Kotiolutta kellarista: Ukonmalja Heimo Omena-Pihlaja Sour Ale 2013

Ukonmalja Heimo Omena-Pihlaja Sour Ale 2013

Olutkellarin olutkellarin syyssiivous etenee ja tällä kertaa näppeihin tarttui tuttu tuote useamman vuoden takaa: entisten naapureiden ja vanhempieni omenoilla aateloitu villi Ukonmalja Heimo Omena-Pihlaja Sour Ale. Kuten nimikin paljastaa, on sen valmistuksessa käytetty omenan lisäksi myös pihlajanmarjoja, tarkemmin sanoen Tommin äidin pihapuiden antimista keiteltyä mehua.

Heimo-oluen pohja luotiin jo viisi vuotta sitten ja vuoden kypsyttelyn jälkeen oli ensimaiston aika. Nelivuotiaaksi tämä kotiolut sitä myöten kai lasketaan ja jotenkin ennustelin, että hedelmä-marjaisa villihiivaviritys voisi kehittyä aika kivastikin. Niin varmaan voisi, mutta tuoksua pidemmälle se ei tällä kertaa kantanut, vaikka jälkimaku vähän ryhtiä peliin toikin.

Tässä vielä linkit alkuperäisiin tarinoihin, eli Tommin valmistusprosessi- ja taustakartoitukseen sekä Olutkellarin alkuperäiseen arvioon tuoreen tuotteen äärelle:

UKONMALJA - Juuret Saskatoon & Heimo Omena-Pihlaja SourAle

OLUTKELLARI - Jännää kotiolutta: Ukonmalja Heimo Omena-Pihlaja Sour Ale

Saaliiksi saatiin ämpäritolkulla kotimaisia luomuomenia, joista parisen kiloa päätyi yleiskoneen silppurin ja pakkasen kautta Tommin huomiin. Puolet omenoista silputtiin kuorineen ja puolet kuorittiin, lajikkeiltaan ne edustivat kahta peruspuutarhaomenalaatua, joista Valkea Kuulas oli määrältään hieman dominoivampi (toisen puun alkuperästä ei ole varmuutta).

Toimittelin omenasilpun jäisenä Palokkaan, jossa vierre vartoikin jo malttamattomana mausteaineitaan – omenoiden lisäksi matkaan pääsi myös Ukonmaljan raaka-ainevaraston pakastimesta löytynyt pihlajamarjamehu, joka oli peräisin Tommin äidin takapihalta poimituista marjoista. Kuten itse maestrokin toteaa, on kyseessä melko klassinen yhdistelmä, joskaan lopputuloksesta ei tällä kertaa voitu antaa takeita... Vuosi vietettiinkin piinaavassa jännistyksessä.

Kuvassa tämänvuotiset Valkea Kuulaat ihmettelevät esi-isistään jalostettua vuosikertaoluta. Samasta vanhempieni pihapuusta ovat lähtöisin, nimittäin.

Ukonmalja Heimo Omena-Pihlaja Sour Ale 2013

Vaaleankeltainen ja melkolailla vaahdoton olut. Sihinä on pirteää! Tuoksu on todella hyvä, hyvin lambicmainen vaikka omenainen pääosin onkin. Ei silti niin vahvaa siideriefektiä, kuin ehkä odotin. Pientä väriä pihlajanmarjoista, omenaista ja valkoviinietikkaista happamuutta sekä rehdinlaista funkkista. Kepeä, mutta riittoisa.

Maku ei lunasta tuoksun latomia odotuksia edes vähää alusta, vaan tuntuu kadonneen lähes kokonaan. Ohuen omenainen, kevyen funky ja lähinnä vain kirpeän hapan maku antaa aika vähän. Jälkimaku on runsaampi ja erehdyttävän geuzemainen, mutta muu osuus on tosiaan aika miedoin ottein liikkeellä. Höh.

The Flying Dutchman Tight Lipped Dry Humored Why So Serious Nordic Berry Sour

The Flying Dutchman Tight Lipped Dry Humored Why So Serious Nordic Berry Sour

• Tyyli: Sour Ale
• Alk.%: 4,5
• Panimo: The Flying Dutchman Nomad Brewing Company, Vantaa, Suomi
  
• Pantu: De Proefbrouwerij, Hijfte, Belgia

Fit flipped skinny dipped… Melkoinen sanaleikittely hullulta hollantilaiselta jälleen kerran. The Flying Dutchman Tight Lipped Dry Humored Why So Serious Nordic Berry Sour jatkaa palkitun kiertolaisemme mielenkiintoisten oluiden sarjaa. De Proefilla valmistettu sour ale on maustettu pohjolan luonnonantimin, pihlajanmarjojen, mustikoiden ja puolukoiden antaessa sille sen marjasmoothiemaisen värin ja punertavan happaman makukirjon.

Marjaisan keitoksen juonenkäänteissä on mukana ranskalaistammilastuista voimaa saava kypsytysprosessi sekä Nelson Sauvinilla suoritettu kuivahumalointi. TLDHWSS:n voi yhyttää lähimarketin hyllystä, tai ainakin Jyvässeudulla siihen on törmännyt useammassakin hieman laajemman olutvalikoiman kattavassa duopolin toimipisteessä.

