Kesälomareissu Tallinnaan

Tallinna kiehtoo aina vaan uudestaan.

...

Kesäloman päämatka suuntautui tällä kertaa Tallinnaan. Perhemuotoisena vedetty nelipäiväinen tarjosi sopivissa määrin kulttuuria, omaan pirtaan sopivaa katujen mittailua ja erinomaista ruokaa. Olut oli luonnollisesti sivuseikka, mutta tokihan valikoimia tuli siinä muiden toimintojen lomassa tarkkailtua. Alla onkin listattuna muutamia tärppejä hieman olutaihetta venytellen.

Balti Jaama Turg

Kopli 1

Viimevuotinen läpikävely jätti vähän muovisen kuvan koko torista, mutta nyt hieman pidemmän kaavan mukaan tehty kierros saa vetämään pahoja sanoja takaisin. Useita ruokakojuja majoittavat sisätilat tarjosivat monenlaista murkinaa, aina paljon kehutuista burgereista todella kutsuvan näköisiin vegesafkoihin. Pikkulounaan tarpeet täytti tällä kertaa peltipizzaa tarjoileva koju, joka sijaitsee aivan Humalakodan tiskin vieressä. Sen alakerrassa olevan pikkutiskin siis. ”Naapurisalissa” myytiin Kvassia rehdeissä muovipulloissa ja matkan varrella tuli bongattua myös katu-uskottava kalja-vaunu.

Monipuolinen torimeininki kolahti toisella yrittämällä.

Kutsuva kyltti tuli sivuutettua tällä kertaa.

Panimoravintolalla on "asiointikerroksessa" oma sivupisteensä.

Kvassiakin myytiin "maalaistorin" puolella.

Rehtiä kalijan tarjoilua.

FLAMM Flammkuchen Bar

Rotermanni 2

Flammihan on tuttu jo aiemman jutun puolelta, mutta miksipä sitä hyvää sivuuttamaan vain sen vuoksi, että siellä jo kertaalleen tullut käytyä. Sijainti Rotermannin pikkukujalla täydentää tunnelmaa, vanhan viljavaraston korutonta sisämaisemaa unohtamatta. Toimivien flammkucheneiden kylkeen valikoitui niinikään viime kerralla hyväksi havaittu Weingut Wittmann 100 Hügel Riesling Trocken, joka sai taas kuulemaan Dr. Nitzschen kutsun…

Flammin sijainti on mainio myös humalajuomien kannalta, sillä naapurista löytyy sekä BrewDog että TapTap Tallinn. Väliin mahtuva juustopuotikin näkyi tarjoavan myös juomasuosituksia, sillä oviaukosta nähty kylmäkaappi sisälsi ainakin Delirium Tremensiä ja muita belgioluita.

Lähtötilanne

Lopputulos

Ai että nämä puitteet on hienot!

 

TapTap Tallin

Rotermanni 2

Edellä mainitussa TapTapissa ehti toki piipahtamaan. Se vaikuttaa olevan kaupungin muita olutkauppoja hieman hintavampi, mutta näkyy olevan sijainniltaan kaikkein osuvin. Täällä on tullut nimittäin käytyä aivan jokaisella reissulla. Valikoima oli taas tutun kattava ja etenkin tiskipuolen lambichylly herätti suurta harmitusta pankkitilin kurjan tilanteen vuoksi. Pari täsmäostosta tuli kuitenkin suoritettua. Lambicosasto jäi kuvaamatta (sori siitä), mutta Cantillon ja De Cam oli siellä varsin kivasti edustettuna – useamman hintavammankin tuotteen voimin.

TapTap ja älyttömän hieno seinä.

TapTap ja älyttömän hieno seinä.

Lennusadam

Vesilennuki 6

Tämä menee rehellisesti ohi olutaiheesta, mutta käykää nyt ihmeessä täällä! Reilu kilometri käpyttelyä vanhankaupungin ovilta tai pari bussipysäkin väliä onnikalla ja pääset sukeltamaan sukellusveneen syvyyksiin. Upeasti restauroitu vesitasohalli on jo rakennuksena ihmettelemisen arvoinen ja sen sisuksissa voisi viettää päivän tai pari. Sotahulluksi en itseäni miellä (en sitten pätkääkään), mutta tekniikka sen sijaan kiinnostaa ja etenkin ne puitteet, mitä näyttelylle on luotu, ovat kokemisen arvoiset. 

Naapurista löytyy Tallinnan melko karu, mutta kiehtova vankilakompleksi ja oluthörhöille vinkattakoon, että Lennusadam on vain pysäkin päässä Põhjalan uudesta panimosta. Kävellen noin 10min matka siis.

Lennusadam on upeasti saneerattu kohde.

Sukellusveneen sisuksissa.

Onhan tää nyt aika jees!

Pullopostia.

Umami Resto

Kalasadama 8

Sopivan syrjässä, mutta helposti saavutettavissa oleva Umami kiehtoi etukäteen kovasti, mutta ajattelimme sen olevan vähän turhan fiini paikka kaltaisillemme perhematkailijoille. Matka lentosatamaan kuitenkin katkesi vesisateen vuoksi juuri Umamin kohdalla – sattumalta lounasaikaan – joten kurkistimme rohkeasti sisään.

