RPS Ectoplasma Sourapple Sour

RPS Ectoplasma Sourapple Sour

• Tyyli: Sour Ale
  
• Alk.%: 5,5
• Panimo: RPS Brewing, Kuopio, Suomi

Värikkäitä oluita näkyy markkinoilla aika-ajoin, etenkin marjamaustettujen sourien maailmassa. Punakkaa sävykirjoa ei ehkä tule enää niin erikoisena pidettyä, mutta vihreä sen sijaan nostattaa jo vähän kulmakarvoja. Mikäs juttu se tämä tämmöinen on, voisi joku mielessään kysyä. No savolaisethan ne vain ovat panneet Ectoplasmaa purkkiin.

Ekuanotilla humaloitu Ectoplasma Sourapple Sour paljastaa jännältä kuulostavan juonensa suoraan oluen nimessä, eli ei jätä mitään niin sanotusti arvailujen varaan, vaikka päätä saattaakin silti raavituttaa.

Humallajike lienee tässä kättelyssä toissijainen asia, sillä oluen juoni löytyy omenan, sitruunamehun ja -kuoren makumaailmaa tehostavan luontaisen aromilisän sekä visuaalisuudesta vastaavan E141-väriaineen puolelta. E141:n riittävällä annostuksella voisi kai saada aikaan sinistäkin olutta, jollei keiton muut ainekset kääntäisi sävyä suoraan jo synkempään suuntaan. Tämä on toki vain amatöörin pohdiskelua. Sinistä IPAahan oli muuten tarjolla jo vuoden 2014 SOPPissa Stadin Panimon tekemänä.

Vähän olin skeptinen tämän suhteen, mutta tämähän on varsin pätevää tekemistä alusta loppuun.

”Ectoplasmatic and Anameizing."

Tiesitkö että ektoplasma on hapanta? Ja että siinä on käytetty omenaa ja sitruunaa? No nyt tiedät. Tämän ektoplasman nauttiminen ei ole tabu eikä vaadi hengellisiä rituaaleja. Sopivan happama ja vihreä herkku!

RPS Ectoplasma Sourapple Sour

Noniin, vihreä olut. Tai haaleanvihreä ainakin. Tuoksu tuo mieleen omenaremmit ja -siiderin. Ihan hauska.

Maussa kirpeähköä omenaremmiä ja rapeaa omenasiideriä. Pirskahtelevaa sitrusta, jälkimaussa hyvinkin omenainen sävy. Pätevää tekemistä sourtyylissä.

Pisteet: 35/50

Kotiolutta kellarista: Ukonmalja Heimo Omena-Pihlaja Sour Ale 2013

Ukonmalja Heimo Omena-Pihlaja Sour Ale 2013

Olutkellarin olutkellarin syyssiivous etenee ja tällä kertaa näppeihin tarttui tuttu tuote useamman vuoden takaa: entisten naapureiden ja vanhempieni omenoilla aateloitu villi Ukonmalja Heimo Omena-Pihlaja Sour Ale. Kuten nimikin paljastaa, on sen valmistuksessa käytetty omenan lisäksi myös pihlajanmarjoja, tarkemmin sanoen Tommin äidin pihapuiden antimista keiteltyä mehua.

Heimo-oluen pohja luotiin jo viisi vuotta sitten ja vuoden kypsyttelyn jälkeen oli ensimaiston aika. Nelivuotiaaksi tämä kotiolut sitä myöten kai lasketaan ja jotenkin ennustelin, että hedelmä-marjaisa villihiivaviritys voisi kehittyä aika kivastikin. Niin varmaan voisi, mutta tuoksua pidemmälle se ei tällä kertaa kantanut, vaikka jälkimaku vähän ryhtiä peliin toikin.