Bury the smile in your arse is a lovely Finnish expression warning against the perils of excessive happiness. We at the Nomad Brewing Company frown on such advice and encourage smiling wide, even when the shit hits the fan. Wow, picture that. Keep those lips turned up although the beer is so sour your gums hurt and you feel like eating fresh rowanberries, lingonberries and blueberries. Just remember, it’s good pain, and keep grinning like a mad man. Going a full circle with the Finnish expressions, we’re sure you know what the fox said about the rowanberries. That’s right. Sour.

The Flying Dutchman Tight Lipped Dry Humored Why So Serious Nordic Berry Sour

The Flying Dutchman Tight Lipped Dry Humored Why So Serious Nordic Berry Sour

Kaunis, marjaisan punainen, vaaleanpunaisen vaahdon nostava, samea olut. Aika mehukas ilmestys. Tuoksu on hyvä ja yllättävän jämäkkäkin. Hapanta ja murskatun makeaa, punaista marjaisuutta löytyy hyvin, mutta kovin päällekäyvää se ei kuitenkaan ole. Mustikka lienee parhaiten tunnistettavissa, mikä oli myös hienoinen yllätys ottaen huomioon kahden muun marjan voimakas ja hapan makumaailma. Mehukkuus vei tällä kertaa voiton. Muutoin tarjolla on lempeää puumaisuutta, jonka olisin ilman tammilastuilmoitusta arvannut kevyen tynnyrivierailun tulokseksi. Herkullinen tuoksu...

Maultaan hieman tuoksua happamampi, eikä aivan niin paksun oloinen. Mustikat voi vieläkin poimia maun alkuvaiheilta, mutta loppua vie puolukka pihlajan suosiollisella avustuksella. Jälkimaku onkin terävällä ja napakalla tapaa marjaisan hapan, hieman katkerakin. Siemailukertojen lisääntyessä puolukka tuntuu vahvistavan otettaan lopussa entisestään. Tammilastut? No kyllä niitä siellä on, muttei samassa suhteessa kuin tuoksu antoi ymmärtää. Nelson Sauvin? Juu-u, mutta vaatii vähän jo keskittymistä syksyisen marjasatoa keskellä. Kokonaisuus on hyvä ja aluksi lempeältäkin vaikuttanut happamuus saa hiljalleen hiljentämään tahtia. On kyllä hieno nautiskeluolut.

Tuomio: Runsaan marjainen, hiljalleen happamuutensa paljastava olut hitaaseen nautiskeluun.

Pisteet: 36/50

Papabeersin valikoimaa: Pyynikin Papabeers Ruby Jazz Ale Special Edition

• Tyyli: Amber Ale
• Alk.%: 5,2
• Panimo: Pyynikin Käsityöläispanimo, Tampere, Suomi
• Muuta: From Tampere via Estonia with love

Papabeers – tuo suomalaisen alkoholipolitiikan tuotos, Virossa toimiva Pyynikin Käsityöläispanimon etämyyntipiste. Tällä kertaa lasiini kaatui maitokauppojemme parhaimmistoa edustavan Ruby Jazz Alen ”isoveli”, hieman lisäpuhtia runkoonsa saanut Ruby Jazz Special Edition – Tampere-Tallinna-Jyväskylä-akselin kulkeneena luonnollisesti. Kyseessä on mukavasti humaloitu amber ale, jonka valmistuksessa on käytetty hämäläisistä pihlajanmarjoista tehtyä survosta. El Papa julistaa oluen tiimoilta seuraavaa:

”Jazzväki haluaa soitantoon lisää syvyyttä. Tässä sitä tulee! Viime syksyn huippusuosittua, kauppavahvuinen Jazzjuoma saa vahvemman version rinnalleen. Pihlajanmarjat ja syvän tummanpuna väri edelleen matkassa.”

Eli jazzia taas levylautasella ja olutta lasin täytteeksi – mikäs sen parempaa.

Pyynikin Papabeers Ruby Jazz Ale Special Edition

Rusehtavan punainen, runsasvaahtoinen jazzolut. Tuoksullaan tämä amber viestittää juuri sitä mitä lupaakin. Verigreippistä tunnelmaa löytyy aimo annos, mutta myös pihlajanmarjoista nouseva hapan marjaisuus esiintyy edukseen – keväistä havukkoakin löytyy. Mallaspuoli jää jyrän alle, kaikessa katkerassa happamuudessaan tuoksu saa hienoisen tunkkaisen verhon. Aika ronski tunnelma, hyvä!

Maultaan varsin rapea, marjaisan hapan… Rehtiä greippiä, kevyempää männyn neulaisuutta sekä etenkin lopussa suun reunoille tarrautuvaa punertavaa happamuutta. Mallaspuoli on tuoksun tavoin hieman piilossa, kevyen leipäistä, makeahkoa ja keskitummaa se tuntuisi olevan. Tunkea, ei kuitenkaan tunkkainen, yleistunnelma antaa luonnetta, joka toimii todella hyvin. Hiilihapoiltaan aika optimi, tuntumaltaan toimiva ja runsasmakuinen.

Tuomio: Rapeasti humaloitu, marjoista miellyttävää lisähappamuutta ammentava ja napakasti otteen lukitseva amber ale. Very good!

Pisteet: 37/50