, vuohen brie, pepino, pretzel sekä aamupuuron jämistä tehdyt rieskat. Tässä muutamia mietteitä maisteluista:

  • Iberico toimii pretzelin kanssa loistavasti. 
  • Pepino ei maistu juuri miltään, on kallis eikä toimi ibericon kanssa – chilin se vesittää, mutta mitä hyötyä siitä on? 
  • Funky pelaa chilin kanssa hienosti yhteen! 
  • Pretzel taasen on huono pari tälle saisonille. 
  • En osaa syödä kranaattiomenaa vaikka katsoin ohjeet netistä. 
  • Täytetyt chilit toimivat ibericon kanssa, mutta tämä lienee ibericon haaskausta… 

Summasummaarum… Funkystä on moneksi, eli ota se osaksi ruokahetkeä, illan viettoa tai kesän odottelua – en usko sen pahastuvan pienestä kellarivisiitistäkään. Mukavan sekalainen, hieman haastava ja monipuolinen saison, jossa on kivan pieni likainen vivahde. Nasty, funky, dirty! Gut!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti