Ensikohtaamisia: Remy ja Mattsson

Remyn rouhea tunnelmallisuus toimii näin marraskuun pimeydessä enemmän kuin hyvin.

Toivolan Vanha Piha kuuluu tunnelmansa puolesta omiin suosikkipaikkoihini Jyväskylässä. Pakko toki myöntää, että paikalla tulee vierailtua lähinnä koko pihan toiminnallaan täyttävien tapahtumien yhteydessä, mutta poikkeuksiakin löytyy. Viime viikonloppu oli yksi lisä näihin poikkeuksiin, kun kävimme isomman porukan voimin istumassa iltaa syksyllä ovensa avanneen Kortteliravintola Remyn lämmössä.

Remyn asettautui taloksi kahvilana toimineen Muiston viihtyisiin tiloihin. Kesällä kamiinaa lämpimänä pidellyt Love Local Brands popup cafe&bar piti paikan mukavan elinvoimaisena ja teki nyt tilaa pysyvämmän konseptin ravintolatoiminnalle. Ruokatarjonnaltaan vähän fiinimpään suuntaan kurottava, silti sopivan selkeälinjainen ravintola nojaa myös vahvaan viini- ja cocktail-osaamiseen. Mitään kankeaa pönötystä ei kuitenkaan tarjolla ole, vaan aika rento ja mukavan välitön fiilis konseptista huokui. Osasyy tähän on toki äärettömän tunnelmalliset puitteet. Viihdyin kovasti.

Myös ruokapuoli on kunnossa, vaikka jostain syystä vähän rouheampaa tarjontaa odottelinkin. Valittu linja kuitenkin toimii hyvin, eikä valittamisen sijaa ollut tarvetta lähteä metsästämään. Itse kävin läpi kolme annoskokonaisuutta:

Maa-artisokkaa, lanttua ja quinoaa / Possua, ruista ja sinappia / Nautaa, valkosipulia ja punaviiniä.

Pääruoka...

Punaviiniä kävi jälkimmäisen annoksen kanssa myös lasissa. Pöytäseurueen iloksi valikoitu Friki Winesin Tempranillo –pullo teki tehtävänsä oivallisesti ja jouluyön tunnelmissa kulkeva possulautanen sai parikseen tummanpuhuvaa Imperial Porteria. Kaverini tilaama, silkkitien mausteista vaikutteita saava GT vaikutti aika nappisuoritukselta, vastapäätä taas meni lasillinen Top Fuelin Hippie Juicea…

Heitin myös puolivitsillä ehdotuksen sahdin tarjoamisesta kinkun kaverina, eikä tuota ainakaan tyrmäämään lähdetty. Liekö asiakaspalvelun kohteliaisuutta vai ei, mutta jotenkin se tuonne elävän takkatulen elävöittämään, sopivan hämyiseen kellariravintolaan olisi istunut. Listan tyylikkyydestä huolimatta, tai ehkä juuri siitä johtuen.

Kaiken kaikkiaan onnistunut ilta ja kehumisen arvoinen kokemus.

Ravintolan viinisuositukset toimivat.

Mutta sitten se Imperial Porter… Nimi kuulosti jollain tapaa tutulta, mutta mahtipontinen tyylilaji muutoin aika tavanomaisessa oluttarjonnassa ajoi tarkemman pohdinnan ohi. Oluthan oli tietysti Mattssonin Imperial Porter, jonka hoksasin Hartwallin tuotteeksi vasta lasin puolivälissä. ”Nii tämähän oli nyt se hemmetin Mattsson. Kuulostikin niin etäisen tutulta korvaan”. Ja eikä siinä, oluthan oli nimittäin varsin toimiva ja etenkin ruokaparin kylkeen hienosti sopiva. Positiivinen ja vieressä leiskuneen takkatulen tunnelmaan hyvin istunut yllätys.

Kyseinen olut olikin omalle kohtaa ensimmäinen Hartwallin sisäisen pienpanimon linjastolta. Viime syksynä perustetun olutkehitysyksikön, Hartwallin oman ”pienpanimon” ns. omia oluita ei itseasiassa ole edes vastaan tullut. Tai en minä tiedä, kun niistä ei juuri mitään ole missään huudeltu. Pienyksikkö valmistaa toki nuo alkujaan surullisen kuuluisat Polar Monkeys –brändioluet, mutta niihin ei mielenkiinto ole itsellä riittänyt. Vähän säälikin. ettei panimon ”omalla” nimellä ole vahvemmin lähdetty etenemään, jos ja kun konseptiin varauksetta luotetaan.

Mattsson Imperial Porter

Imperial Porter / 7,0%

Mattssonin Panimo (Hartwall), Lahti

Pisteet: 37/50

Imperial Porter oli laatutasosta aika oivallinen mittari, joten miksei tällaista tavaraa puskettaisi esiin vähän isommin ja suurempaa ääntä pitäen. Itse oluen luonnehdinta kuuluu seuraavasti:

Mustanpuhuvan, suodattamattoman ja rotevan Mattson Porterin maussa tuntuu tummien maltaiden mehevä puraisu. Paahteisuutta ja reipasta katkerohumalointia tasapainottaa tumman suklaan ja kahvin vivahteet, jotka vahva olut pyöristää lopussa maukkaasti ja hieman makeasti jättäen samettisen suutuntuman.

Hyvin suklainenhan tämä tosiaan on ja vaikkei vahvuus ehkä aivan sinne imperiaalisiin sfääreihin nousekaan, on mallasrunko mukavan muheva, maultaan syvä ja riittävän runsas. Paahtunut maltaisuus, kahvin kevyesti sävyttämä limppuisuus ja tasapaino tekevät kokonaisuudesta hyvin toimivan. Todellakin positiivinen yllätys.