Tässä vielä linkit alkuperäisiin tarinoihin, eli Tommin valmistusprosessi- ja taustakartoitukseen sekä Olutkellarin alkuperäiseen arvioon tuoreen tuotteen äärelle:

UKONMALJA - Juuret Saskatoon & Heimo Omena-Pihlaja SourAle

OLUTKELLARI - Jännää kotiolutta: Ukonmalja Heimo Omena-Pihlaja Sour Ale

Saaliiksi saatiin ämpäritolkulla kotimaisia luomuomenia, joista parisen kiloa päätyi yleiskoneen silppurin ja pakkasen kautta Tommin huomiin. Puolet omenoista silputtiin kuorineen ja puolet kuorittiin, lajikkeiltaan ne edustivat kahta peruspuutarhaomenalaatua, joista Valkea Kuulas oli määrältään hieman dominoivampi (toisen puun alkuperästä ei ole varmuutta).

Toimittelin omenasilpun jäisenä Palokkaan, jossa vierre vartoikin jo malttamattomana mausteaineitaan – omenoiden lisäksi matkaan pääsi myös Ukonmaljan raaka-ainevaraston pakastimesta löytynyt pihlajamarjamehu, joka oli peräisin Tommin äidin takapihalta poimituista marjoista. Kuten itse maestrokin toteaa, on kyseessä melko klassinen yhdistelmä, joskaan lopputuloksesta ei tällä kertaa voitu antaa takeita... Vuosi vietettiinkin piinaavassa jännistyksessä.

Kuvassa tämänvuotiset Valkea Kuulaat ihmettelevät esi-isistään jalostettua vuosikertaoluta. Samasta vanhempieni pihapuusta ovat lähtöisin, nimittäin.

Ukonmalja Heimo Omena-Pihlaja Sour Ale 2013

Vaaleankeltainen ja melkolailla vaahdoton olut. Sihinä on pirteää! Tuoksu on todella hyvä, hyvin lambicmainen vaikka omenainen pääosin onkin. Ei silti niin vahvaa siideriefektiä, kuin ehkä odotin. Pientä väriä pihlajanmarjoista, omenaista ja valkoviinietikkaista happamuutta sekä rehdinlaista funkkista. Kepeä, mutta riittoisa.

Maku ei lunasta tuoksun latomia odotuksia edes vähää alusta, vaan tuntuu kadonneen lähes kokonaan. Ohuen omenainen, kevyen funky ja lähinnä vain kirpeän hapan maku antaa aika vähän. Jälkimaku on runsaampi ja erehdyttävän geuzemainen, mutta muu osuus on tosiaan aika miedoin ottein liikkeellä. Höh.

Vehniän Kuiva ja Hölmöilevä Omenasiideri (2017)

Vehniän Kuiva ja Hölmöilevä Omenasiideri (2017)

Onhan Vehniällä tehty muutakin kuin sahtia. Nimittäin siideriä! Vehniän Kuiva ja Hölmöilevä Omenasiideri on aito paikallistuote, jonka raaka-aineet on pihistetty Mikon äiteen puutarhasta. 4,7-prosenttinen siideri on laitettu aluille viime syksynä, aikana ennen alkoholilain muutosta, minkä voi vahvuudestakin päätellä. Ei sillä, että tätä kauppoihin olisi tarkoitus ollut tarjota, mutta olipahan hauska sattuma kumminkin.

Uuttakin erää on kuuleman mukaan suunnitelmissa, mikäli satoa vain riittävästi tulee. Tämä ensieräkin vaikuttaa varsin onnistuneelta tapaukselta ja minusta on hienoa, että juoma on tehty alusta lähtien rehdillä tavalla eli hitaasti talven yli kypsytellen.

Vehniän Kuiva ja Hölmöilevä Omenasiideri (2017)

Hivenen samea, vaaleankeltainen ja hitusen sihisevä siideri. Miedossa tuoksussa punaposkista omenaa, syksyistä maalaisfiilistä ja hiivaa. Pehmeä, mutta tosiaan aika kevyt.

Maku on runsaampi, muttei voimakas. Punakkaa kaneliomenaa, aika mehukasta ja vähähappoista viheromenaa myös. Hiivaa, pientä liuottimen tuntua. Helposti juotava ja ihan hyvänmakuinen siideri. Kotikutoinen toki ja aika maanläheinenkin, mutta juotavuudeltaan hyvällä tasolla.