Aalto Panimon uusi taproom: Pub Aallonmurtaja ja Aallonmurtaja IPA

Avajaisviikonlopun hanatuotteet

Aalto Panimon oma taproom vihittiin käyttöön viime perjantaina Säynätsalon satamamaisemissa. Ovien avautumista on odoteltu saarilla ja täällä mantereellakin kovasti aivan kevään ensisäteistä lähtien, eikä syyttä. Paikallispanimohan on ollut näkyvä osa saarten tapahtumakarttaa sekä juomatarjontaa jo pidemmän aikaa ja tämäntyyppinen ”olohuone” houkuttelee varmasti väkeä lähihanojen äärelle ympäri vuoden.

Itärannalta on myös puuttunut sataman, uimapaikan ja maisemien rinnalta jokin väkivirtoja jatkuvammin imevä vetonaula. Nyt tuo tyhjiö saadaan täytettyä enemmän kuin hienosti. Pääsaarelle muodostuu tätä myöten myös kutkuttava ajanviettopalveluiden kolmio Juurikkasaaren, Aallonmurtajan ja Luotsiveneen terassien muodossa. Kaiken keskiösstä löytyy myös keskustan palvelut Aabakeryn, kulttuurikohteiden ja pizzerioiden tiiviinä esiintymänä. Tarjolla onkin kesäpäivän viettoon hienosti sopiva kattaus ruokaa, juomaa ja toinen toistaan hienompia maisemia. Pitääkin ottaa lomaohjelmaan…

Seinätaiteesta löytyy vahvoja kytköksiä saarivaltakunnan historiaan ja tunnusmerkkeihin.

Aallonmurtajan avajaisiin en itse ennättänyt, mutta lauantai-iltaan ilmaantui kuin tilauksesta hieman luppoaikaa, joten iltalenkki saarimaisemiin alkoi houkuttelemaan kovasti. Perillä matkan kuivattamaa suuta odotti kuusi panimon omilla tuotteilla ladattua hanaa, joista löytyi itsellekin pari maistamatonta tuttavuutta. Kylmäkaappien uumenista majaili vielä pari aaltolaista lisää sekä jokunen vieraileva tähtikin. Siideristeille oivana vinkkinä mainittakoon Panimoinen & Lemmes -duon jo klassikon mittoihin kotimaan aitojen siiderien joukossa nouseva Hämeen Hitain, joka kannattaa käydä testaamassa.

Sisätilat vaikuttivat viihtyisiltä ja hyvin viimeistellyiltä.

Aallonmurtaja IPA

---
Utuinen, vaaleahkon keltainen olut valkealla vaahdolla. Tuoksussa tropiikin hedelmää, ehkä mango-paraguayo -akseli tällä kertaa eniten esillä. Suht hillittyä, tasapainoista menoa.  Maku toimii. Helposti lähestyttävää menoa, tuoksun tapaan esimerkiksi sitrus jää taaemmaksi ja kivihedelmät valtaavat alla. Paraguayon nostan mielikuvissa pääväriksi, mutta löytyy matkasta muutakin. Ei varsinainen aromi-iloittelu, vaan vähän solidimpaa hedelmäisyyttä esittelevä, tuntumaltaan rungokas olut. Menisi helposti useampi hanalaskullinen.
---
Pisteet: 36/50

Hanaan isketyistä oluista ensimmäisenä maistoon piti luonnollisesti ottaa baarin nimikko-olut, Aallonmurtaja IPA. Helposti lähestyttävä, mukavan hedelmäinen perus-IPA toimii mainiosti katetulla terassilla Päijänteen vesiliikennettä ja siivekkäiden toimintaa seuraten. Sain myös maistiaisen Tahitin pohjalta hieman kepeämpään ja helpompaan muotoon kehitetystä Rheasta, joka on nimensä mukaisesti tehty sisävesiliikennöintiä harjoittavalle nimikaimalleen.

Vilkaisin luvan kanssa myös takahuoneeseen myöhemmässä vaiheessa muuttavan panimon uusiin tiloihin. Maallikon silmään varsin tiukkoihin neliöihin mahdutettava panimotila ei kuuleman mukaan juuri lisäleveyttä nykyhetkeen verraten tarjoile, mutta sen toiminnallisuudessa piilee hyvää potentiaalia, sillä panimon kodiksiasettuminen on ollut huomion kohteena jo varhaisessa vaiheessa rakentamista ja suunnittelua. Oluen valmistus siirtynee saarille loppukesän tienoilla, mikä luonnollisesti siirtää ainakin vahvempien oluiden ulosmyynnin aloitusta syksyn korville.

Käynnin oluellinen kohokohta oli eittämättä maanmainio Päijänne Pils, jonka uudempaa erää on viritetty ensimmäistä pullotetta rapeammaksi. Nyt puree hyvin, mutta myös jalohumalainen aromaattisuus pääsee hanasta laskettaessa todella hienosti esille. Pullokaapista löytynyt Satasarvi Double IPAkin on kehittynyt talvimaistoa tasapainoisemmaksi, mainiosti viilenevään kesäiltaan sopivaksi elämykseksi.

Kaksi vanhaa tuttua loistavassa iskussa. Päijänteestä löytyy nyt enemmän purentaa, mutta myös aromaattisuutta ja Satasarven runsas makumaailma saa ansaittua runkoa taakseen.

Pienehköllä terassilla tarkeni mainiosti hämärän jo hiipiessä Kaakkosaaren kulman takaa. Sisätiloihin mahtuu muistini mukaan viitisenkymmentä janoista illanviettäjää, joten säiden armoille ei syksynkään saapuessa tarvitse heittäytyä. Tunnelma lienee toki tiivis, mutta puitteet sitäkin paremmat. Mukavan intiimiltä ja hienolta tuo baarin sisäpuoli tiskillä asioidessa nimittäin vaikutti.

Iso-Saunan naapurissa majaileva taproom on varsin hienolla paikalla, mutta vähän rouheahan tuo ympäröivä miljöö vielä on, kun rakennuksen pihatöitä ei suuremmin ole päästy viimeistelemään. Satama-alueen laitamien rakentamaton potentiaali on muutoinkin vielä valtava ja toivoa sopiikin, että saarenkolkan elävöityminen ohjaa jatkossa kehitysresursseja myös satamaympäristön ehostamiseen. Aika näyttää mitä tuleman pitää, mutta yksi on varmaa: Aallonmurtajalla ei tarvitse istui kuivin suin ja se on hyvin saavutettavissa maasillan takaakin. Kannattaa piipahtaa.