Umami osoitti olevansa todella viihtyisä ja kutsuva ravintola, jonka melko huomaamattoman ulkokuoren alta paljastui hienosti viimeistelty ja hurmaava miljöö, jonne on käytännössä pakko palata pitkänkin kaavan mukaan. Pöytävaraus lienee paikallaan, sillä paikka oli päiväseltäänkin todella suosittu, enkä ihmettele lainkaan. Valikoimme lounaaksi ”päivän erikoisen” ja ravintolalle räätälöidyt oluet. Jenkkihumaloitusaison sulikin suuhun salaattipedille nostetun kalakakun ja uppomunan kanssa. Itse annoksen hinta oli alle seitsemän euroa, mikä tuntui suoranaiselta ryöstöltä – ravintolaa kohtaan.

Ja jos lisäsuosittteluja tarvitaan, niin sanottakoon että Umamin etuovelta on suora näköyhteys Uba & Humalin fasaadiin. Win-win -tilanne siis.

Jopa huomaamaton ulkoasu pettää...

Sen päivän spesiaali. Törkysen hyvä!

Vidrik Saison, Hopster
Valmistaja: Lehe Pruulikoda
5,5% / Saison
Varsin raikas, sitruksista jenkkihumalaa hyvin esiin tuova Saison. Makua voisi oikeastaan kuvata vähän toisesta suunnasta: kohtalaisen runsaan jenkkihumalan voimin eteenpäin porskuttava olut, jolle belgihiiva antaa oman kivan, mausteisen tunnusvärinsä. Oivallinen olut ja samalla hieno ruokajuoma.
Pisteet: 37/50

Puolison Pearu IPA toimi myös ihan hyvin, vaikka punertavana vähän turhan mallaspainoinen olikin.

Tämä ikkuna veti puoleensa. Yksi monista ravintolan kiintopisteistä.

Mini Burger Factory

Pikk 47 (muuttaa pian osoitteeseen Lootsi 10)

Estonian Burger Factory on yksi monista kaupungin kehutuista kaksin käsin syötävistä kohteista, mutta tiemme eivät vielä ole ehtineet kohdata. Sen vanhasta kaupungista paikannettu, minikokoisia hampurilaisia tarjoileva Mini Burger Factory ehdittiin sen sijaan katsastaa ja kyllähän tuo toimi. Kolmen miniburgerin settiin voi valita joko kolme samaa tuotetta tai napata eteensä joku muutamasta esivalitusta kolmen erilaisen burgerin koosteesta. 

Kaikille purilaisilla on myös omat juomasuositukset, jotka kumppanini myös tilasikin. Itse menin liitutaululla mainostetun ”extra dry IPA:n” voimin, mikä oli ruokajuomana ihan OK, mutta oluena vähän mitäänsanomaton. Brut IPAa odotin, jotain sinnepäin ehkä sain. Juomalista itsessään on ihan mukavan laaja ja esim. Mikkelleriltä olisi ollut aika montakin hyvää vaihtoehtoa tarjolla. Pääosin valikoima painottuu virolaisiin crafteihin, mikä on minusta varsin kannatettava asia.

Tres burgers...

 Lehe Surikaadi Seadus / Meerkat Mob Rules
Brut IPA / 6,0%
Toinen leheläinen ei sitten vakuuttanutkaan saisonin tavoin:

Kuivaa on, mutta myös melko vaatimaton muutoinkin. Ruokajuomana toimii paremmin katkeron leikatessa rasvaahkon burgerin makumaailmaa. Yksinäisenä jotenkin tylppä ja aromaattisuutta lisää huutava. Ihan jees, mutta tuskin tulisi toista kertaa lasiin valittua.
Pisteet: 30/50

MBF on muuttoaikeissa. Nätti, historiallinen rakennus toimii sen kotina vielä hetken.

Alla vielä kuvia teksteineen aiheesta ja sen ulkopuolelta. Esimerkiksi lauttojen valikoimista en sen isommin ole helmiä löytänyt ja nyt mennen tullen palvellut Eckerö oli myös kohtalaisen yllätyksetön. Vuodessa on kuitenkin tapahtunut ihan positiivisakin juttuja, sillä suomalaisia pienpanimoita on nostettu tapetille. Koskipanimo, Waahto, Ruosniemi, Teerenpeli, Stallhagen ja Malmgård löytyi hyllystä Põhjalan ja muutaman muun ulkolaisen kanssa. Eritoten Punk IPAn 12-packin hintapolitiikka puhutteli (19,90).

Lootakaupalla craftia.

Kotimaista edustusta ihan kivasti.

Omat tuliaiset. Reunoista löytyy TapTapin hankinnat, Punk IPAt ja kotimaiset on laivalta. Must Guld lähti mukaan vahingossa, kun hintalapussa luki vain Imperial Baltic Porter enkä hoksannut tutun oluen etiketin vaihtuneen. No virheen merkitys on onneksi olematon, koska kyseessä on todella hyvä olut.

Loman ainut hotellibisse on TapTapista ja taattua laatua.

Satunnaispoiminta: Sadama Turgin oluthylly.

Ja hei: kävelkää hyvät ihmiset. Tallinnan seinillä on kerrotavaa.